Ravintola East Market -Ruokakulttuuria Helsingissä
14
Ravintola East Market tarjoilee erikoisuutenaan Korean BBQ -kattauksen. Pöydässä on grilli, jossa jokainen voi grillata omat lihat, kalan tai kasvikset tai kaikkia sekaisin. Sen lisäksi tarjoillaan lisukkeita. Kokemus on mielenkiintoinen ja on kiva tehdä samalla kun keskustelee maailman polttavista asioista.
Ravintola East Market
Ravintolan löydät Triplan ravintolakerroksesta ja grillipöytä pitää varata etukäteen. Ravintolasta saa kyllä myös listalta syötävää, jos tämän tyyppinen ruokailu ei ole sinua varten. Mutta me aina halutaan kokea kaikenlaista, niin tietenkin varasimme grillin, kun tapasin tuossa vuoden vaihteessa vävyehdokkaan. Grillailu vei suurempaa jännitystä pois ja oli kiva vakavien keskuteluidenkin välissä jutella ihan vain ruoasta ja siitä miltä kaikki maistuu ja mitä seuraavaksi laitetaan grilliin.
Ravintola on itsessään aika kiva, moderni ja tumma. Olemme olleet siellä joskus aikaisemmin syömässä, mutta ei grillissä. Ruoka oli hyvää, eikä tarvinnut kauaa odotella, että ruoka oli valmista. Pienen testailun jälkeen löytyi hyvä rytmi mitä grillataan ja missä järjestyksessä. Itse voi valita myös syökö puikoilla vai haarukalla ja veitsellä. Meillä oli käytössä molemmat. Syötiin ihan rauhassa ilman kiirettä. Muutamia uusia makuja saatiin myöskin maistella. Kaikille ne eivät ihan uponneet, mutta pääasia on, että maistaa.
Ruokakulttuuria Helsingissä
Minusta on mahtavaa, että Suomeen tuodaan erilaisia ravintoloita ja aletaan ymmärtää sitä, että myös syömisestä voidaan tehdä kokemus. Ei vain, että syödään, vaan se voi olla jotain vähän enemmän. Ja varmasti tulee mentyä uudelleen East Markettiin ja varmasti varaan grillipöydän, jossa voin itse valmistaa ja nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta samaan aikaan. Minulle ravintola ei ole vain paikka josta saa mahan täydeltä jotakin, vaan sen pitää olla vähän enemmän.
Tietenkin ruoka on se numero yksi, sen pitää olla hyvää ja ympäristön pitää olla miellyttävä, että siellä viihtyy. Aina ne ei kuitenkaan kulje käsi kädessä. Useimmiten kyllä. Aina ne uudet mautkaan eivät ole kiva juttu vaan ne voi latistaa tunnelmaa oikein kunnolla. Näin on meille käynytkin. Minulle ruoka on tärkeä asia, on mahtavaa saada perhe saman pöydän äärelle ja syödä rauhassa nauttien. Kiireettömästi. Ruoka ei ole minulle siis vain ruokaa, vaan se on ulkonäkö, maku, ympäristön tunnelma ja seura.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Viime lauantain pelkokerroin
Viime lauantain reissu oli täynnä uutta ja pelottavaakin kokemusta. Kun päivällä hyppäsin autoon mieheni kanssa, en osannut aavistaa, että paluumatka voi olla niin pelottava, mitä se oli. Mutta pitäähän sitä elämässä olla jotakin pelottavaa aina välillä. Joten nyt kerron mitä viikko sitten tapahtui ja laitan pari räpsykkäkuvaa teille ihmeteltäväksi.
Viime lauantain pelkokerroin
Herään aamulla ja kämmin sängystäni alakertaan. Katson hetken alakerran isoa vaatekasaa, johon on kerätty kaikki vanhemmalle pojalle menevät vaatteet. Alkaa kiukku nousta. Hitto, kun mies ei ole sanaakaan sanonut siihen, että olen viikolla muutamaan kertaan sanonut, että lähdetään viemään myttyä Turkuun. Kiukku nousee ja nousee. Päätän alkaa valmistautua matkaan junalla. Olkoot herraväki kotona homehtumassa, meikkä lähtee nyt. Näen pojan uuden asunnonkin samalla, en vielä ole sitä nähnyt.
Alan siis valmistautua ja kellokin riksuttaaraksuttaa, pojalla on kuuteen asti aikaa ennen kuin heillä on muuta puuhaa. Joten pikakäynti sopii. Kerään tarpeelliset tavarat kassiin ja ryntään alkertaan laittamaan palttoota päälle. Mies katsoo minua taas hoomoilasena suu selällään ja ihmettelee, että minnes sitä nyt ryntäillään. No Turkuun menen terve ja heitän vaatesäkin selkään kuin joulupukki. Mies nappaa säkin ja sanoo napakasti, että etpäs sinä nyt millään junalla lähde roudailemaan tällaista säkkiä. Hän laittaa vaatteet päälle ja mennään yhdessä viemään säkki. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Turkkusessa
Singahdettiin pojalle ja kaveri kävi siinä läpi säkin ja valitsi ne vaatteet mitkä halusi. Minä näin ihanan pojanpoikani samalla. Ihana pieni otus. Kun oltiin lähdössä poika sanoi, että oli kahvitkin meille laittanut valmiiksi…Ne nyt jäi juomatta, valitettavasti. Käytiin niin nopeasti kylässä. Pojalla ja hänen avokillaan on kyllä aivan ihana asunto. Ovat rakentaneet kyllä ihanan pesän. Päätettiin käydä katsomassa Turun keskustaa ja Hansaa. Syömään kunnon Heseen. Kyllä, Turun Hesen sapuskat ovat kyllä parhaat. Missään ei saa niin hyvää Heseruokaa kuin Turussa.
Toinenkin herkku on startannut Turusta, nimittäin Arnolds. Muistan sen hetken vieläkin kun kuumeisesti odotettiin, että Arnolds vihdoin avaa ovensa, jono oli aikamoinen kun kahvila vihdoin avautui. Se oli myös aina täynnä ihmisiä. Nyt käytiin katsomassa, onko Arnolds vielä samassa paikassa. Ei ollut tai oli mutta aikaisemman paikan vastapäätä. Ruokailun jälkeen käytiin kiertämässä hiukan toria. Siellä kun ei olla vuosiin oltu. Börs oli upea ja sopii todella hyvin vieressä olevan rakennuksen kanssa torin reunalle. Meidän hääyö aikanaan vietettiin vanhan Börsin sviitissä.
Ja sitten sitä pelkokerrointa
Ennen kotiin lähtöä käytiin äitini luona juomassa kahvit ja lepäämässä. Tällaiset pikamatkat ovat aika rasittavia. Hetkisen levon jälkeen lähdettiin ajamaan Turusta kohti Helsinkiä. Lumisade pyrytti hiukan, oli liukasta ajaa. Painava lumi tarttui auton pyyhkiöihin ja jonkin ajan päästä lumipallerot lenteli minne sattui. Oli pakko pysähtyä ABC:lle huoltamaan pyyhkijöitä. Ja ei kun matkaan uudelleen. Iski kohta säkkipimeys ja ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, lunta tuli kuin sitä olisi kaadettu taivaalta ja pimeys oli ympäröinyt kaikki. Mentiin kivassa pitkässä letkassa hitaasti mutta varmasti kohti Helsinkiä.
Matka oli hidas, ei olla koskaan ajettu näin pitkään tätä väliä ja pelotti kyllä todella paljon, että käy jotakin. Onneksi jokainen autoilija otti rauhassa ajonsa ja mentiin ihan rauhassa eteen päin. Ja nyt oli myös hyvät turvavälitkin. Kuumapäisiä ajajia ei paikalla ollut tällä kertaa. Lopulta päästiin turvallisesti kotiin ja viime lauantain pelkokerroin on vain muistoissa enää. Täytyy tosin sanoa tähän loppuun vielä, että tuli kyllä tästä ajosta niin mieleen yksi kesäinen Krakovan reissu, jolloin oltiin tila-autolla menossa kohti Auschwitzia ja alkoi sankka vesisade. Se oli niin raju sade, että autot pysähtyi tien varteen. Meidän kuski myös pysäytti auton. Ei oikeasti näkynyt mitään edessä. Meitä oli autollinen porukkaa ja kyllä kaikkia vähän pelotti.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: