Farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta
2
Moni heittää leikkuujätteen pois ajattelematta sitä sen enempää. Minä tein toisin ja tästä projektista syntyi farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta, ennen kuin näet sen. Tämän kassin tekeminen oli hauskaa, siis todella hauskaa. Aikaa meni monta tuntia, kun palasten oikea järjestys otti aikansa. Ompelu olikin sitten paljon nopeampaa.
Farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta
Tämä projekti alkoi yksinkertaisesta ajatuksesta: mitä jos en heitä mitään pois?
Farkkujen leikkuujäte, pienet palat, taskut, vetoketjut, kaikki ne, jotka yleensä päätyvät roskiin. Yhdistin ne pehmeisiin keinoturkispaloihin ja annoin materiaalien ohjata lopputulosta. Lopputulos ei ole vain laukku. Se on jotain paljon enemmän.
Idea: leikkuujäte uudessa roolissa
Kun ompelen, leikkuujätettä kertyy väistämättä. Farkku on materiaalina täydellinen uudelleenkäyttöön: se on kestävää, elävää ja täynnä valmiita yksityiskohtia. Farkun rinnalle valitsin keinoturkista, joka tuo mukaan pehmeyttä ja kontrastia. Kova denim ja pehmeä pinta toimivat yhdessä yllättävän hyvin ja juuri se tekee tästä laukusta kiinnostavan.
Lisäksi syntyivät karvaiset “laukkahirviöt” ja sydän. Ne ovat pieniä, mutta ne muuttavat koko fiiliksen. Tämä ei ole vain käytännöllinen kassi, tämä on keskustelunavaaja.
Amerikkalainen kaava inspiraationa
Laukun pohjana käytin Mood Fabricsin kaavaa, mutta vain lähtökohtana.
Mood Fabrics on amerikkalainen, New Yorkissa 1990-luvulla perustettu kangasyritys, joka on kasvanut yhdeksi tunnetuimmista toimijoista ompelun ja muodin maailmassa. Se tunnetaan erityisesti laajasta kangasvalikoimastaan sekä ilmaisista kaavoistaan, joita ompelijat ympäri maailmaa hyödyntävät.
Monelle Mood Fabrics tuli tutuksi Project Runway -ohjelman kautta, jossa suunnittelijat hakevat kankaat suoraan heidän liikkeestään. Yrityksen taustalla on vahva tekemisen kulttuuri, ajatus siitä, että kuka tahansa voi luoda jotain ainutlaatuista. Ja ehkä juuri siksi tämä kaava tuntui täydelliseltä tähän projektiin.
Pääset tästä linkistä Mood Fabricsin sivuille selamaan kaavoja!
Kaava uusiksi – mittakaava ratkaisi
En kuitenkaan seurannut kaavaa sellaisenaan. Suurensin kaiken. Halusin laukusta tarkoituksella jättimäisen, sellaisen, joka ei jää taustalle vaan nousee koko asun keskipisteeksi. Tässä kohtaa projekti muuttui täysin: kyse ei ollut enää vain kassista, vaan statement-asusteesta.
Yksityiskohdat tekevät tästä laukun
Tämän laukun voima on yksityiskohdissa. Farkkutaskut eivät ole vain koristeita, vaan ne tuovat myös käytännöllisyyttä. Vetoketjut, merkit ja kuluneet pinnat luovat kerroksellisuutta. Keinoturkis tuo mukaan pehmeyttä ja yllättävää luksuksen tuntua. Se tekee laukusta kolmiulotteisen ja visuaalisesti rikkaan.
Ja ne karvaiset hahmot? Ne jakavat varmasti mielipiteitä ja juuri siksi ne toimivat. Muoti saa herättää tunteita.
Käytännöllinen vai pelkkä näyttävyys?
Tämä laukku on iso. Oikeasti iso. Se ei ole ehkä se perinteisin arkikassi, mutta se toimii täydellisesti silloin, kun haluaa kantaa enemmän tai tulla huomatuksi. Itse ajattelen tämän enemmän osana asua kuin pelkkänä käyttöesineenä.
Miksi tämä puhuttelee juuri nyt?
Kierrätys ei ole enää vain trendi, se on ajattelutapa. Mutta samaan aikaan haluamme erottua. Emme halua samaa kuin kaikilla muilla.
Tämä projekti yhdistää molemmat:
- kierrätetyt materiaalit
- täysin uniikki lopputulos
Ja ehkä juuri siksi tällaiset projektit herättävät kiinnostusta, ne eivät ole kopioitavissa.
Lopputulos: jotain, mitä ei voi ohittaa
Tämä ei ole vain laukku. Tämä on kokeilu, kannanotto ja leikki. Se on tehty materiaaleista, joilla ei pitänyt olla enää arvoa ja silti siitä tuli jotain, joka kerää katseet. Farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta. Mutta ehkä juuri siksi tämä toimii.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Lisää zero waste -ompeluita:
Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Moni puhuu kestävästä muodista, mutta harva oikeasti käyttää samaa vaatetta vuodesta toiseen. Sosiaalinen media on täynnä uusia ostoksia, sesonkivärejä ja “päivän asuja”, jotka näyttävät vaihtuvan nopeammin kuin vuodenajat. Siksi kirjoitan tänään aiheesta Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Minun vaatekaapissani on kuitenkin vaatteita, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia, joskus jopa vuosikymmenen. Osa on kirppareilta, osa itse tehtyjä, osa matkamuistoja. Yksi niistä on kukalliset leggarit, jotka ompelin vuonna 2015.
Kun julkaisin niistä ensimmäisen kuvan, joku kommentoi suoraan: ne ovat kamalat. Silti käytän niitä edelleen.
Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Leggarit vuodelta 2015
Nämä kukalliset leggarit syntyivät vuonna 2015. Ompelin ne itse, koska halusin mukavat ja vähän erilaiset housut arkeen. Kangas oli rohkea: suuret kukat, tummalla pohjalla. Ei ehkä minimalistinen, ei hillitty, mutta juuri siksi pidin siitä.
Yksi kommentti, joka jäi mieleen
Kun julkaisin niistä kuvan silloin vuosia sitten, kommenttikenttään ilmestyi viesti, joka jäi mieleen: joku kertoi suoraan, että leggarit ovat kamalat.
Internetissä tällainen kommentti ei tietenkään ole harvinainen. Silti on kiinnostavaa, miten helposti yksi mielipide voi jäädä elämään omaan muistiin. Se oli vain yksi kommentti monien joukossa, mutta silti muistan sen edelleen.
Käytän niitä silti
Hauskinta on ehkä se, ettei kommentti kuitenkaan vaikuttanut siihen, käytänkö leggingsejä vai en. Ne ovat edelleen kaapissani. Ja edelleen käytössä.
Tämä kertoo ehkä jotain siitä, miten oma suhde vaatteisiin muuttuu vuosien myötä. Kun on nuorempi, vaatteet ovat usein enemmän osa sitä, miltä haluaa muiden silmissä näyttää. Kun ikää tulee lisää, niistä tulee enemmän osa omaa arkea ja omaa mukavuutta. En ole koskaan oikeastaan pukeutunut muiden mielipiteiden mukaan. Silti on kiinnostavaa huomata, että ympärillä oleva keskustelu muodista on muuttunut paljon.
Trendit muuttuvat
Vuonna 2015 kukalliset leggarit saattoivat joidenkin mielestä näyttää liialta. Nyt sosiaalinen media on täynnä värejä, kuoseja ja rohkeita yhdistelmiä. Se, mikä ennen oli “liikaa”, on nykyään monille juuri se hauskin osa pukeutumista. Mutta minulle tärkeintä ei ole koskaan ollut se, onko jokin trendikästä. Tärkeintä on se, että vaate toimii arjessa.
Itse tehty vaate ei ole kertakäyttöinen
Nämä leggarit ovat juuri sellaiset. Ne ovat mukavat, joustavat ja kestävät. Kun ompelee itse, oppii myös arvostamaan vaatetta eri tavalla. Sen tekemiseen on mennyt aikaa ja ajatusta. Silloin siitä ei tule kertakäyttöinen.
Huppari Los Angelesista, käytössä, ei muistona
Samassa kuvassa leggingsten kanssa on toinenkin vaate, jolla on oma tarinansa: huppari, jonka ostin vuonna 2022 Los Angelesin lentokentältä. Se oli niitä hetkiä, joita matkustamisessa joskus syntyy. Pitkä matka takana, Suomeen paluu edessä, ja lentokentän kaupassa huppari, joka tuntui juuri sopivalta muistoksi matkasta. Nyt vuosia myöhemmin se huppari alkaa jo näyttää elämän merkkejä. Kangas on kulunut, ja käytön jäljet näkyvät. Silti käytän sitä edelleen.
Mitä kestävä muoti oikeasti on
Tämä on ehkä asia, joka nykyisessä muotikeskustelussa unohtuu helposti. Vaatteen arvo ei synny siitä, miltä se näyttää uutena, vaan siitä, kuinka pitkään sitä käytetään. Kestävä muoti ei ole vain ekologisia materiaaleja tai vastuullisia tuotantoketjuja. Se on myös sitä, että sama vaate kulkee mukana vuodesta toiseen.
Minun vaatekaapissani tämä tarkoittaa usein sitä, että rinnakkain ovat itse tehdyt vaatteet, kirpparilöydöt ja joskus myös matkamuistot. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka ei noudata trendikalenteria, mutta kertoo jotain elämästä.
Tämä hetki
Kun katson näitä leggingsejä nyt, näen muutakin kuin vain housut. Näen ajan, jolloin ompelin niitä kotona vuonna 2015. Näen sen kommentin, joka väitti niiden olevan kamalat. Näen vuosien varrella kuluneet kävelyt, arkipäivät ja keväiset hetket laiturilla.
Ja ehkä juuri siksi käytän niitä edelleen. Koska lopulta vaate ei ole vain kangasta. Se on osa tarinaa, joka jatkuu yllättävän pitkään.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää otteita Vaatekaappipäiväkirjan sivuilta: