Suomenlinnan kekri
9
Tämä tarina piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta meidän Suomenlinnan kekri muuttui osaltani helvetiksi, joten nyt kun se helvetti on pikku hiljaa ohi, voin kertoa teille meidän reissusta, kertoa mikä on kekri sekä mitä tapahtui sellaista, että meidän piti lähteä kesken juhlan pois. Vaikka homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin se hetki kun kaikki oli hyvin koitetaan muistaa kauan.
Kekrijuhlissa oli kekritär rakentamassa kekripukkia, jota ei tänä vuonna poltettu, sai myös selvittää oman voimaeläimensä. Minä olen susi, pokani metso ja mieheni on hirvi. Valoesityksiä, musiikkiesityksiä, museo oli ilmainen (käytiin sotamuseossa), erilaisia opastettuja kierroksia ja tietenkin ruokaa ja juomaa.
Suomenlinnan kekri
Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret menee syvälle maatalouskulttuuriin. Ennen kekriä vietettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin tarkoitus on olla yhdessä kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta ja nauttia sadon tuomista herkuista. Kekrisesonki on koko lokakuu. Tällainen on siis kekri lyhykäisyydessään. Kekrinä voidaan myös pukeutua. Metsän eläimiksi, kekrittäreksi, kekripukiksi. Tuodaan valoa pimeyteen, juhlitaan myös valoa, kun se on kesän jäljiltä muisto vain. Erilaiset tarinat haltioista ja tietenkin vainajista.
Meidän suunnitelmissa oli kierrellä niitä museoita, joissa emme ole vielä käyneet, iltapäivällä syömään kekrimenuun mukaan, käydä tapaamassa kekritärtä ja selvittää meidän voimaeläin, seurata valon reittiä, nauttia musiikista ja kiertää Kustaanmiekkaa. Osa jäi siis tällä kertaa toteutumatta, sillä sain armottoman migreenikohtauksen, jonka kourissa olen tälläkin hetkellä, tai oikeastaan migreeni on jo poissa ja pikku hiljaa pääsen valoa päin. Vaikka ihan kaikkea ei päästy kokemaan, niin tärkeää oli, että jotain edes. Vaikka migreeniin sairastuinkin, niin haluan muistella reissua vain lämmöllä ja unohtaa sen osan, missä voin pahoin.
Minusta Viaporin kekri oli onnistunut tapahtuma ja vaikka korona aiheuttaa päänvaivaa, oli siellä mukava käydä. Aika väljästi sai silti vaeltaa, vaikka ihmisiä kuitenkin oli paljon ja virtasi joka puolella, niin samaa ihmismäärää ei silti ollut mitä normaalisti Suomenlinnassa olisi. Ilma oli myös hiukan harmillinen, vettä saatiin päivällä niskaan, onneksi päästiin sateen suojaan museoon, sekä kahvilaan. Illalla ei satanut enää ollenkaan ja saatiin nauttia ihanasta valokarnevaalista.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Swantsien paluu
Se on kuulkaas nyt niin, että se on swantsien paluu! Kyllä, nämä uskomattoman omituiset pöksyt ovat palanneet maailmankartalle. Tässä artikkelissa raotan teille, mitkä nämä omituisuudet on ja miksi ne ovat ihan parhaat ikinä. Muutama vuosi sitten ompelumaailma kohisi ja jokainen halusi itselleen nämä helposti muokattavat swantsit, ihan jokainen… Toki joukossa oli muutama meikäläinen, joka katsoi, että nämä ei ole minun juttuni nyt kun kaikki tekevät sellaisia, mutta nyt, nyt ne on minulla the juttu ja tällaiset on pakko saada.
Swantsit muodostui hitiksi vuonna 2013 kun ompeluryhmässä alkoi kiertää toinen toistaan upeampia paidoista tehtyjä housuja. Ohjeita alkoi tulla ja niin miehet kuin naisetkin näitä herkkuja käytti. Itse olen sen verran muokannut ohjetta, että laitan aina vyötärölle kuminauhan. Myös napakka resori on ok.
Swantsien paluu
Ensimmäisen swantsikokeilun tein ihan puuvillapaidasta. Housuista tuli aivan ihanat, vaikkakaan eivät nyt ole villaiset mutta oloasuksi loistavat. Halusin hiukan testailla ohjetta ja koska minulta löytyi yksi piloille mennyt tuunaus sekä paita, jota en kovin mielelläni ole käyttänyt, niin ajatus lähti niistä. Paita, josta swantsit tein löytyy alla olevasta linkistä!
Swantsien ohjeeseen pääset tästä linkistä. Ohje on helppo ja kuvat auttavat hahmottamaan hyvin, että mitä pitää seuraavaksi tehdä. Tietenkin villapaidasta saa kaikkein parhaimmat pöksyt. Minun oli vain ihan pakko päästä testaamaan heti ja tarpeetonta villapaitaa ei kaapista löytynyt, joten puuvilla sai kelvata. Ja hyvin toimii myös puuvillapaidasta tehtynä. Kannattaa siis reilusti testailla materiaaleja, joista tekee. Puuvillan huono puoli on se, että se venahtaa aika reippaasti käytössä ja silloin tarvitaan tosiaan sitä kuminauhaa vyötärölle ihan pakosti.
Kun paidan lopputulos ei miellytä
Ja koska kyse on kahdesta eri työstä, jotka käytännössä on sekoitettu toisiinsa, eli hyädynnetty molemmissa töissä jämiä, niin pakko myös esitellä tuunaus, joka ei koskaan päässyt käyttöön. Nyt se on käytössä tässä oloasumuodossa mutta linkissä kerron enemmän tästä tuunauksesta, joka oli ajatuksessa hyvä, mutta toteutus ontui.
Hyödynsin paidasta oikeastaan kaiken. Flanelliosat meni niin swantseihin kuin myös paidan reunaan sekä merkkiin, jonka tein. Näin yhdistellen sain aika kivan oloasun ja lopuista jämistä mitä jäi yli molemmista töistä sain vielä jotakin super kivaa, mutta esittelen ne myöhemmin teille. Nyt keskitytään vain näihin kahteen tuunaukseen. On tosiaan järkevää, että jos ensimmäinen tuunaus ei miellytä, voi siitä tehdä jotakin muuta ja nyt tässä näkee selvästi, että se on kannattanut.
Nautinnollista viikonloppua kaikille!