Laiskan sunnuntai
2
Tiedättekö mikä on laiskan sunnuntai? Minäpä kerron, sellainen sunnuntai kun ei tehdä mitään muuta kuin tautiskellaan. Meikäläisellä on nyt kaksi pitkää viikkoa ja molemmissa päissä on sunnuntai vapaa. Lauantaina meillä oli töissä nuorten kevätnäyttely ja tästä syystä sunnuntai oli ainut vapaa.
Laiskan sunnuntai
Tosiaan lauantaina nukahdin heti kun pääsin kotiin töistä ja aamulla heräilin seitsemän aikaan. Jossakin vaiheessa mies sitten vain päätti, että lähdetään porukalla pienelle aamukävelylle ja syömään Konttiravintola Mortoniin ja näinhän me sitten tietenkin tehtiin. Ollaan pidempään jo suunniteltu, että mennään tuohon konttiravintolaan syömään ja nyt se sitten vihdoin toteutui ja voi että, että oli hyvä aamupala. Me jäimme miehen kanssa vielä hetkeksi viihtymään kun poika singahti kotiin takaisin lepäilemään.
Kun tultiin kotiin, laiteltiin parveketta hiukan enemmän sellaiseksi kuin sen haluan. Haasteita on ja niistä haasteista en pidä ollenkaan. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa, että mennään viereiseen ravintolalaivaan viettämään lämmintä kesäpäivää, mutta kun päästiin lähelle laivaa, niin se olikin kiinni, joten matka jatkui sitten rauhallisesti kohti keskustaa ja lopulta olimmekin kiivenneet Torniin. Upeat näköalat, en ole koskaan nähnyt Helsinkiä sellaisena kuin Tornista. Siellä viihdyimme hyvin ja kävelyreissu jatkui kohti Eiraa.
Nälkä kun yllättää
Pitää olla vähän hullu kun lähtee kävelylle ilman vettä. Tosin meidän ei pitänyt lähteä kävelylle, vaan piti mennä ihan lähelle istahtamaan ja katselemaan maailmaa. Lopulta olimme monta tuntia kävelyllä. Eirasta päätimme kuitenkin alkaa kulkea kohti kotia, sillä vatsat huusivat kilpaa ruokaa. Matkalla törmäsimme Jim Lim ravintolaan ja tietenkin oli sukellettava ovesta sisälle. Oli niin kova nälkä, että olisimme voineet syödä pelkkää tuoksua, mutta onneksi saatiin ruokaakin. Aasialainen makumaailma vei mennessään.
Syötiin hiljaa, kumpikaan ei puhunut mitään. Vettä kului aika reippaasti, koska pöljät olivat liikkeellä ilman omaa vettä. Kannattiko? No, ei. Oli muuten ihana lähteä kävelemään kohti kotia kun vatsa oli täynnä ruokaa ja vesikin oli alkanut tehdä töitä kropassa. Kun päästiin kotiin, laitoin ohjelman päälle ja otin virkkuukoukun käteen ja aloin hommiin. Ihana laiska sunnuntai.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua:
Riehakas vappu
Ei, ei meillä ollut riehakas vappu. Oikeastaan meiltä meinasi mennä vappu ohi kokonaan. Se ohitus näkyi niin, että emme varanneet pöytää vappulounaalle ollenkaan. Meille kun tuo vappulounas on muodostunut perinteeksi, mutta valitettavasti tajuttiin aivan liian myöhään, että vappu on seuraavana päivänä.
Riehakas vappu
Suunnitelmissa siis oli, että vietämme vapun sitten toisella tavoin. Aattona töiden jälkeen suunniteltiin, että lähdetään pienelle yömyssylle, mutta kävikin lopulta niin, että me molemmat nukahdimme. Eli meidän riehakas vappu vietettiin unissa. Me vanhukset… Ehkä ihan hyvä vain. Tiistaina ehdittiin kuitenkin tehdä vappuruokaa ja käydä kaupassa. Siinä kaikkein riehakkaimmat hetket.
Keskiviikkona heräsimme kukonlaulun aikaan ja aloimme valmistaa brunssia munkkien kera, nekin kun jäi tiistaina tekemättä. Onneksi brunssin jälkeen päästiin sitten toteuttamaan meidän toinen suunnitelma, nimittäin lähdettiin kävelemään kohti Eiraa. Ihmettelemään maailman menoa ja tietenkin suuntasimme kohti Löylyä, jossa oli hyvä meno käynnissä. Musa soi, ihmiset vietti aikaa syöden ja juoden ja osa nautti löylyistä.
Ihana keli lämmitti mieltä
Keskiviikko vietettiin siis tosiaan ulkona sekä parvekkeella. Uni maistui, vaikka vähän harmittaa palata töihin. Nämä keskellä viikkoa olevat vapaat on hiukan ärsyttäviä, kun rentoutuu, niin jo pitää lähteä takaisin töihin. Parhaiten viikkovapaat toimisi, jos ne olisi perjaintaisin. Saisi pitkän viikonlopun. Mutta näillä mennään mitä on. Mutta hyvää kuitenkin on se, että vappua saatiin viettää lämpimässä, on aika uskomatonta, että hetki sitten oli vielä lunta maassa ja oli takatalven takatalvi. Toivottavasti lumi pysyy nyt poissa ja tulee seuraavan kerran vasta marraskussa aikaisintaan.
Kyllä, en ole mikään lumen ystävä, vaikka pyrinkin nauttimaan talvisistakin puuhista. Mutta nyt keskitytään aurinkoisiin päiviin ja lämpöön, joka tulee vähitellen iholle ja saa jättää vihdoin paksuimmat vaatteet kaappiin. Tämä on se aika vuodesta, jolloin minä herään eloon ja juoksen kuin aropupu pitkin pitäjää. Minua ei estele enää mikään.
Onko kevät ja kesä sun juttu, vai elätkö mieluummin hämärässä ja viielässä syksyllä ja talvella?
Mutta nyt nautitaan tästä ajasta, koska se on lyhyt ja ei välttämättä aina niin ihanan lämpöinen. Olen kuitenkin lähettänyt äitimaalle toiveen, että lämpöä piisaisi ja mielellään aika pitkäänkin, kun talvi oli niin valtavan pitkä.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua: