Hae
VillaNanna

Miksi annoin luvan 16-vuotiaan muistotatuointiin?

Miksi annoin luvan 16-vuotiaan muistotatuointiin?

Tämä on tarina siitä, miksi annoin luvan 16-vuotiaan ottaa muistotatuoinnin rakkaasta koirastamme. Moni on kysynyt, miten saatoin antaa luvan niin nuorena ja miksi juuri tällainen kuva. Tässä kirjoituksessa vastaan suoraan kysymykseen: miksi annoin luvan 16-vuotiaan muistotatuointiin ja mitä tämä päätös merkitsee meille perheenä.

Miksi annoin luvan 16-vuotiaan muistotatuointiin? – Nuppukoiran tarina, red spider lily -kukan merkitys ja äidin pohdinta

Kun 18-vuotias Nuppu-koiramme nukkui pois 9.9.2025, meidän perheestämme lähti jotakin, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Nuppu syntyi 7.9.2007. Poikani syntyi vuonna 2009. Käytännössä he kasvoivat yhdessä, koko poikani elämän ajan. Nuppu ei ollut “vain koira”. Hän oli perheenjäsen, lohduttaja, vartija ja ennen kaikkea poikani uskollisin kumppani.

Moni ajattelee, että 16 vuotta on liian nuori tekemään pysyvän päätöksen. Ymmärrän sen täysin. Tatuointi on elinikäinen. Siksi tätä päätöstä ei tehty hetken mielijohteesta, surun keskellä hätäisesti. Keskustelimme pitkään. Punnitsimme asiaa. Annoin ajan kulua. Ja silti, tai juuri siksi, päätin antaa luvan.

Nuppu – koira, joka hoiti kuin omaa pentuaan

Kun poikani oli vauva, Nuppu tarkkaili häntä herkeämättä. Hän makasi vaunujen vieressä ja kuunteli hengitystä. Jos vauva itki, Nuppu nousi ensimmäisenä. Hän asettui pinnasängyn viereen, kuin vartioon.

Nuppu suhtautui lapseen kuin tämä olisi ollut hänen oma pentunsa. Se ei ollut ihmisten mielikuvitusta, sen näki tavassa, jolla hän asettui suojaavasti pojan ja maailman väliin.

Kun poikani sairasti, Nuppu ei lähtenyt hänen viereltään. Hän painautui kylkeen kiinni ja jäi siihen tuntikausiksi. Murrosiän myrskyissä, pettymyksissä ja vaikeissa hetkissä Nuppu tiesi aina, milloin mennä huoneeseen ja milloin vain olla hiljaa läsnä.

Heidän suhteensa oli poikkeuksellinen. Se ei ollut vain lemmikin ja omistajan suhde. Se oli kumppanuutta. Turvaa. Sanatonta ymmärrystä. Kun Nuppu täytti 18 vuotta, tiesimme ajan olevan rajallinen. Silti lähtö tuli liian nopeasti.

Miksi tatuointi ja miksi jo 16-vuotiaana?

Tatuointi ei ollut kapina. Se ei ollut trendi. Se oli surutyötä. Poikani halusi jotakin pysyvää muistoksi. Ei vain valokuvaa puhelimeen. Ei pelkkää esinettä, joka voi kadota. Hän halusi kantaa Nuppua mukanaan koko elämänsä. Keskustelimme vastuusta. Puhuimme siitä, miltä tatuointi näyttää 10, 30 tai 60 vuoden päästä. Puhuimme siitä, että iho muuttuu, elämä muuttuu, mutta rakkaus ei muutu.

Minulle ratkaisevaa oli tämä: hän ei halunnut hetken mielijohteesta otettua kuvaa. Hän halusi muistomerkin suhteelle, joka kesti hänen koko lapsuutensa. Nuppu oli ollut siinä ennen häntä ja hänen rinnallaan koko hänen elämänsä ajan.

Kielto olisi ehkä ollut helpompi ratkaisu. Mutta olisiko se ollut oikeampi? En usko. Näin nuoren, joka ei paennut suruaan, vaan halusi kohdata sen ja antaa sille näkyvän muodon. Halusin osoittaa, että kun asia on harkittu, minä luotan häneen.

Red spider lily – kukka, joka kertoo hyvästeistä

Tatuoinnissa on nimi Nuppu, syntymäpäivä 7.9.2007 ja poismenon päivä 9.9.2025. Nimen vieressä kukkii punainen kukka, red spider lily, eli Lycoris radiata. Tämä kukka ei ole sattumaa.

Red spider lily tunnetaan erityisesti Japanissa kuoleman ja jälleennäkemisen symbolina. Se yhdistetään hyvästeihin, mutta myös ajatukseen siitä, että tiet kohtaavat vielä uudelleen. Kukan sanotaan kasvavan paikoissa, joissa ihmiset eroavat toisistaan, muistuttaen elämän ja kuoleman rajasta.

Kukan pitkät, kaartuvat terälehdet näyttävät lähes liekeiltä. Se on yhtä aikaa kaunis ja haikea. Se ei ole hiljainen surukukka, se on voimakas ja näkyvä. Juuri siksi se sopii tähän tarinaan.

Nuppu ei ollut näkymätön. Hän oli läsnä vahvasti. Hän suojeli, vahti ja rakasti suuresti. Red spider lily kuvastaa uskollisuutta, siteen syvyyttä ja sitä palavaa rakkautta, joka heidän välillään oli.

Miksi annoin luvan 16-vuotiaan muistotatuointiin?

Mitä tämä päätös opetti minulle äitinä?

Vanhemmuus ei ole pelkkää rajoittamista. Se on myös luottamista. Olisiko ollut helpompaa sanoa “ei”? Ehkä. Olisiko se ollut turvallisempaa? Ulkoisesti kyllä. Mutta elämä ei ole vain turvallisten valintojen ketju. Se on myös merkityksellisten valintojen ketju. Tämä tatuointi ei ole pelkkä kuva iholla. Se on kertomus lapsuudesta. Se on kiitos koiralle, joka hoiti, vartioi ja rakasti.

Kun katson tatuointia, en näe vain mustetta. Näen 16 vuoden yhteisen historian. Näen koiran, joka makasi sairauspäivinä sängyn vieressä. Näen pojan, joka oppi vastuuta, empatiaa ja uskollisuutta eläimen kautta. Ja ehkä tärkeimpänä näen sen, että suru saa näkyä. Sitä ei tarvitse piilottaa.

Siksi annoin luvan. En siksi, että tatuointi olisi kevyt päätös. Vaan siksi, että rakkaus oli niin painava.

Miksi annoin luvan 16-vuotiaan muistotatuointiin?

Mukavaa torstaita!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Jos perheeseen liittyvät jutut kiinnostaa, niin alla lisää linkkejä luettavaksi:

Joulu joka yhdistää – lämpöä, ruokaa ja yhdessäoloa

Rakkauden ja juhlien toukokuu

Kauniit intiimit kesähäät

Mitä lisäarvoa VillaNanna tuo vaikuttajamaailmaan?

Mitä lisäarvoa VillaNanna tuo vaikuttajamaailmaan?

Tätä kysymystä minulta on viime aikoina kysytty useamman kerran: mitä lisäarvoa VillaNanna tuo vaikuttajamaailmaan? Se on hyvä ja rehellinen kysymys ja sellainen, jonka äärelle jokaisen sisältöä tekevän olisi hyvä joskus pysähtyä.

Mitä lisäarvoa VillaNanna tuo vaikuttajamaailmaan?

Vaikuttajamaailma on täynnä nopeutta. Trendejä, kampanjoita, algoritmeja, hetkiä jotka syntyvät ja katoavat lähes samassa hengenvetossa. VillaNanna on syntynyt toisenlaisesta tarpeesta. Halusta tehdä sisältöä, joka ei kiirehdi ohi elämästä vaan kulkee sen rinnalla.

VillaNanna ei ole vain sisältöä – se on maailma

VillaNanna ei ole kokoelma irrallisia postauksia. Se on tunnistettava maailma, jossa estetiikka, arvot, paikat ja tarinat kietoutuvat yhteen. Kuvissa ja teksteissä toistuvat samat sävyt, rytmit ja teemat, koska elämäkään ei ole sirpaleinen, se on kerroksellinen.

Moni blogipostaus on ajankohtainen hetken. VillaNannan sisältö on usein ajankohtaista vielä vuosien päästä. Se näkyy siinä, että vanhoja postauksia luetaan, ja niihin palataan uudelleen. Kaikki ei ole tehty algoritmia varten, vaan lukijaa varten.

Vastavoima kertakäyttökulttuurille

Vaikuttajamaailmassa puhutaan paljon vastuullisuudesta, mutta usein se tarkoittaa vain uuden ostamista eri sanoilla. VillaNanna tuo keskusteluun jotain muuta: korjaamista, uudelleenkäyttöä, refashionia ja elämää, jossa kaikkea ei tarvitse hankkia uutena tai heti.

Tämä ei ole saarnaa eikä täydellisyyden tavoittelua. Se on arkista realismia. Vaatteet kuluvat, kehot muuttuvat, elämäntilanteet vaihtelevat. VillaNanna näyttää, että näiden muutosten kanssa voi elää ja jopa nauttia niistä.

Elämää ilman kiillotettua pintaa

VillaNannassa puhutaan rahasta, tai sen puutteesta, ilman häpeää. Ikääntymisestä ilman paniikkia. Kehosta ilman ennen–jälkeen -kuvastoa. Arjesta ilman suorittamista. Silti estetiikka on tärkeä osa kokonaisuutta. Kauniit kuvat eivät ole ristiriidassa rehellisyyden kanssa. Ne voivat olla keino pysähtyä, katsoa ja arvostaa sitä, mitä jo on. VillaNannan estetiikka ei peitä todellisuutta, se kehystää sen.

Lukijaa ei aliarvioida

Yksi VillaNannan keskeisistä arvoista on se, ettei lukijaa aliarvioida. Kaikkea ei yksinkertaisteta, eikä sisältöä rakenneta oletukselle, että huomio kestää vain muutaman sekunnin. Tekstit saavat olla pitkiä. Ajatukset saavat olla keskeneräisiä. Lukija saa pohtia mukana, olla eri mieltä, palata myöhemmin. Tämä synnyttää sitoutumista, joka ei perustu pelkkään näkyvyyteen vaan luottamukseen.

Mitä lisäarvoa VillaNanna tuo vaikuttajamaailmaan?

Pitkä muisti ja konteksti

VillaNannassa mennyt, nykyinen ja tuleva keskustelevat keskenään. Paikat kuten Jätkäsaari, Krakova tai luonnon reunamat eivät ole vain matkakohteita, vaan osa henkilökohtaista historiaa. Samoin vaatteet, kodit ja elämänvaiheet kantavat mukanaan tarinoita. Tämä antaa sisällölle syvyyttä. Blogi ei ole päiväkirja, vaan eräänlainen elämäarkisto, johon lukija voi palata ja löytää uusia merkityksiä eri hetkissä.

Miksi tällä on merkitystä?

VillaNanna ei yritä miellyttää kaikkia, eikä sen tarvitsekaan. Sen lisäarvo vaikuttajamaailmassa on juuri siinä, että se tarjoaa vaihtoehdon. Hitaamman rytmin. Ajattelevaa sisältöä. Elämää, joka ei ole jatkuvaa optimointia. Tässä ajassa, jossa kaikki kilpailee huomiosta, merkityksellisyys on luksusta. Ja ehkä juuri siksi VillaNanna on olemassa.

Mitä lisäarvoa VillaNanna tuo vaikuttajamaailmaan?

Ihanaa päivää!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

VillaNannan maailmasta voi lukea enemmän alla olevista linkeistä:

Kuka minä olen?

Elämäntapahihhulointi – mitä se on