Kun kengissä on kiviä ja sammaleet hyökänneet päälle
Ensimmäisen kerran mun elämässä, tämä kellojen siirtely on vaikuttanut mun elämään. Kun kengissä on kiviä ja sammaleet hyökänneet päälle. Ei vaan lähde liikkeelle koko emäntä, ei vaikka miten koittaisi potkia persuksiin itseään. Pimeys on ympärillä ja valoa näkee vain sikalan ikkunasta. Kyllä, minä työskentelen entisessä sikalassa. Vaikka sielläkin ikkunoita on, niin ei niistä paljon valoa sisälle tule. Kovasti tsemppaan itseäni kuitenkin eteen päin ja koitan kaivaa reikää seinään, jotta näkisin sen valon, vihdoin.
Miten paljon teillä vaivaa kellonjen siirtely?
Tämä olotila on jotenkin hyvin omituinen kaikkinensa. Jalat liikkuu juuri ja juuri, aivosumukin on vallannut taas alaa, tosin se sumu voi johtua myös siitä, että minulla on aivan liian monta välilehteä tällä hetkellä päässä auki. Pää surisee kuin se olisi täynnä mehiläisiä ja osa asioista unohtuu ihan kokonaan.
Kun kengissä on kiviä ja sammaleet hyökänneet päälle
MItne tätä tilaa voisi kohentaa? Onko siihen mitään apuja? Itse olen koittanut ottaa ihan levon kannalta jokaisen hetken kun en ole töissä. Toki nyt tuntuu sille, ettei mikään lepo ole riittävää. Uskon kuitenkin, että se pikku hiljaa nostaa minut ylös päin. Toinen voisi olla se, että kotona keskittyy itseensä, toki perheellisenä pitää huomioida myös lapset ja mieskin, mutta parasta on lukkiutua puoleksi tunniksi suihkuhuoneeseen, laittaa jalat vesikeppuun hyvän tuoksuisen kylpypommin kanssa, ja sivellä kasvoille kahvikuorinta-aine naamioksi. Sen jälkeen ihana suihku ja olet pessyt päiväsi pois. Illalla voi tehdä myös sellaisia asioita, jotka ilastuttavat itseäsi, kuten koirien lenkitys tai jokin helppo ja yksinkertainen käsityö, jonka osaa silmät kiinni. Syö erittäin hyvän iltapalan, jotain omaa herkkua, se piristää ainakin. Hyvä leffa päälle ja lämmpin peitto on myös hyvä apu kun väsyttää.
Minun selviytymislista:
- lepo
- leffa ja lämpöinen peitto
- tekee jotakin kivaa, kuten ulkoilee
- valmistaa kylpyhuoneeseen kotikylpylän
- käsityöt
Näillä keinoin luulisi selättävän kellojen kääntelystä aiheutuneet sekamelskat, vai mitä luulette? Vielä kun pari päivää tässä löntystää, niin pääsee viikonlopun viettoon. Onkin jo kekri lähellä. Viikonlopun odotuskin innostaa jaksamaan viikkoa eteen päin oikein hyvin.
Mukavaa päivää kaikille!
Kekri hamppari
Vuosia sitten tyttäreni kehitteli herkullisen kekri hamppari -reseptin, jonka olen ensimmäisen kerran julkaissut vanhassa blogissa vuonna 2015. Koska nämä hampparit olivat menestys, niin postaan reseptin uudelleen. Kuvat ovat siis vuodelta 2015, tyttäreni ottamat, uusia en ole tajunnut ottaa ja nythän me vietämme kekriä muutoinkin hiukan toisin mitä tähän asti.
Tyttäreni on ollut vuosia tarkka siitä mitä syö ja on terveellisen ruoan ystävä joka tavalla, mutta välillä myös hän haluaa herkutella ”roskaruoalla” ja tässä on sitten sen lopputulos. Meillä on myös näitä testattu ja ovat hyviä monin tavoin. Ei tule ihan samanlaista ähkyä mitä normaalista hampparista tulee.
Kekri hamppari
Tyttären kekri hampparit on erittäin helppo valmistaa, vaikka ainesosia on paljon. Tämä on helppo myös muuttaa kasvisvaihtoehdoksi, jos liha ei kuulu omaan pöytään tai haluaa kokeilla jotain muuta kuin lihaa.
Bataattihampurilaiset
- Pilko bataatista kiekkoja (niin, että tulee yhteen hampurilaiseen kaksi kiekkoa)
- Sivele öljyä päälle ja ripaus suolaa.
- Paista bataattia 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
- 400g jauhelihaa
- salottiasipulia
- 2 kananmunaa
- suolaa
- persilade maustetta
- noin 2 rkl ketsuppia
- chilijauhetta
- valkosipulijauhetta
- loraus öljyä
Tee näin:
- Sekoita kaikki aineet jauhelihan joukkoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
- Paista panulla kauniin ruskeiksi pihveiksi.
Kastike
- Maustamaton jogurtti
- curry jauhetta
- suolaa
- persillade mauste
- Sekoita aineet keskenään ja laita hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
HUOM:
- Kastikkeen voi valmistaa myös creme fanceen halutessaan.
Kokoa hamppari seuraavasti:
- Ensin bataattikiekko
- salaattia, pihvi, tomaattia, kastike
- bataattikiekko päälle
Kekri on ihana suomalainen juhla, jota vietän erittäin mielelläni, siinä on sellainen ihana vanhanajan tuntu, historian havina, sellaista jota mielellään haluaisi enemmänkin olla täällä. Koska pukeutua voi edelleen naamiaisasuihin, sekä nauttia herkullisista sapuskoista sekä tietenkin oluesta, joka kuuluu kekriin yhtenä osana. Itse en olutta juo. Se tosin ei haittaa yhtään mitään. Yhdessä oleminen on kaikkein tärkeintä kuitenkin.


8









