Citadel Outlet Los Angelesissa – ostosparatiisi
2
Los Angelesin ulkopuolella, keskellä moottoriteitä ja parkkikenttiä, seisoo linnamainen rakennus, joka lupaa alennuksia, brändejä ja amerikkalaista shoppailukokemusta isolla kädellä. Citadel Outlet ei ole vain ostoskeskus, se on kokonainen ilmiö. Me vierailimme siellä joulun välipäivinä 2022, aikana jolloin kaikki tuntuu vähän yliviritetyltä: ihmiset, tarjoukset ja koko ostamisen idea. Kokemus oli kaikkea muuta kuin kevyt piipahdus.
Citadel Outlet Los Angelesissa – ostosparatiisi, jonot ja amerikkalainen todellisuus
Citadel Outlet sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä Downtown Los Angelesista, ja se on yksi Etelä-Kalifornian tunnetuimmista outlet-keskuksista. Paikka erottuu jo kaukaa linnamaisella arkkitehtuurillaan, joka tuntuu lähes absurdilta ympäröivien moottoriteiden ja teollisuusalueiden keskellä. Rakennuksella on kuitenkin oma historiansa: Citadel rakennettiin 1930-luvulla alun perin rengastehtaaksi, ja vasta myöhemmin siitä muokattiin outlet-keskus. Teollinen menneisyys näkyy yhä rakenteissa, vaikka nykyään tila on puhdasta kulutuskulttuuria.
Joulun välipäivät Citadelissä – ihmismassat ja hallittu kaaos
Meidän käyntimme ajoittui joulun ja uudenvuoden väliin vuonna 2022, mikä näkyi ja tuntui kaikessa. Parkkialueet olivat täynnä, ja ihmisiä virtasi sisään tasaisena virtana. Citadel ei ole paikka, jossa kävellään rauhassa liikkeestä toiseen, se on tehokas, äänekäs ja täynnä liikettä.
Erityisesti yksi asia jäi mieleen: lähes jokaisen liikkeen edessä oli vartija. Sisään ei marssittu vapaasti, vaan kauppoihin mentiin jonottamalla. Keskipäivän tultaessa jonot venyivät pahimmillaan lähes tunnin mittaisiksi, eikä kyse ollut vain yhdestä suositusta liikkeestä. Tämä oli selvästi osa järjestelyä, jolla hallittiin valtavia ihmismääriä ja pidettiin tilanne kontrollissa.
Jonottaminen muutti shoppailun luonnetta. Spontaanius katosi, ja ostamisesta tuli harkitumpaa tai väsyttävämpää, näkökulmasta riippuen. Samalla vartijoiden läsnäolo muistutti siitä, miten eri tavalla turvallisuus ja kuluttaminen Yhdysvalloissa kietoutuvat yhteen verrattuna Suomeen.
Wendy’s ja totuuden hetki hampurilaisista
Ostosten välissä oli pakko syödä, ja päädyimme Wendy’siin, yhteen Yhdysvaltojen tunnetuimmista hampurilaisketjuista. Wendy’s on monille amerikkalaisille lähes ikoninen paikka, ja odotukset olivat ainakin kulttuurillisella tasolla korkealla.
Ruoka oli… ihan ok. Täyttävää, nopeaa ja juuri sitä mitä ketjuruuan voi odottaa olevan. Mutta täytyy myöntää ääneen se, mikä ehkä rikkoo jotain amerikkalaista mielikuvaa: suomalaiset hampurilaiset ovat usein parempia. Meillä panostetaan enemmän makuihin, raaka-aineisiin ja kokonaisuuteen, jopa ketjutasolla. Wendy’s hoiti tehtävänsä, mutta elämystä siitä ei tullut.
Ostokset, jotka jäivät käyttöön
Citadelissä on helppo sortua heräteostoksiin, mutta tällä kertaa ostokset olivat yllättävän järkeviä ja sellaisia, jotka ovat oikeasti jääneet käyttöön.
Vanhemmalle pojalle ostimme kahdet Niken lenkkarit. Jenkeissä lenkkarikulttuuri on oma maailmansa, ja valikoima on laajempi kuin Suomessa. Kengät olivat sekä käytännölliset että tyylikkäät, ja ennen kaikkea sellaiset, jotka kestävät arkea.
Itselleni tarttui mukaan Converset. Ajaton klassikko, joka ei oikeastaan koskaan mene pois muodista. Converset ovat juuri sellaiset kengät, jotka toimivat vuodesta toiseen ja sopivat lähes mihin tahansa. Jollain tavalla ne tuntuivat myös täydelliseltä muistoesineeltä tästä reissusta, amerikkalainen ikoni ostettuna amerikkalaisesta outletista.
Lisäksi poikkesin Ralph Laurenin liikkeeseen, josta ostin verkkarit. Mukavat, laadukkaat ja sellaiset, jotka eivät jää kaapin perälle. Outlet-ostoksissa parasta on nimenomaan se hetki, kun löytää jotain, mikä ei tunnu kompromissilta vaan aidosti hyvältä hankinnalta.
Kannattaako Citadel Outletissa käydä?
Citadel Outlet ei ole pieni, sympaattinen shoppailukeidas eikä paikka, jossa vietetään kiireetön iltapäivä. Se on iso, vilkas ja paikoin uuvuttava. Jonot, vartijat ja ihmismassat voivat tuntua raskailta, etenkin jos on tottunut suomalaisempaan tapaan hoitaa ostokset nopeasti ja rauhassa.
Silti Citadel on kokemus. Se kertoo paljon amerikkalaisesta kulutuskulttuurista, turvallisuudesta ja tavasta järjestää massoja. Kun menee oikealla asenteella, tietäen, ettei kaikkea tarvitse nähdä eikä ostaa, sieltä voi löytää sekä hyviä ostoksia että kiinnostavia havaintoja.
Meille Citadel oli yksi pysähdys matkalla. Muutama onnistunut ostos, yksi keskinkertainen hampurilainen ja paljon muistettavaa. Ja joka kerta, kun vedän Converset jalkaan, mieleen palaa se linnamainen rakennus keskellä Los Angelesin moottoriteitä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää meidän reissusta Los Angelesiin voit lukea alla olevista linkeistä:
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Talvinen mökkeily joulun jälkeen on hiljaista, arkista ja palauttavaa. Tämä päiväkirjamainen merkintä kertoo 25.–26. joulukuuta vietetystä mökkireissusta, kaappien pesusta, saunasta, lautapeleistä ja siitä, miten mökki toimii muistutuksena eikä pakopaikkana.
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Joulu oli jo ohi, kun lähdimme mökille. Se tuntui yllättävän hyvältä. Ei ollut enää kiirettä, ei aikatauluja, ei velvollisuutta tehdä joulua loppuun. Jäljellä oli vain välipäivien pehmeä tyhjyys, sellainen jossa mikään ei vaadi huomiota.
Ajoimme perille joulupäivänä. Autossa oli hiljaista, sellaista väsymystä, joka ei paina vaan keventää. Maisema muuttui vähitellen: tie kapeni, lumi syveni, puut seisoivat tummina ja rauhallisina. Kun käännyimme viimeiselle tielle, tuntui kuin olisimme astuneet sivuun ajasta.
Tilan ottaminen haltuun
Mökki oli kylmä tullessamme. Se ei haitannut, se kuuluu asiaan. Aloitin pesemällä kaappeja. Se oli tietenkin ensimmäinen tekoni, vaikka kukaan ei vaatisi sitä. Kaappien puhdistaminen ja tavaroiden purkaminen on tapa ottaa tila haltuun. Tyhjensimme mukanamme tuodut tavarat paikoilleen: keittiöön, vaatekaappiin. Kun esineet löytävät paikkansa, mieli seuraa perässä.
Laitoimme lämmityksen päälle. Valitettavasti takkaa ei voitu laittaa päälle, koska nuohoojan pitäisi se ensin tarkistaa. Päästää noet sisälle tällä hetkellä. Mutta se on kevään hommia se. Mutta vähitellen alkoi pikkuinen mökkimme lämmetä ja uunista alkoi tuoksua herkulliset tuoksut.
Sauna, ruoka ja hiljaisuus
Lämmitimme saunan ja söimme. Yksinkertaista ruokaa, ei mitään erityistä, mutta juuri oikeaa siihen hetkeen. Sauna teki hyvää ja oli ihanaa pitkästä aikaa saunoa puulämmitteisessä saunassa. Saunan jälkeen istuimme hiljaa, iho vielä lämmin, hiukset kosteat. Talvinen mökki tekee puhumisesta tarpeetonta.
Levitimme sohvat sängyiksi, Söpö pääsi vielä asioille pihalle. Mitään lenkkiä ei uskallettu säkkipimeässä lähteä tekemään. Vain nopea ”nurkan takana” käynti ja äkkiä lämpimään tupaan.
Lautapelit ja hitaat illat
Illalla pelasimme lautapelejä, samoja, jotka veimme kotoa mökille. Niissä on jotain lohdullista: tutut säännöt, sama rytmi, mutta eri ympäristö. Aika kului huomaamatta. Lautapelit saivat jäädä mökille. Meillä kun noita lautapelejä on valtavasti ja näin tulee pelattua kaikkia.
Puhuimme myös mökin laittamisesta. Siellä on paljon tekemistä. Pientä ja isompaa, sellaista joka ei tapahdu nopeasti. Suunnitelmat eivät tuntuneet taakalta vaan lupaukselta. Ajatus siitä, että jokin kehittyy hitaasti, käsin ja ajan kanssa, on rauhoittava.
Talvinen yö
Yö oli hiljainen. Sellainen täydellinen hiljaisuus, jota kaupungissa ei ole olemassa. Nukuin raskaasti, ilman heräilyä. Unet jäivät mieleen vain tunteena. Heräilin paljon, vuodesohvan parja oli minulle aivan liian kova. Ajattelin koko yön vain sitä, että meidän pitää ostaa erillinen petauspatja. Aamuyöstä alkoi rintaranka olla niin kipeä, että hengittäminen sattui.
Nukkuminen oli jännittävää muutenkin, sillä yö oli todella pimeä. Kaupungissa ei ole koskaan niin pimeää kuin maalla. Pihavalot eivät valaise paljoa. Ulkona oli myös aivan hiljaista, niin hiljaista, että pystyi kuulemaan oman hengityksensä.
Aamu mökillä
Aamulla valo tuli hitaasti. Harmaata, sinertävää, pehmeää. Keitin kahvin ja istuin villatakki päällä pöydän ääressä. Ajattelin, ettei mikään oikeastaan ole kesken. Ainakaan juuri nyt.
Aamun aikana otin kuvia harmaasta puvusta, jonka olen itse tehnyt. Se on yksinkertainen ja mukava, juuri mökkiin sopiva vaate. Sellainen, jossa voi siivota, saunoa ja istua iltaa ilman että tarvitsee ajatella pukeutumista. Käsintehty vaate tuntuu mökillä erityisen oikealta, kuin se kuuluisi luontevammin hitaaseen aikaan. Ei ollut tarvetta täyttää iltaa ohjelmalla, riitti että olimme paikalla.
Lähdimme myös Söpön kanssa lenkille, vaikka Söpö pysyy hienosti pihalla, niin se villiintyy niin paljon, että lenkkeily ei taivu ilman remmiä, ja vaikka ranta on meillä ihan pienen matkan päässä, niin Söpö ei sitä kykene ilman remmiä kulkemaan, koska matkalla on niin paljon sellaista, että kaveri ottaisi ja lähtisi livokkaan.
Pojan lyhyt vierailu
26. päivänä vanhempi poikani pistäytyi mökillä avovaimonsa kanssa. Vierailu oli lyhyt, mutta lämmin. Sellainen hetki, joka jää mieleen juuri siksi, ettei siitä tehty numeroa. Kahvia, muutama sana, naurua ja hyvästit.
Kiersimme tontin ja esittelimme pihan rakennukset. Kerroimme suunnitelmistamme, mitä teemme alueella ja poika sanoi vain, että ehkä mökki ja piha on kunnossa 20 vuoden päästä. Tekemistä nimittäin on ihan valtavasti. Tontti on aivan villiintynyt ja rakennukset enemmän ja vähemmän rempattavissa. Myös huonekalut on sellaisia, jotka pitää miettiä. Sinne on vaihdettu jo ruokapöytä ja tuolit sekä toinen vuodesohva on hankittu sinne ennen joulua. Mutta seuraavaksi ompelen verhot. Vähitellen mökki alkaa tulla meidän näköiseksi paikaksi.
Lähdön aika
Palasimme kotiin jo samana päivänä. Se riitti. Talvinen mökkeily ei vaadi pitkiä aikoja tai suuria eleitä. Mökki ei ole pako arjesta, vaan muistutus. Siitä, että hiljaisuus on olemassa, ja että yksinkertaiset asiat, kaapit, sauna, lautapelit, yhdessäolo, kantavat pitkälle.
Vaikka meillä oli suunnitteilla villi laskettelureissu mökille, niin sitä ei valitettavasti saatu ja siksi vierailu mökillä kesti vain tuon yhden yön. Todellisuudessa en olisi kyennyt olemaan siellä pidempään, koska vuodesohva oli minulle aivan liian kova. Mutta sängyn tila hoidetaan sijauspatjalla, mikä on toinen asia mikä hoidetaan kun sinne menemme seuraavan kerran.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Joulun hetkiä:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta