Pukeudu lomalla kauniisti – vaikka vain koiralenkille ja kauppaan
2
Loma ei aina tarkoita matkaa. Välillä paras loma on kotona: rauhalliset aamut, koiran ulkoilutus, pieni käynti lähikaupassa ja ei mitään pakollista. Mutta vaikka ohjelma olisi vaatimaton, se ei tarkoita, että pukeutumisen pitäisi olla. Minun ohjeeni kaikille on: Pukeudu lomalla kauniisti, vaikka et menisi mihinkään koiralenkkiä tai lähikauppaa kauemmaksi. Lomalla saa heittäytyä.
Pukeudu lomalla kauniisti – vaikka vain koiralenkille ja kauppaan
Eläinkuosi arjessa? Kyllä, myös lomalla. Eläinkuosi mielletään usein ilta-asuksi tai “rohkeisiin hetkiin”. Mutta miksi? Juuri kotilomalla on täydellinen hetki pukea päälle se vaate, joka:
- tuntuu erityiseltä
- tuo itsevarmuutta
- saa hymyn huulille peilissä
Eläinkuosisessa puvussa on voimaa. Se ei ole huomaamaton ja ehkä juuri siksi se toimii niin hyvin arjen keskellä. Kun ympäristö on tavallinen, asu saa loistaa.
Kauneus ei tarvitse yleisöä. Koiralenkki. Kauppareissu. Kotipiha. Ei selfieitä, ei juhlia, ei ketään katsomassa.
Ja silti: puen eläinkuosiset asun. Miksi? Koska:
- haluan nähdä itseni kauniina
- haluan tuntea, että loma on oikeasti loma
- haluan rikkoa ajatuksen, että kauniit vaatteet kuuluvat vain “johonkin erityiseen”
- Totuus on: tämä hetki on erityinen.
- Kotiloma on lupa leikitellä tyylillä
Kotilomalla ei ole sääntöjä
Ei tarvitse miettiä, onko asu liian näyttävä, liian rohkea tai “liikaa” koiralenkille. Juuri siksi se on täydellinen hetki:
- kokeilla
- nauttia
- olla vähän yliampuva
Eläinkuosi tekee tavallisesta päivästä vähän villimmän ja lomasta vähän hauskempaa.
Tyyli vaikuttaa fiilikseen. Olen huomannut, että kun puen päälle jotain, mikä tuntuu upealta:
- ryhti paranee
- mieli kevenee
- päivä saa lomatunnelman
Vaikka tekisin vain arkisia asioita. Vaatteet eivät ole vain vaatteita. Ne ovat tapa viestiä itselle, että olen tärkeä.
Näin puet näyttävän asun arkeen
Jos eläinkuosi tuntuu rohkealta, kokeile näitä:
- Pidä muu asu yksinkertaisena, anna kuosin olla pääosassa.
- Valitse mukavat kengät, jotta kokonaisuus toimii arjessa.
- Lisää itsevarmuus, se on tärkein asuste.
- Muista: kukaan ei odota mitään, joten saat tehdä juuri niin kuin haluat.
Minun ajatus: elämä on nyt
VillaNannassa uskon siihen, että:
- arki saa olla kaunista
- loma saa tuntua juhlalta
- ja tyyli kuuluu jokaiselle päivälle
Siksi pukeudun eläinkuosiset asuun myös silloin, kun:
- vien koiran ulos
- käyn vain kaupassa
- en ole menossa minnekään
Koska olen jo perillä. Entä sinä? Minkä vaatteen säästät “johonkin”? Entä jos pukisit sen päälle jo seuraavalla koiralenkillä? Ehkä juuri siitä alkaa sinun lomafiiliksesi.
Rauhallista sunnuntaita
Seuraa minua:
Kun morsiuspuku muuttui hameeksi
Jos joku olisi silloin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla kuiskannut, että tästä pitsien, helmien ja unelmien kasasta syntyy vielä vaate, joka saa sydämen hakkaamaan ja jalat tanssimaan, olisin nauranut ääneen. Mutta tässä sitä ollaan: Kun morsiuspuku muuttui hameeksi – tarina kierrätyksestä, käsityöstä ja rohkeudesta, enkä voisi olla ylpeämpi. Tämä on kertomus siitä, miten yksi hylätty hääpuku löysi uuden elämän ja minusta tuli sen äänekäs puolestapuhuja.
Kun morsiuspuku muuttui hameeksi – tarina kierrätyksestä, käsityöstä ja rohkeudesta
Tämä tarina alkaa paikasta, jossa aarteet eivät kiillä vitriineissä vaan odottavat hiljaa oikeaa katsetta: Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siellä se oli, morsiuspuku, vähän nuutunut mutta yhä täynnä lupauksia. En tiennyt siitä mitään, en materiaalia, en historiaa, en kuka oli sen kerran ylleen pukenut. Tiesin vain, että sydän sanoi kyllä.
Vein mekon kotiin kuin salaisen aarteen. Olin täynnä intoa ja ideoita, pää täynnä kuvia jostain uudesta ja ihmeellisestä. Ensimmäinen rohkea teko oli poistaa valtava alusmekko ja kaikki se tylli, joka teki puvusta enemmän prinsessan kuin arjen sankarin asun. Saksien ääni tuntui kapinalta: minä päätän, mikä tämä vaate on. Mutta niin kuin usein käy, elämä tuli väliin. Mekko jäi kaapinpohjalle. Vuodet vierivät, ideat muuttuivat, mutta puku odotti. Se ei ollut vielä valmis luopumaan minusta, eikä minä siitä.
Muutto, varastokassit ja rätti & lumppu -projekti
Keväällä, kun muutimme tähän uuteen asuntoon, tapahtui jotain ratkaisevaa. Kaksi isoa Ikean varastokassia täyttyi materiaaleista, kankaista ja keskeneräisistä unelmista, jotka eivät enää mahtuneet kaappiin. Oli pakko pysähtyä ja katsoa, mitä oikeasti haluan säilyttää.
Silloin muistin sen mekon. Niin käynnistyi uusi niin sanottu rätti ja lumppu -projektini, kunnianhimoinen, vähän kaoottinen mutta sitäkin rakkaampi yritys antaa vanhalle uutta elämää. Morsiuspuku nousi kasan päällimmäiseksi. Nyt tai ei koskaan.
SAKSISTA SYNTYI TAIKAA
Kun aloin oikeasti työstää mekkoa uudelleen, jokin loksahti paikalleen. En enää yrittänyt tehdä siitä uutta mekkoa. Halusin hameen. Vaatteen, joka elää, liikkuu, kulkee arjessa ja juhlassa. Leikkasin, sovitin, pyörittelin peilin edessä ja annoin kankaan puhua. Ja voi miten se puhui! Mekko muuttui aivan ihanaksi hameeksi, kevyeksi, eläväksi, juuri sopivan dramaattiseksi. Se ei enää ollut morsian. Se oli minä.
Kaava: Burda 6/09 (yläosa)
Tänään tämä hame on yksi synttärivaatteistani. Se on vaate, joka tuntuu juhlalta jo itsessään, ilman kynttilöitä tai kakkua.
Treffit, jotka toteutuivat ja hame, joka loisti
Ja sitten tuli viime lauantai. Ne treffit, joista olin aiemmin kirjoittanut ja jotka marraskuussa näyttivät jäävän vain suunnitelmaksi, toteutuivat vihdoin. Ja kyllä, hame pääsi ylle. Hetki oli juuri niin täydellinen kuin olin mielessäni kuvitellut. Kun puin sen päälleni, tiesin heti: tätä varten se oli syntynyt.
Suunta oli Titanique. Glamouria, huumoria, suuria tunteita ja vähän överiä loistoa ja hame solahti siihen maailmaan kuin olisi aina kuulunut sinne. Se kahisi, liikkui ja eli jokaisessa askeleessa. En ollut vain katsoja, olin osa näytelmää, osa tarinaa. Se hetki sinetöi kaiken. Kaapinpohjalta, Ikean kasseista ja saksien alta syntynyt hame oli löytänyt paikkansa: elämän keskeltä.
MATERIAALI, JOKA KUISKAA SILKKIÄ
En edelleenkään tiedä, mitä materiaalia hame tarkalleen on. Se tuntuu silkiltä ja taftilta, ja siinä on kaunis, hieman koristeellinen pinta, joka ottaa valon vastaan kuin lupaus. Mutta ehkä sillä ei ole edes väliä. Tärkeämpää on se, miltä se tuntuu ihoa vasten ja sydämessä.
Tämä epätietoisuus tekee siitä melkein vielä kiehtovamman. Se on muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse nimetä, jotta sen voi rakastaa.
Hame, joka löysi minut ja minun tyylini
Tämä projekti ei lopulta ole niinkään manifesti kuin rakkaustarina. Rakkaustarina vaatteeseen, joka tuntuu omalta, ja tyyliin, joka syntyy kokeilemalla, leikkaamalla ja uskaltamalla kuunnella omaa fiilistä.
Kun katson tätä hametta, näen siinä kaikki ne hetket, jolloin olen epäillyt itseäni ja kaikki ne, jolloin olen päättänyt luottaa vaistoon. Tämä on vaate, joka ei seuraa trendejä vaan tunnelmaa. Se on muistutus siitä, että paras tyyli syntyy silloin, kun tekee asioita itselleen, ei muille.
Ja ehkä juuri siksi tämä hame tuntuu niin erityiseltä: se ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on. Ja minä saan olla siinä mukana.
ROHKEUTTA, YLISANOJA JA VÄHÄN KAPINAA
Myönnän: tämä projekti vaati rohkeutta. Saksien vieminen morsiuspukuun tuntuu melkein pyhäinhäväistykseltä. Mutta juuri siinä piilee sen kauneus. Vaatteet eivät ole museoesineitä. Ne ovat tehty elämään. Ja tämä hame elää. Se kahisee, se liikkuu, se loistaa. Se on ylisanojen arvoinen. Ihana, hurmaava, huumaava, vastustamaton.
Entä sinun kaapissasi?
Jos sinunkin kaapissasi roikkuu vaate, jota et käytä mutta et raaski heittää pois, kysy itseltäsi: voisiko se olla jotain muuta? Hame, takki, laukku, uusi alku.
Minun tarinani todistaa, että joskus suurin muutos alkaa ilmaisosastolta ja päättyy vaatteeseen, joka tuntuu omalta enemmän kuin mikään koskaan.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LISÄÄ SOPIVAA LUETTAVAA: