Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
2
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä luodaan hiljaisten aamujen hämyssä. Valo herättelee varovasti ja kutittelee nenää, on aika herätä uuteen päivään. Hitaasti venytellen nousen ylös, kahvin tuoksu valtaa asunnon, on vain tämä hetki, elämän keveyttä ei voita mikään.
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
On hiljainen aamu. Sellainen, jossa valo hiipii verhojen raosta lempeästi, eikä mikään kiire hengitä niskaan. Tämän kaiken pehmeyden keskellä pysähdyn kädessäni lehti, jonka sivut vielä hieman kahisevat uutuudestaan. Sen kannessa tuijottaa vahva katse, mutta omassa maailmassani ei juuri nyt ole tilaa muulle kuin rauhalle.
Päälläni on harmaa collegepaita*. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan nuorimman poikani tekemä. Lahja, joka lämmittää enemmän kuin mikään villatakki voisi. Se muistuttaa minua rakkaudesta, käsillä tekemisestä ja siitä, kuinka suuria asioita pieniin pyykkikoreihin voikaan piiloutua. Hihaani koristaa keltainen virkattu hiusdonitsi, omien käsieni jälki. Se on pieni ilon pilkahdus, väriä arkeen, ja samalla todiste siitä, että vaikka elämä välillä väsyttää, luovuus ei katoa.
Muuton jälkeen: Pieniä lepohetkiä ja käsin tehtyä lämpöä
Takana on muutto. Rankka sellainen. Seiniin jäi naurua, huokauksia ja monta muistoa. Muuttosiivous pyyhki pois viimeisetkin jäljet, mutta sydämeen jäi polku, joka kulki läpi kodin, huone kerrallaan. Nyt ollaan uudessa ja vaikka kaikki ei ole vielä järjestyksessä, jotain on silti kohdallaan. Makuuhuoneen sängyllä lojuu Vogue. Se on kuin pieni silta toiseen maailmaan, täynnä tarinoita, inspiraatiota ja unelmia. Mutta minulle tärkeintä juuri nyt on tämä hetki. Se, kun voi vain olla, pehmeässä paidassa, itse virkatun donitsin kanssa, ja antaa kehon ja mielen hengähtää.
Muuton jälkeen olo voi olla hauras mutta toiveikas. Kun pöly laskeutuu ja ensimmäinen kahvi juodaan uudessa keittiössä, huomaa, miten tärkeää on ympäröidä itsensä tutuilla, rakkailla asioilla. Poikani tekemä collegepaita ja oma virkattu donitsi kantavat mukanaan kodin tunnetta, muistutuksia siitä, että koti ei synny vain seinistä, vaan tarinoista ja käsin tehdyistä hetkistä.
Jos olet itse muuttanut tai uuden alun äärellä, pysähdy hetkeksi. Kiedo ympärillesi jotain pehmeää, keitä kuppi teetä ja anna itsellesi lupa vain olla. Kaikki järjestyy ajallaan ja sillä välin, pienet ilot ja rakkaudella tehdyt asiat kantavat pitkälle. Elämän kauneus piilee juuri näissä itse tehdyissä vaatteissa, rakkaudessa perheeseen, rauhassa kiireen jälkeen. Siinä, kun kevätvalo osuu kasvoihin ja tietää, että on ihan hyvä juuri näin.
*Collegepaita on oikeasti poika tehnyt itselleen ja nyt se muuton aikana siirtyi minun kaappiini. Poika ei enää halua pitää sitä. On ollut yksi rakkaimmista paidoista hänellä.
Kuvan kahvikuppi on työkaverini tehnyt ja on yksi suosikkikuppejani, josta tykkään juoda kahvini.
Nähdään taas pian.
Lämpöisin ajatuksin,
Nanna
LUE MYÖS:
Hääpäivä jälkikäteen
Päätettiin viettää hääpäivä jälkikäteen tässä lauantaina. Hääpäivä oli siis 9.2 ja minä olin silloin Erasmus + nuorisovaihdon hommissa ja hääpäivää ei näin ollen vietetty silloin. Nytkään ei ollut mitään suunnitelmaa, vaan mentiin leffaan ja syömään. Kaikki valittiin lennosta ja se oli oikeastaan ihan hauskaa.
Hääpäivä jälkikäteen
Oltiin jo päätetty, ettei mitään ihmeitä hääpäiviä tänä vuonna vietetä, koska olen töissä ja muutoinkin tässä on ollut kaikkea, ettei olla ihan nyt juhlatunnelmissa. Mutta lauantai aamu kun tuli, niin halusin ehdottomasti päästä leffaan ja päivänäytöksen jälkeen olikin jo nälkä. Sitten vain käpöteltiin kohti kotia ja sujahdettiin matkalla Pueblon ovesta sisälle. Pablo oli tarpeeksi hämärässä ja sen verran autenttinen, että tuntui kuin olisi matkustanut jonnekin kauemmaksi. Fiilis ja ruoka teki tehtävänsä. Tunnelma toimi hyvin.
Ravintola täyttyi, joten päätimme siirtyä baariin, että ihmiset pääsee syömään. Emme kuitenkaan enää ottaneet jälkkäriä ja joimme juomamme loppuun ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tämä onkin se paras asia asua kantakaupungissa, kun voi valita kävelyn tai spåran kun liikkuu. Nyt päätimme kävellä, kun oli kiva alkuilta ja olimme melkein kotona jo. Oli siis kaikin puolin onnistunut päivä.
19 vuotta yhteistä taivalta
Ollaan oltu siis 19 vuotta yhdessä, siitä sen 19 vuotta naimisissa. Kyllä, me menimme naimisiin heti. Meidän kohdalla homma toimi ja vuoden päästä kun tulee 20 vuotta täyteen sitä pitää juhlia isommin. Ehkä, sen näkee sitten. Elämä on täynnä valintoja ja joskus valinnat onnistuu ja joskus taas ei. Me ei nähty syitä olla menemättä naimisiin heti. Kyllä meitä toppuuteltiin ja pyydettiin odottamaan. Mutta mitä me oikein olisimme odottaneet? Viime vuotista jouluako? Ei ollut tarvetta odottelulle.
Vaikka peli oli riskaapelia, niin tässä me nyt kuitenkin olemme. Kaikki ei ole ollut auvoista ja kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut meidän parisuhteen aikana, mutta kaikesta pääsee yli, jos on tahtoa ja halua. Kaikesta huolimatta hyvää hääpäivää meille ja kaikille muillekin, joilla nyt lähiaikoina on ollut tai tulee olemaan hääpäivä. Nautitaan näistä yhteisistä hetkistä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: