Kun kierrätys muuttuu henkilökohtaiseksi – kahvisäkistä tehty kassi
8
On hetkiä, jolloin uusi ei tunnu miltään. Vaikka vaihtoehtoja olisi loputtomasti, mikään ei oikeastaan kosketa. Samalla ympärillä on materiaaleja, jotka ovat jo eläneet: kahvisäkkejä, vöitä, esineitä, joihin on jäänyt jälkiä ajasta ja ihmisistä. Tämä kassi syntyi juuri siinä kohdassa: halusta tehdä jotain, joka tuntuisi omalta eikä valmiiksi pureskellulta. Kahvisäkki ja vanhat vyöt eivät olleet raaka-aineita idealle, vaan idea syntyi niistä. Lopputulos kiteytyy ajatukseen, kun kierrätys muuttuu henkilökohtaiseksi – kahvisäkistä tehty kassi ei ole vain käyttöesine, vaan kannanotto ja kokemus. Juuri tämä tekee siitä merkityksellisen tässä ajassa.
Kun kierrätys muuttuu henkilökohtaiseksi – kahvisäkistä tehty kassi
Materiaali, joka ei peitä menneisyyttään
Kahvisäkki on materiaali, jossa historia näkyy heti. Painatukset, kulumat ja karkea pinta kertovat matkasta, jota ei ole tarkoitettu kauniiksi. Se on kulkenut pitkän matkan, ollut osa työtä ja arkea, eikä sen ole koskaan ollut tarkoitus päätyä asusteeksi. Juuri siksi se toimii. Kun kahvisäkistä tehdään kassi, sen alkuperää ei tarvitse piilottaa, päinvastoin. Se saa näkyä ja tuntua.
Vanhat vyöt tuovat mukaan toisenlaisen tarinan. Ne ovat olleet kiinni ihmisessä, eläneet kehon muutoksen mukana, kiristyneet ja löystyneet elämän eri vaiheissa. Vyön reiät ja patina eivät ole virheitä, vaan merkkejä käytöstä. Kun vyöt muuttuvat kantohihnoiksi, ne jatkavat kantamista uudessa muodossa. Materiaali ei ala alusta, vaan jatkaa siitä mihin jäi.
Tässä kassissa kierrätys ei ole pelkkä periaate, vaan näkyvä ja tuntuva lähtökohta.
Esineestä tulee oma, kun se ei ole täydellinen
Yksikään tällainen kassi ei ole täysin samanlainen kuin toinen. Kahvisäkit ovat erilaisia, vyöt kuluneita eri tavoin. Tämä tekee kassista väistämättä ainutlaatuisen. Se ei ole personoitu nimikirjaimilla tai värivalinnoilla, vaan historiallaan. Juuri se tekee siitä henkilökohtaisen.
Kun tällaisen kassin ottaa käyttöön, siihen syntyy suhde. Se ei ole helposti korvattavissa, eikä sitä katsota vain funktion kautta. Se elää arjessa, kerää uusia jälkiä ja muuttuu ajan myötä entistä omemmaksi. Tässä kohtaa kierrätys lakkaa olemasta etäinen ajatus ympäristöstä ja muuttuu osaksi identiteettiä. Kassi ei ole vain asia, jota käytetään, se on asia, jonka kanssa eletään.
Miksi tämä tuntuu tärkeältä juuri nyt
Elämme aikaa, jossa uutuuden viehätys on alkanut hiipua. Yhä useampi kaipaa esineitä, joilla on merkitys ja tarina. Samalla tietoisuus kulutuksen vaikutuksista on kasvanut, mutta pelkkä tieto ei enää riitä. Tarvitaan jotain konkreettista, jotain joka tuntuu käsissä ja arjessa.
Kahvisäkistä tehty kassi vastaa tähän tarpeeseen ilman suuria eleitä. Se ei saarnaa eikä väitä olevansa ratkaisu kaikkeen. Se vain näyttää, että kierrätys voi olla kaunista, kiinnostavaa ja ennen kaikkea henkilökohtaista. Se tekee näkyväksi sen, mitä usein yritämme piilottaa: kulumisen, käytön ja ajan.
Siksi tällainen kassi herättää kysymyksiä. Ihmiset pysähtyvät ja kysyvät, mistä se on tehty. Ja kun tarina kerrotaan, se resonoi. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi että se on totta.
Hiljainen kannanotto
Lopulta tämä kassi ei ole vain asuste. Se on hiljainen kannanotto toisenlaisen tekemisen puolesta. Se kertoo, että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, eikä kaikkea vanhaa tarvitse hävittää. Se muistuttaa, että kauneus voi löytyä kulumasta ja merkityksellisyys menneisyydestä. Kun kannat tätä kassia, kannat mukanasi tarinaa, joka ei ala kaupasta. Ja juuri siksi se tuntuu erilaiselta. Henkilökohtaiselta. Omalta.
- Kassi on osa rätti ja lumppu -projektia.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää rätti ja lumppu -projektiin liittyvää
Ilmaisosasto yllätti minut täysin
Jos joku vielä ajattelee, että ilmaisosasto on vain paikka rikkinäisille verhoille ja vaatteille joita kukaan ei halua, tämä teksti on sinulle. Kävin maanantaina Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla täysin ilman odotuksia ja nappasin mukaani kuusi vaatetta. En suunnitellut projektia, en etsinyt mitään tiettyä, ja silti ilmaisosasto yllätti minut täysin. Se, mitä näistä vaatteista sai aikaan, muutti kerralla käsitykseni ilmaisosastosta ja siitä, mihin tyyli oikeasti perustuu.
Ilmaisosasto yllätti minut täysin
On olemassa kaksi ihmistyyppiä. Ne, jotka kävelevät Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston ohi nenä vähän nyrpistyen. Ja ne, jotka pysähtyvät, kaivavat ja ajattelevat: “mitä jos?” Minä kuulun jälkimmäisiin. Ja maanantaina se kannatti.
Ilmaisosasto, kuusi vaatetta ja kymmenen asua – näin Nihtisillan Kierrätyskeskus palautti uskoni tyyliin
On olemassa kaksi ihmistyyppiä. Ne, jotka kävelevät Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston ohi nenä vähän nyrpistyen. Ja ne, jotka pysähtyvät, kaivavat ja ajattelevat: “mitä jos?” Minä kuulun jälkimmäisiin. Ja maanantaina se kannatti.
Ilmaisosasto ei ole epäonnistuneiden vaatteiden hautausmaa
Puhutaanpa hetki ennakkoluuloista. Ilmaisosasto mielletään usein viimeiseksi pysäkiksi ennen kaatopaikkaa. Paikaksi, jonne päätyy vaatteita, joita kukaan ei halua. Epämuodikkaita, kulahtaneita, “ihan kivoja kotona” -osastoa. Todellisuus? Ainakin Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa se on jotain aivan muuta.
Ilmaisosasto on pikemminkin testi katsojan silmälle. Et saa valmiiksi stailattua mallinukkea, et trendivärikarttaa etkä hintalappua ohjaamaan ajattelua. Saat vain vaatteen. Ja itsesi.
Nihtisillan Kierrätyskeskus ja kuusi vaatetta
Kävin Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla täysin arkisena maanantaina. En etsinyt mitään tiettyä. En ollut “projektilookin” metsästyksessä. Katselin, koskin, pyörittelin käsissäni. Lopputulos: kuusi vaatetta. Ei mitään räikeää. Ei mitään “tätä ei kukaan muu varmasti ottaisi”. Päinvastoin. Vaatteita, jotka ovat juuri siksi kiinnostavia, että ne ovat käyttökelpoisia. Ja sitten tapahtui se oivallus.
Kuusi vaatetta, vähintään kymmenen asua, ilman temppuja
Usein näkee sisältöä, jossa luvataan “10 asua yhdestä mekosta”, mutta todellisuudessa mukaan lasketaan takit, kengät, vyöt, hatut ja eri kampaukset. Tässä ei ole kyse siitä. Puhun kuudesta vaatteesta, joita yhdistellään keskenään. Yksinkertaisesti.
Housut vaihtuvat hameeseen. Neule paidan päälle. Takki viimeistelee. Ja yhtäkkiä huomaat, ettet katso enää yksittäistä vaatetta, vaan kokonaisuutta.
Tämä on se hetki, jolloin ilmaisosasto lakkaa olemasta “halpaa” ja alkaa olla älykästä.
Asuyhdistelmät:
Helppo arki
- Pellavapaita
- Harmaat farkut
Rento, toimii sellaisenaan.
Kerroksellinen peruslook
- Pellavapaita
- Palmikkoneuletakki
- Harmaat farkut
Paita näkyy helmasta ja kauluksesta, harkittu fiilis.
Väripiste arkeen
- Vihreä neulepaita
- Harmaat farkut
Yksinkertainen mutta kiinnostava.
Vihreä + hame
- Vihreä neulepaita
- Vaalea hame
Pehmeä, vintagehenkinen.
Klassinen neuleasu
- Palmikkoneuletakki
- Harmaat farkut
Napitetaan kiinni, toimii yläosana.
Naisellinen arki
- Pellavapaita
- Vaalea hame
Solmi paita tai työnnä kevyesti vyötärölle.
Trenssi nostaa kaiken
- Pellavapaita
- Harmaat farkut
- Trenssitakki
Ajaton kaupunkilook.
Neule + trenssi
- Vihreä neulepaita
- Harmaat farkut
- Trenssitakki
Tässä on jo “pariisilainen” fiilis.
Kerrokset hameella
- Palmikkoneuletakki
- Vaalea hame
- Trenssitakki
Kevyt mutta viimeistelty.
Täysi kapseliasu
- Pellavapaita
- Vihreä neulepaita (päällä)
- Harmaat farkut
Paita kaulus ja helma näkyviin, näyttää tietoiselta stailaukselta.
Miksi tämä ärsyttää (ja hyvä niin)
Tiedätkö mikä tässä ärsyttää joitakin ihmisiä? Se, että tämä toimii. On helpompaa ajatella, että tyyli vaatii rahaa. Että hyvä pukeutuminen syntyy ostamalla lisää. Että ongelma on vaatekaapissa, ei ajattelussa.
Ilmaisosastolöydöt paljastavat jotain epämukavaa: usein me emme tarvitse enempää vaatteita, vaan enemmän mielikuvitusta. Ja se ei ole kovin myyvä ajatus.
Tyyli ei synny hinnasta vaan suhteesta vaatteeseen
Kun vaate on ilmainen, siihen ei liity ostostressiä. Ei “olinko tämän arvoinen” -pohdintaa. Ei tarvetta perustella hankintaa. Silloin vaate saa olla vain vaate. Kokeiltava. Yhdisteltävä. Epäonnistuttava. Ja juuri siksi ilmaisosastolla syntyy usein rohkeampia valintoja kuin uusien vaatteiden äärellä.
Miksi aion näyttää nämä asut erikseen
Tämä blogipostaus ei ole koko tarina. Tämä on alku. Se, että kuudesta ilmaisosaston vaatteesta syntyy kymmenen erilaista asua, ansaitsee tulla nähdyksi. Ei siksi, että “katso miten kekseliäs olen”, vaan siksi että se kyseenalaistaa ajatuksen siitä, mihin tyyli perustuu.
Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto ei tarjonnut minulle vain vaatteita. Se tarjosi muistutuksen: tyyli ei ole ostos, vaan teko.
Ehkä ilmaisosasto ei olekaan sinua varten ja ehkä juuri siksi se on
Jos tämä teksti herätti sinussa pientä ärsytystä, hyvää. Jos se sai sinut miettimään, vielä parempaa. Ja jos seuraavan kerran kuljet Kierrätyskeskuksessa ilmaisosaston ohi vähän hitaammin kuin ennen, silloin tämä teki tehtävänsä. Nihtisillan Kierrätyskeskus, kuusi vaatetta ja kymmenen asua. Ei huijausta. Ei ideologiaa. Vain vaatteita, joita joku muu ei enää tarvinnut ja jotka saivat uuden elämän.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Muita ilmaisosaston löytöjä voi lukea seuraavista artikkeleista: