Loman viimeinen päivä
0
Loman viimeinen päivä on aina jotenkin todella haikea. On vaikea päästää irti niistä omista hömpötyksistä, joita tekee koko oman loman. On aika kääntää itsensä työhön ja alkaa valmistautumaan arkeen. Toki sitä arkea nyt on lomallakin, mutta se on erilaista arkea. Rentoa arkea, jos näin voisi ajatella.
Loman viimeinen päivä
Minulle juuri nämä hetket ovat niin kovin vaikeita, olen jotenkin todella alamaissa, kun se viimeinen lomapäivä kolkuttelee oveen. Useasti haluan tehdä jotakin rentoa ja tällä kertaa, kun oli tarkoitus päästää joululomasta irti, menin Cafe Regattaan. Ensin piipahdin hoitamassa asioita Meilahden sairaalassa ja sitten lompsin kohti rantaa ja tätä erikoista kahvilaa. En pitänyt mitään kiirettä, vaan tallustelin hitaasti kohti kohdettani. Tyhjensin tosiaan pääkoppaani kunnolla.
Ilma oli kuulas, kaunis. Hassu fiilis, oikein mukava hetki kävellä kohti kahvilaa ja merenrantaa. Tuuli ei tuivertanut kovaa. Turisteja vilisteli siellä täällä Sibelius-monumentilla sekä Cafe Regatan ympäristössä. Kun vähitellen kävelin rauhassa kohti kahvilaa, tuulikin tulikin tutuksi. Merenrantaa kun kulkee, niin tuuli tulee tutuksi.
Lämmin kaakao ja mustikkapiirakka
Turistit ja paikalliset ovat todella löytäneet tämän ihanan ja erikoisen paikan. Useasti kahvilassa on pitkät jonot, mutta tällä kertaa pääsin sisälle asti jonottamaan. Päivä oli mitä rauhallisin, turistit kuvasivat kahvilaa ja ympäristöä ja tietenkin toisiaan mielellään. Pikkulinnut pomppivat ja sähläsivät ympärillä kun istuin ostosteni kanssa pöytään. Tietenkin napsin pari omaa kuvaakin paikasta. Tämä kahvila on yksi suosikki koko Helsingissä. En käy isoissa ketjupaikoissa ollenkaan, vaan juuri vähän erikoisemmissa ja pienissä. Toinen suosikkini on tässä meidän läheisyydessä oleva Cafe Baguette.
Kahvilassa pitää olla luonnetta ja jotakin erilaisuutta, että haluan mennä sinne. Ehkä ainut sellainen niin sanottu ketju on Reloven kahvilat, joissa tykkään istua aamupalallakin. Mutta minua ei kauhean useasti näe esimerkiksi Espresso House, Fazer tai Robert´s coffee. Joskus on tosin pakko, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta haluan myös kahvilalta muutakin kuin kahvia ja pullaa, siksi valitsen sen pienen erikoisemman paikan kuin jotain noista isoista.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kantakaupungin ruskaa
Luonto on antanut upeaa kantakaupungin ruskaa ja olen todella nauttinut syksystä, vaikka en tykkää syksystä. Syksy on liian kylmä, mutta kun asuu alueella, jossa nauttiin, niin vuodenajan vaihtelut eivät tunnu niin pahalta. Olemme saaneet nauttia upeasta ruskasta kaupungin sykkeessä.
Kantakaupungin ruskaa
Helsingin lehdissä puhellaan kovasti Jätkäsaaresta, miten kujat ovat ahtaat ja kun avaa verhot näkee toisen asuntoon, täällä on myös niin kolkkoa yms. Itse en ole samaa mieltä ollenkaan. Upea keskuspuisto on valmistumassa, toinen pää on jo valmis ja nyt sitä vain asukkaiden toimesta parannellaan. Toinen puoli, jonne on tulossa myös uimaranta valmistuu kovaa vauhtia. Alue muokkautuu koko ajan ja sitä on mielenkiintoista seurata. Meidän asunto on sellaisessa kohdassa, että näkymä on merelle. Sijainti on täydellinen, mutta itse taloyhtiö ei, tästä syystä olemme alkaneet etsiä uutta asuntoa tältä alueelta.
Suosikkikohteet on jo ja nyt vain pitäisi alkaa tuumasta toimeen. Täältä saarelta emme ole pois muuttamassa, mutta toiseen taloyhtiöön vain. Merinäkymä on itselle se juttu, se on oltava, sekä parveke. Saunaa en kaipaa, riittää, että se on taloyhtiön tiloissa. Asunto saa siis olla korkealla, jotta voin imeä meren luonnetta itseeni. En koskaan kyllästy siihen.
Räntää taivaan täydeltä
Eilen minulla oli ompelupäivä ja sainkin kaikenlaista aikaan, vettä satoi taivaalta ja kohti iltaa ja yötä sade muuttui rännäksi. Talvi on siis jo täällä, koska maa muuttuu valkoiseksi? TOivottavasti pian, sillä pimeys on aika paha ja lumi hiukan helpottaa eloa täällä. Nyt alkaa juhlakausi, marraskuu kun on minun kuukausi ja tämän kuukauden aikana vietetään myös kekriä. Viaporin kekri onkin jo tänään. Tosin emme ole menossa sinne. On muita juttuja tälle päivälle.
Olen aina miettinyt sitä, että miten minä, niin kesää ja lämpöä rakastava ihminen olen voinut syntyä marraskuussa, joka on toinen kamalin kuukausi koko vuonna. Toinen kamala ja turha kuukausi on maaliskuu. Näitä kahta kuukautta ei oikeastaan tarvittaisi ollenkaan. Molemmat aivan liian pitkiä ja tuskallisia. Mutta nuokin kuukaudet on helppo kestää kun asuu alueella, jossa nauttii.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua: