Asukokeilu
2
Taannoin meikäläisellä oli asukokeilu, jonka bongasin meidän alueen tapahtumasta erään henkilön päällä. Joskus siis nään jollakin aivan ihanan asun päällä ja sitä on pakko testata, joskus hyvin lopputuloksin, joskus taas vähemmän hyvin. Täytyy sanoa, että kyseisen henkilön päällä tämä asu toimi niin hyvin.
Asukokeilu
Tästä kokeilusta on siis jo aika paljon aikaa, myös meidän Hyväntoivonpuiston festareista on aikaa hyvä tovi. Istuimme siis kahvilla nauttimassa lämmöstä sekä herkuista, kun kaksi ystäväperhettä tuli jonottamaan kahvilaan omia herkkujaan. Jonossa oli nuori äiti, joka oli pukeutunut mustiin leggareihin, pitkiin urheilusukkiin ja sinivalkoraitaiseen over size kauluspaitaan. Kävin mielessäni vaatekaappia läpi ja ajattelin, että pakko minunkin on koekilla tuota asua.
Asu oli niin rento ja mukavan näköinen, täydellinen lötköpötköpäivään. Joten kun tulimme festareilta takaisin kotiin, niin päätimme lähteä vielä kävelylle. Minä tietenkin sonnustauduin tuohon kivaan asuun, jonka näin. Minulla ei nyt ihan sellaista paitaa ole kuin tuon henkilön päällä oli, mutta valitsin niistä mitä kaapissa nyt sattui olemaan. Noh, eipä se minun päälläni näyttänyt yhtään niin kivalle, mitä se oli sen naisen päällä. Happamia sanoi kettu, joten olkoot tämä nyt tämmöinen testi ja unohtukoon jonnekkin kauas muistoihin. Oli kiva kokeilla, muttei ole mun juttu.
Lauantai iltapäivän kävely
Tämä on yksi niistä lukemattomista syistä, miksi halusin ehdottomasti muuttaa Helsingin kantakaupunkiin, nimittäin kävelylle meneminen on mielenkiintoista. Ei tokikaan luonnossakaan mitään vikaa ole, mutta siellä ei ole samalla tavoin sellaista mitä kaupungissa, nimittäin voit sukeltaa mihin tahansa ravintolan ovesta sisään tuosta noin vain, jos kävelyllä alkaa huikomaan. Ja jos sinne luontoon haluaa, niin menee vain toiseen suuntaan, niin on metsikössä.
Tosiaan nautin asua enemmän kaupungissa, kaikki ihanat kaupungin äänet tulvii asunnon ikkunasta sisään kun avaa ikkunan. Täällä on kaikki mitä tarvitsee. Monet sanoo, että täällä on niin kiire tahti, itse annan muiden kiirehtiä ja menen omaan tahtiini, en siis välitä muista tuon taivaallista. Juoskoot niin lujaa kuin juoksee, minulla ei ole kiire mihinkään. Minä olen tässä ja nyt.
Bulevardi on meikäläisen lempikatu.
Piipahdettiin kävelyllä myös nauttimaan Ravintola Pamelassa herkkuja.
Aurinkoista lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Upea aurinkoinen perjantai
Muutama viikko sitten oli upea aurinkoinen perjantai ja tietenkin minun tiimini tiimipäivä. Oli mahtava hetki lähteä viettämään päivää Helsinkiin. Tarkoituksena oli tutustua Design -museon uuteen Fix -näyttelyyn sekä käydä hyvin syömässä, pyörähtää pariin kirppariin ja nauttia kahvit ja kakut vielä ennen kuin päivä päättyy.
Upea aurinkoinen perjantai
Päivä alkoi niin, että lähdimme töistä metrolla kohti Helsinkiä ja kohti Espanadin laidalla olevaa ravintolaa. Lounasta oli saatava ja heti kun ovet avautuivat ravintolassa, olimme siellä. Aurinko paistoi ja oli niin ihanan kesäinen keli. Lämpöä piisasi ja ravintolassa oli jo jonoa kun pääsimme sinne asti. Meistä ei kumpinkaan ole koskaan ollut kyseisessä ravintolassa, joten jännitimme hiukan, että maistuuko se meille. Ravintola on ranskalainen ja nimeltään Pompier. Otimme koko setin molemmat ja oli aivan älyttömän hyvää ruokaa. Noutopöytä olisi riittänyt meille, lämmin ateria oli siis aivan liikaa ja olimme ihan ähkynä kun lähdimme tallustamaan kohti Design -museota.
Ravintola Pompier
Heillä on hyvin rakennettu lounas sekä illalla Ala carte. Paikka on pieni ja idyllinen, kuin astuisi ranskalaiseen ravintolaan, jossa on ripaus pohjoismaista pelkistettyä tyylikkyyttä. Paikka on todella suosittu ja jonoa on. Linkki ravintolan sivuille.
Vatsat pullollaan lähdimme laittamaan tassua toisen eteen ja lopulta päädyimme Arkkitehtuurimuseoon, josta aloitimme kierroksemme. Vilautimme kassalla Museokortteja ja sukelsimme sisälle. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä on hassua, että talo voi näyttää aika turhanpäiväiselle ja mitäänsanomattomalle, mutta sitten sisäosa onkin jotakin ihan muuta. Niin kuin nyt todettiin Arkkitehtuurimuseossa. Meitä kiinnosti siis eniten Fix -näyttely, joka sopii täydellisesti meidän nuokun toimintaan.
Korjausta museossa ja kakkuherkkuja
Päätimme aloittaa kierroksen ylimmästä kerroksesta ja puolessa välissä rappuja jo kaduimme asiaa, sillä sellaisen syöpöttelyn jälkeen liikkuminen oli vähintäänkin raskasta ja hidasta. Lopulta pääsimme ylinpään kerrokseen puuskuttaen kuin puskutraktorit. Opimme nopeasti ja tehokkaasti Suomen rakennushistoriaa ja tuon jälkeen pääsimmekin laskeutumaan kerroksen alaspäin ja pääsimme siivouksen pariin. Vierailijat saivat tehdä oman teoksen siivousvälineistä ja me teimme omakuvamme. Arvatkaa kumpi minä olen.
Arvatkaa kumpi näistä olen.
Meidän tarkoitus oli siis tutustua Fix -näyttelyyn, joka on lyhykäisyydessään HUolla ja korjaa. Huoltamisen ja korjaamisen historiaa käytiin läpi ja Design -museossa on lava, jossa on korjausnäytöksiä. Se kiinnosti myös, mutta ei ollut juuri silloin kun olimme näytöstä. Eikä meidän ollut mahdollista pitkäksi aikaa jäädä paikalle odottelemaan. Suosittelen käymään katsomassa kyseistä näyttelyä. Linkki näyttelyn sivulle.
Museoitumisen jälkeen päätimme vielä pyörähtää parissa kirpparissa ja mennä nauttimaan iltapäiväkahvit ja kakut. Relove oli siihen hommaan täydellinen paikka. Siihen olikin ihana lopettaa tiimipäivä nauttien vielä ihanan lämpöisistä päivistä ennen pitkää ja pimeää talvea.
Riemukasta lauantaita!
Seuraa minua: