Let’s make clothes together
0
Let’s make clothes together! Ei, ei englanniksi. Mulla menee aivot solmuun. Otetaan uusiksi, suomeksi!
Tehdään vaatteita yhdessä!
No niin, alkaa näyttämään paremmalta. Päätin tuossa jokin aika sitten pitää vaatteiden tekopäivän ja koittaa valmistaa niin monta vaatetta päivän aikana kuin vaan on mahdollista. Kuinkas kävi? Miten paljon sain aikaan? Vai sainko mitään. En saanut paljoa aikaan, mutta jotakin sentään.
Let’s make clothes together
Ompelin topin ja hameen, yksi ompelijan kesäpäiväkirja. On päiviä, jolloin sormet kaipaavat lankaa ja neulaa, ja kun kangas alkaa elää käsissä, syntyy enemmän kuin vain vaatteita, syntyy hetkiä, muistoja ja toistoja, jotka kantavat vuosien yli. Tällä kertaa syntyi kaksi: toppi ja hame. Molemmilla oma tarinansa, oma rytminsä. Lämpimän kesätuulen kuljettamina ne hiipivät ompelupöydälle kuin ystävät, jotka eivät koskaan petä.
Ruudullinen toppi ja hame: modernia maalaistunnelmaa
Projektini oli sinivalkoruudullinen kaksikko: Toppi ja hame, jotka näyttävät yhdessä mekolta mutta taipuvat myös erikseen moneen. Kankaassa on sellaista vanhan ajan charmia, joka tuo mieleen peltojen laidan, vastaleikatun heinän ja pitkät kesäillat.
Kaavat
- Toppi: Burda style 6/2020
- korsettivyö: Burda 6/2009 ( Lisäsin vain helman )
Toppi on ihanan rento ja väljä. Parasta siinä on leveä röyhelö, joka kehystää pääntien pehmeästi. Hame taas laskeutuu rennosti, lantiolta rypytettynä, ja sen siluetti on kevyt mutta selvästi muotoiltu. Tämä kaksikko on samalla kertaa sekä ranskalainen maaseutu että suomalainen torstai, jolloin tekee mieli pukeutua kauniisti ilman sen kummempaa syytä.
Pala omaa aikaa
Jokainen ompelija tietää: kangas ei koskaan valehtele. Se kertoo heti, jos olet kiireessä tai ajatuksissasi muualla. Siksi jokainen näistä vaatteista syntyi rauhassa, keskellä tavallista päivää, jolloin oli tilaa keskittyä yksityiskohtiin. Ompelukoneen hurina on terapeuttinen, ja kun silität sauman viimeisen kerran, tunnet sen, tämä vaate jää.
Minulle vaatteiden tekeminen itse ei ole vain käsityötä. Se on oman identiteetin rakentamista, elämän hidastamista ja tilan tekemistä kauneudelle, joka ei huuda mutta jää mieleen. Vaatteeni eivät ole koskaan kertakäyttöisiä. Ne ovat osa vaatekaappipäiväkirjaa, joka kasvaa, elää ja hengittää kanssani.
Tule mukaan: tehdään yhdessä
Jos sinäkin haaveilet oman mekon, hameen tai topin ompelemisesta, niin tämä on kutsu: Let’s make clothes together. Jaetaan kaavat, tarinat ja vinkit. Kommentoi, millaisia vaatteita sinä haluaisit tehdä. Haluan kuulla juuri sinun projektistasi, oli se sitten ensimmäinen tai viideskymmenes.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta
Se on ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta. Eräänä keväisenä aamuna, kun aurinko nousi Jätkäsaaren yllä ja meri kimalteli lempeästi, tapahtui jotain taianomaista. Olin pukeutunut itse ompelemaani siniseen mekkoon, jonka kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä. Tein siihen pieniä muutoksia, vähensin hieman väljyyttä, muokkasin pääntietä, annoin helman hulmuta. Jalkoihini sujautin kukkakuosiset maiharit, virkatun pussukan heilautin käsivarrelleni ja kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytämäni huivin kiedoin kaulaani. Olin valmis päivän seikkailuihin.
ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta
Mutta juuri silloin, kun astuin ulos ovesta ja meri huokaisi, tapahtui jotain kummallista. Kuulin vaimean surrauksen, kuin ompelukone olisi herännyt eloon jossain aivan lähellä. Ja kun katsoin eteeni, näin pienen laatikon, jossa seisoi… minä. Nukkeversio minusta. Hänen nimensä oli MELISSA! Aivan kuten blogini VillaNanna kertoo. Hänellä oli samanlainen sininen mekko, maiharit ja vierellään ompelukone sekä iloisen oranssi kangaspala täynnä pilkkuja. Laatikon alalaidassa luki: ”Sewing is my Superpower.”
Itsetehdyn voima: taikaa ja tarinaa
Tämä pieni nukke ei ollut vain lelu. Se oli kunnianosoitus käsityölle, mielikuvitukselle ja omalle polulleni luovana ompelijana ja bloggaajana. Jokainen ompelemani pisto sisältää tarinan. Jokainen virkkaamani silmukka on kuin loitsu, joka muuttaa langan esineeksi tai kenties kokonaiseksi maailmaksi.
Mekko, jonka ompelin, ei ollut vain vaate. Se oli portti sadunomaiseen hetkeen, jossa sain kohdata nukkeversioni. Mallin kaava oli tuttu, mutta siinä oli minun kädenjälkeni. Se oli omani, aivan kuin persoonallinen sävel rakkaassa laulussa.
Jätkäsaaren satama: taustana taikaan
Paikkana Jätkäsaari on kuin moderni satu. Kaupunki ja meri kohtaavat, tuuli puhaltaa uusia tarinoita rannoille. Kun seisoin siellä sinisessä mekossani, nukke kainalossa, tuntui kuin olisin ollut osa suurempaa kankaankudontaa, kuin jokainen askeleeni olisi silmukka suuressa virkkauksessa, jota elämä kutoo.
Käsityö on supervoima
Nuken viesti on yksinkertainen mutta voimallinen: Sewing is my Superpower. Käsityö ei ole vain harrastus, se on keino ilmaista itseään, rakentaa identiteettiä, luoda iloa ja toivoa. Se on supervoima, joka antaa meille kyvyn muuttaa maailmaa, edes pienin pistoin.
Kun kirjoitat tarinaa käsin, se jättää jäljen. Ja kun puet sen yllesi, olipa se nukelle tai itsellesi, se muuttuu joksikin suuremmaksi. Se on taikaa, jonka voi tuntea jokaisella hameenhelman heilahduksella ja jokaisella neulansilmän läpi kulkevalla langalla.
Tämä nukke ei ole vain leikkiä, se on muistutus siitä, kuka olen. Minä olen Melissa. Minulla on ompelukone, mielikuvitus ja halu luoda. Sininen mekko tuulessa, kukkasaappaat jalkoja suojaamassa, virkattu pussukka mukana, ja sydämessäni tarinoita. Tämä on minun supervoimani ja ehkä, jos suljet silmäsi ja kuuntelet, löydät omasi.
Kaavatiedot: Suuri käsityö -lehti 2/25
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: