Tilkut pöytään
0
Nyt laitetaankin tilkut pöytään ja päätetään tämä tilkkuprojekti tähän. Muutossa löysin pari pussia tilkkuja, joista olin ajatellut tehdä jotain, en oikein tiennyt mitä, mutta jotain. Aika nopeasti ajatus kirkastui kun sain suuremmista palasista rakennettua mollamaijamekon. Crazy quilt -tekniikka oli minulle tuttu, mutta nimi oli hukassa. Mutta ei muuta kuin hommiin vaan.
Tilkut pöytään
Viimeiseksi työksi tässä projektissa tein mukin aluset ja servetin pidikkeet ja loput tilkut lahjoitin nuorten käyttöön ja niitä onkin käytetty ja paljon. Ovat lähes kokonaan käytetty eri juttuihin. Näihin pieniin töihin katsoin kaikki pienimmät tilkut, ne tavallaan roskat ja sain aika hyvin pelastettua niitä roskiksilta. Tein vain neljä mukinalusta sekä neljä servetin pidikettä. Koska meidän pieni perhe on täällä päässä pienentynyt paljon. Crazy quilt on hauska tapa tehdä tilkkutöitä ja minä. joka kokee tilkkutyöt hyvin suuritöisiksi tykkään tehdä tätä.
Ohje alla:
Ja niin kuin olette huomanneet, innostuin hommasta kovin. Olen tätä joskus ennenkin tehnyt ja tykännyt kovin, mutta nyt todella innostuin. Innostuivat myös nuoreni hommaan ja tuli kaikenlaista kivaa heltäkin tällä tekniikalla. Uskon, että tulette näkemään näitä lisääkin tulevaisuudessa. Mutta tältä osin projekti on nyt tehty. Näiden kahden pienen tilkkupussin sisältö muuttui moneksi erilaiseksi asiaksi ja kaikki ovat kovassa käytössä paitsi mekko odottaa lämpimiä ilmoja.
Tilkkuprojektin satoa
Kovin montaa työtä en siis tehnyt tämän projektin tiimoilta, sillä katsoin, ettei siihen ole tarvetta. En tarvitse niin paljon kaikenlaista tilkuista tehtyä asiaa. Mutta aika monta juttua kuitenkin tein ja nämä riittää täydellisesti. Pari pussukkaa, kassi sekä mekko ja kaiken kruunaa pikkuruiset pöytähärpäkkeet. Tietenkin olisi voinut tehdä vielä vaikka mitä, mutta en halunnut tämän enempää. Katsotaan alla olevista linkeistä, että mitä tuli tehtyä.
Tarkkaan mietittyjä ja valmistettuja töitä. Ei mitään muuta. Uskon siis, että jossakin vaiheessa varmasti tulee lisää aiheeseen liittyvää juttua, mutta joskus sitten. Tämä on nyt tehty ja seuraava homma odottaa. Ylijäämäprojektin tiimoilta saattaa tulla mitä tahansa muita projekteja, sivuprojekteja. Ne ovat hauskoja ja virkistää koko hommaa. Mutta tässä tämä projekti ja katsotaan mitä keksin seuraavaksi.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Virkkasin sitten paidan
Jaaha, virkkasin sitten paidan. Kyllä, kokeilin miten sellainen onnistuu ja näköjään ihan hyvin onnistui. Lanka on hankittu joskus 2013 Karnaluksista Tallinnasta, kun silloin siellä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Myös vanhempi poika oli mukana ja se oli hänen ensimmäinen varsinainen ulkomaan reissu. Langoille on siis jo muodostunut tarina ja oli kiva myös virkata tarina paidaksi.
Virkkasin sitten paidan
Tähän paitaan ei ole olemassa mitään ohjetta, virkkasin vain pylväitä (kolme pylvästä yhteen silmukka väliin, aina kahden silmukan yli). Reunoihin virkkasin pelkkää pylvästä. Koukku on 5mm eli langalla numeron suurempi mitä langan vyöteessä oli merkattu. Kaikki on vain laatikkoa, joten aika helppo virkata, vain etukappaleen pääntiehen tein vähän kaarevuutta, jotta kaulus asettuisi kivemmin paikalleen. Vain etu- ja takakappaleet on virkattu erillisiksi paloiksi. Hihat on siis virkattu suoraan paikalleen ja myös hohat ovat virkattu ilman kavennuksia laatikon mallisiksi kappaleiksi.
Lopulta tämä työn tekeminen ei ollut niin kovin vaikeaa, vaikka ensin epäilin. Tosin nuo kaikki lisäykset ja kavennukset virkatessa on minulle täyttä hepreaa. En osaa niitä ollenkaan. En ymmärrä miten saadaan kavennukset tai lisäykset kauniisti työhön. Mutta onneksi minun räpellyksiä ei niin hyvin huomaa kauluksesta. Täytyy sanoa, että onnituin hyvin, vaikka tuo koukun käyttö on vielä pahasti hakusessa. Toiveena on oppia virkkaamaan niin hyvin, että voisi virkata pitsimekon.
Matkatarina takautuvasti
Tosiaan langalle on tullut tarina, 2013 oli minun ensimmäinen matka Tallinnaan ja vanhemman poikani ensimmäinen ulkomaan matka. Karnaluks oli minulle taivas, jossa kulutin aikaani aika pitkään. Miesväki olivat pelaamassa Karnaluksin alakerrassa bilistä. Tuota paikkaa ei enää ole, ei ole ollut vuosiin, jossa he kävi pelaamassa. Tuon jälkeen me lähdimme tepastelemaan ostoskeskukseen, ülemiste keskus siis. Poika halusi ostaa tietyn lippiksen ja siellä niitä taisi olla, sen vuoksi sinne asti aloimme tallustaa. Kun olimme shoppailut tehneet, lähdimme kulkemaan takaisin kohti Tallinnan keskustaa. Lämmin päivä ja hiki valui noroina. Päätettiin pysähtyä bussipysäkille juomaan hiukan vettä.
Olin ostanut laivalta vettä, ihan tavallista vettä siis ja aukaisin korkin huolettomasti ja kaikki vedet lensi minun ja pojan päälle. Olin ostanut vahingossa kuplavettä. Tämä sitten nauratti meitä kaikkia. Mutta kivan viilentävä olo saatiin pojan kanssa kun vesi oli vielä viileää. Tallustelu jatkui ja nälkäkin kurni vatsassa. Nähtävinä oli vielä vanhakaupunki ja tietenkin herkullinen ruoka. Kyseistä ravintolaa ei enää ole.
Langan oma tarina
Vielä en kuitenkaan kertonut itse langasta. Jotenkin tämä tarina vaan suurenee koko ajan. Mutta lanka itsessään on myös tarina, sillä se on ollut vuosia ja vuosia arkussa odottamassa parempia aikoja. En ole sitä halunnut laittaa pois. Lanka on kokonaan keinokuitua. Sellaista, jota en ole enää vuosiin ostanut. Lanka on ihanan pehmeää ja huokoista. Sopii hyvin herkkäihoiselle kuin minä. Lanka kuuluu projektiini, jonka tarkoitus on saada tehtyä kaikki varastossa olevat langat joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi.
Lanka:
- Cewec marino soft
- 100g/kerä
- 100% akryylia
- puikot: 4-4,2mm
- pesu 30 asteessa
Ostin silloin viisi kerää ja lankaa jäi sellainen pieni keränen jäljelle. Sen voi piilottaa johonkin jämäkerä juttuun hyvin. Joten lähes kaikki 500g meni tähän neuleeseen. Näin monta vuotta kesti ennen kuin keksin mitä tarvitsen tästä langasta, joten virkkasin sitten paidan. Tulipahan tehtyä, en usko, että teen toista. En ainakaan hetkeen. Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde virkkaamiseen ja tämä on toinen virkattu talveksi tarkoitettu asia. Ensimmäinen on isoäidin neliöistä tehty koiran viitta. Neliöt virkkasin 90 -luvulla, mutta 2007 ne päätyi Nupun viitaksi. On varmaan aika esitellä sekin työ.
Nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Lue myös:
Ranta-asu on tärkeää valita itselle sopivista materiaaleista