Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
4
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista, tämä on siis pikamatka Tallinnaan keskellä lumimyrskyä.
Joskus kaikkein merkityksellisimmät matkat eivät synny kuukausien suunnittelusta, vaan yhdestä ajatuksesta: entä jos lähtisimme nyt. Tämä Tallinnan-reissu oli juuri sellainen. Vuoden viimeinen ulkomaanmatka, yhtäkkinen, kevyt ja yllättävän syvä. Meri, myrsky, lämpimät sisätilat ja itse neulotut vaatteet, hetkiä, jotka muistuttivat siitä, ettei aina tarvitse mennä kauas kokeakseen jotakin erityistä. Tästä pikareissusta syntyi tarina, joka jäi kehoon ja mieleen, ja jonka haluan nyt jakaa.
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Sunnuntaina vilkaisimme puolihuolimattomasti, olisiko mitään mahdollista. Tiistaille löytyi matka. Ei suuria odotuksia, ei pakollista ohjelmaa. Vain tarve irrottautua, hengittää ja vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.
Laivamatka Tallinnaan alkoi rauhallisesti. Emme halunneet ravintoloihin emmekä etsiä paikkaa, jossa pitäisi kiirehtiä. Valitsimme sitting loungen, jossa sai vain olla. Istuimme rauhassa, selailimme puhelimia, katselimme merta ja nautimme siitä, ettei mikään vaatinut meiltä mitään. Ei lounasta, ei aikatauluja, vain olemista.
Tallinna vastaanotti myrskyllä
Kun saavuimme Tallinnaan, talvi teki tuloaan tosissaan. Tuuli voimistui, lumi pöllysi ja kaupungin kadut tuntuivat hetkittäin taistelevan kulkijaa vastaan. Siinä oli jotakin alkukantaista ja samalla kaunista. Emme paenneet sisälle heti, vaan kuljimme päättäväisesti kohti Rotermannia, paikkaa, jossa moderni Tallinna kohtaa vanhan kaupungin kerrokset.
Lämpöä ja 1930-luvun tunnelmaa Chicago 1933:ssa
Rotermannissa ovet avautuivat Chicago 1933 -ravintolaan, ja vastassa oli lämmin, tummasävyinen tila, jossa tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ravintolan henki ammentaa 1930-luvun Amerikasta, jazzin ja kieltolain aikakaudesta, jolloin tunnelma oli yhtä aikaa kapinallinen ja elegantti.
Chicago 1933 tunnetaan erityisesti cocktail- ja juomakulttuuristaan, mutta ruoka seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Meille se oli ennen kaikkea turvasatama myrskyn keskellä. Tilasin hampurilaisen ranskalaisten kera, ja viskidippi oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin, syvä, lämmin ja täyteläinen. Mies valitsi entrecôten, ja hetki pysähtyi siihen pöytään. Ei kiirettä, ei hälinää. Vain hyvä ruoka ja tunne siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Asu, joka kantoi koko päivän
Olin pukenut päälleni jotakin, joka tuntui täysin omalta. Itse neulotut housut ja aikaisemmin neulottu paita muodostivat asun, joka oli samaan aikaan rento ja näyttävä. Housut on tehty jämälangoista, jokaisessa raidassa on oma tarinansa. Yläosa on neulottu eri langalla, koska lanka loppui kesken, mutta juuri se tekee housuista vieläkin rakkaammat. Ne eivät ole täydelliset, vaan elävät.
Halusin asun, joka kestää istumista, kävelyä, tuulta ja hetkiä, jolloin pysähdytään kahville vain siksi, että siltä tuntuu. Neuleeni eivät ole vain vaatteita, vaan suojakerroksia. Ne kulkevat mukanani ja muistuttavat siitä, että käsin tehty saa näkyä.
Kahvihetki ja paluu satamaan
Kävimme vielä kahvilla, kuvasimme vähän, emme liikaa. Tallinna jäi taakse myrskyn vahvistuessa, ja kävely satamaan oli jo haastavaa. Tuuli otti kiinni vaatteista, mutta silti pääsimme kuin ihmeen kaupalla takaisin laivaan.
Kotimatka sujui jälleen sitting loungessa, rauhallisesti. Selaamista, ajatuksia, hiljaisuutta. Sellaista, mitä harvoin antaa itselleen arjessa.
Kaiken ei tarvitse olla suurta
Tämä reissu muistutti siitä, että aina ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja. Joskus riittää yksi päivä, yksi kaupunki ja yksi hyvä hetki. Vuoden viimeinen ulkomaanreissu ei ollut spektaakkeli, se oli lämmin, myrskyinen ja totta. Ja juuri siksi se jäi mieleen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Täältä pääset hyppäämään jämälankojen maailmaan:
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen: