Ex tempore reissu Porvooseen
6
Tehtiin viimeisellä lomaviikolla ex tempore reissu Porvooseen koko porukalla. Yleensä me olemme menneet mieheni kanssa kahdestaan viimeisenä lomapäivänä Porvooseen, mutta nyt tämä tapahtui ihan yllättäen. Pomppasin puolilta päivin ylös ja sanoin, että nyt mä lähden ja vähän kauemmas. Kauemmas tarkoitti Porvoota.
Ex tempore reissu Porvooseen
Olen tosiaan sen luontoinen, että olisin menossa ihan koko ajan. Varsinkin kesällä, toki myös talvellakin mutta en pidä kylmästä, joten kesät on sitten niitä hetkiä kun menen ja tulen kuin tuulispää. Miehen on vaikea pysyä mukana ja joskus lapsetkin tuskailee tempauksilleni. Tämä oli juuri sellainen tempaus. Oltiin juuri palattu road tripiltä, paluu päivä oltiin levätty, purettu laukkuja ja pesty pyykkiä. Joten tietenkin seuraavana päivänä aamulla alkoi meikäläisen jalkaa taas vapisuttamaan, että nyt mennään.
Heitin nopeasti lumput niskaan, hiukan koitin saada naaman ryppyjä silitettyä, silitysrautaa en tosin uskaltanut lämmittää. Ja juoksin alakertaan kuin gaselli. Miesväki katseli meikäläistä taas suu ja silmät auki ja vihdoin mies kakisti suustaan ulos, että mihin sä nyt taas olet menossa. Sanoin, että mä meen nyt ja vähän kauemmas. Mies pomppasi pystyyn kuin raketti ja komensi pojan vaatekaapille. Ja alkoi armoton show.
Tunnissa oltiin autossa ja nokka oli kohti suoraa tietä. Vasta kun ajeltiin pihasta mies kysyi, että minne me olemme menossa. Sanoin, että pois Helsingistä, jonnekkin vähän kauemmas ja samaan aikaan töräytettiin ilmoille, että suuntana on Porvoo. Ja auto singahti ulvoen matkaan. Valittiin tosin maisemareitti, joka on paljon hitaampi kuin moottoritie, mutta niin paljon kivempi katsella maisemia.
Porvoo sekunnissa
Porvoo on otettu haltuun jo vuosia sitten. Vuodesta 2013 ollaan joka kesä tehty pikareissu kaupunkiin ja joka reissu on ollut erilainen. Niin oli myös tämä reissu. Käveltiin vain sinne tänne sinkoillen, ei mitään järkevää määränpäätä. Ohitettiin aika pian kirkon vieressä oleva jäätelötehtaan baari ja päätettiin, että ruokailun jälkeen mennään ottamaan jäätelö-överit tänne. Matka jatkui kuitenkin eteen päin. Olin pukeutunut pikkuisen liian lämpimästi, mutta lähtiessämme Helsingistä oli ilma kylmä kostea, mutta Porvoossa taas paistoi aurinko ja oli lämmin. Hiki vaan valui pitkin poskia kun käveltiin pitkin katuja ristiin rastiin vanhassa kaupungissa.
Lopulta suunnistimme rannalle ja suoraan ravintolaan. Täällä lokkeja ammuttiin vesipyssyllä tai noh, ei ne lokkeja olleet vaan naakkoja. Pahat oli mielessä heillä kun odottelivat asiakkaitten jättämiä jämiä pöydillä. Paria naakkaa ehdin komentamaankin, sormen laitoin pystyyn kun lennähtivät meidän vierelle. Jäivät sille sijoilleen katsomaan, että mitä nyt oikein meinaan. Lopulta saimme syödä rauhassa ja naakat kaakatti katolla.
Tampereen UFFista löydetty farkkuhame
Road tripillä Porista Hämeenlinnaan pysähdyimme Tampereella, koska koirat tarvitsi lepoa matkasta. Kävin pojan kanssa myös pikaisesti Tampereen UFFissa ja teimme muutamia löytöjä. Itselleni löysin hauskan kietaisumallisen farkkuhameen. Hame tosin on hivenen liian iso ja joudun sitä tiukentamaan, jotta ei valuisi päältäni koko ajan. Oli siis aika päivän selvää, että tämä söpö hamonen menee tälle reissulle päälleni. Paidaksi valikoitui H&M paita, joka on ostettu 2012. Jalkaan sujahti poikani vanhat lenkkarit. Hieno matka-asu vai mitä?
Tai no, meikäläinen ainakin tykkää, sun ei tarvitse jos et halua. Kun olimme syöneet ja tuhonneet naakkojen mahdollisuuden ryystää ylijäänyttä valkosipulimajonesia, lähdimme vatsat pulleina valumaan pitkin rantaa kohti kirkkoa, jossa odottaisi jäätelö-överit. Ja sitä ne tosiaan oli, ne överit. Huh, lupasin, etten syö jäätelöä enää ennen seuraavaa kertaa ja se kerta tosiaan tulisi ennen kuin ehdin sanoa haluan jäätelöä. Vatsat täynnä, hikisenä ja väsyneinä suuntasimme illan tullen kohti autoa ja sulauduimme autoon, olimme yhtä auton kanssa koko paluumatkan Helsinkiin. Sellainen oli se ex tempore reissu Porvooseen.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Loma lähenee loppuaan
Loma alkaa olla lopuillaan ja maanantaina olisi paluu arkeen. Pieniä jännityksiä tässä odotettavissa, sillä meidän tila meni toukokuussa remonttiin ja remontin pitäisi olla valmis kun palaamme lomiltamme töihin. Sitten alkaakin kiireet, kun pitää toimittaa tärkeät tavarat takaisin omille paikoilleen ja kerhohommatkin pitää laittaa valmiiksi.
Loma lähenee loppuaan
Mutta ei mietitä töitä vielä, vaan keskitytään nauttimaan lopusta lomasta. Jotenkin loma tuntui hyvin lyhyelle, viisi viikkoa ei oikein tuntunut missään. Sellainen olo, etten ole päässyt oikein tekemään mitään. En ainakaan ompelemaan. Sitä olen tehnyt todella vähän. Virkkailuun kyllä innostuin, mutta koska minulla on yksi valtavan iso työ tuossa vieressä, niin en ole sitten sen vuoksi juuri muuta valmista saanut tehtyä, tuo ikuisuus virkkaus on toivottavasti valmis ensi kesänä.
Oli paljon suunnitelmia kesäksi ja reissu suunnitelmia, mutta kaikki muuttui kun miehen olkapää leikattiin ja iso osa ajasta meni ihan vain toipumiseen, myös itse nukuin ja toivoin kevään RCVS -kohtauksista. Niistä jäi jäljelle järkyttävät jännityskivut, joten myös ne ovat estäneet minua puuhastelemasta ihan samoin kuin ennen. Joten tästä syystä tosiaan on hiukan loma mennyt ohi suun niin sanotusti.
Loma tarvitsee myös kohokohtia
Mutta kohokohtiakin on ollut, vaikka tuntuukin sille, ettei mitään ole saanut aikaan tai ole päässyt näkemään maailmaa. Heti loman alussa singahdin Turkuun korjaamaan tyttöni toppia, samalla treffasin myös poikani, jonka luona vietin kaksi yötä. Kävin lasten kanssa myös äidilläni syömässä. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa ihan vain me kolme. Kolmen kopla, niin kuin silloin joskus kauan sitten, ennen miestäni ja nuorinta lastani.
Kohokohtia lomalta
Vielä on kohokohtia tulossa, joita en ole ehtinyt vielä kirjoitella. Yksi iso harmi mitä en kesällä nyt päässytkään tekemään juuri sen vuoksi, että kipuja oli ja mieheni leikattiin, oli etten päässyt pyöräreissuille. Kaksi kertaa pääsin pyörän selkään koko kesänä. Toivonkin, että jonakin viikonloppuna vielä pääsisin seikkailemaan pyörän kanssa koko päiväksi.
Kaikkea lomatekemistä olisi vielä tulossa teille esittelyyn, joten kannattaa pitää silmät auki. Elokuussa vielä nautitaan meidän loma tunnelmista ja toivottavasti ehdin vielä ommellakin teille jotakin kivaa pientä ennen kuin sukellan syksyn maailmaan kunnolla. Minulla on pikkuruinen lista mitä syksyksi tarvitsen kaappiini ja mitä taas menee varastoon odottamaan parempia aikoja (myös parempia muotoja). On myös tulossa loman kohokohdista oma postauksensa kun saan kaikki meidän puuhat kirjoitettua.
Päivän asuna over size paita ja pyöräilyshortsit
Olin tuossa road tripin jälkeen heti Fidan Outletissa kääntymässä muutaman vuoden jälkeen ja löysin aika mahtavan kasan vaatteita syksyksi, niiden ympärille olen rakentamassa tämän syksyn puvustoni. Siksi minulla on pari täsmäostoa kirpparilta, muuten kaikki tulee löytymään omasta kaapistani. Tästä käynnistä on myös tulossa postaus ihan näinä päivinä, mutta jos et jaksa odottaa niin Instagramissa on minun omituinen videoni mitä löytöjä tein.
Yksi löydöistäni oli kuvien miesten valkoinen kauluspaita. Minulle se on valtavan suuri mutta minä niin tykkään isoista vaatteista, joihin voin kääriytyä. Paidan seuraksi laitoin jalkaani pyöräilyshortsit ja kursin kaiken kasaan Kierrätyskeskuksesta löytyneellä vyöllä. Jalkaan sujautin tällä kertaa korkkarit. Koska minulla on monet saman tyyppiset kengät kaapissa, en osaa ihan varmasti sanoa, ovatko nämä kirpparilta vai tyttäreni vanhat. Mutta joka tapauksessa ovat kierrätys söpöydet.
Miksi en käytä koruja? Välillä toki laitan koruja, mutta todella harvoin. En ole enää vuosiin käyttänyt, en edes vihkisormusta ole sormessa ollut ehkä alun jälkeen. Ihoni on niin herkkä, että korut repivät ihoni rikki. Myös allergiat vaivaa sekä töissä on vapaampi puuhastella ilman koruja. Siinä nyt ainakin muutama syy siihen, miksi minulla ei ole koruja viimeistelemässä tyyliäni. Tällä kertaa tosin laitoin korvikset, jotka on tehnyt minun kerholaiseni. Ihanat pyöreät glitter -päällysteiset korvikset. Sopivat minusta oikein hyvin tähän tyyliin.
