Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat
4
Vuosi 2026 ei ole vain uusi luku kalenterissa, vaan se on tunne. Se on sellainen hiljainen lupaus itselle: tänä vuonna aion tehdä asioita, jotka oikeasti tuntuvat omilta, joista saan voimaa ja joihin haluan panostaa. Haluan muuttaa arkea pienin, mutta merkityksellisin tavoin ja kirjoittaa niistä tänne blogiin enemmän ajatuksella kuin kiireellä. Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat eivät ole mitään maailmaa mullistavia, mutta ne ovat juuri minulle tärkeitä.
Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat
Vuoden 2026 tärkein teema on selkeys ja suunta. Sen sijaan, että poukkoilen sinne tänne, haluan keskittyä siihen, mikä oikeasti tekee onnelliseksi: käsityöt, kotimaan seikkailut, luonto, pienet matkat ja hetkien kerääminen, ei tavaran. Haluan, että tämä vuosi tuntuu omalta, rauhallisemmalta, mutta silti seikkailunmakuiselta.
Söpön haalarin kaava löytyy: Ompele koiralle -kirjasta.
Vähemmän kirppareita, enemmän itse tehtyä
Olen aina rakastanut kirppareita ja second hand -löytöjä, mutta vuonna 2026 toivon tekeväni tietoisempia valintoja. En halua ostaa vaatteita vain siksi, että ne ovat edullisia tai ”ihan kivoja”. Sen sijaan haluan ommella, neuloa ja tuunata enemmän itse.
Haluaisin myös tuoda blogiin takaisin sen alkuperäisen hengen: käsityöideoita, tekemistä, inspiraatiota, ohjeita ja niitä kuuluisia “tästä tuli sattumalta ihana” projekteja. Ei pelkkää hömpänpömppää, vaan enemmän asiaa, luovuutta ja oikeaa tekemistä. Toivon, että 2026 on vuosi, jolloin saan taas käsityöfiiliksen kunnolla takaisin.
Yyteriin ja yöpyminen autossa
Kesälle minulla on yksi asia, joka on roikkunut mielessä jo pitkään: Yyteri ja yöpyminen autossa. Ei hotellia, ei mökkiä, vaan ihan vain muutama yö omassa pienessä liikkuvassa pesässä. Se ajatus tuntuu jotenkin vapauttavalta, rennolta, seikkailulliselta ja hiukan hullulta juuri sopivalla tavalla. Haluan kokeilla, millaista on pysähtyä, olla yksinkertaisesti, kuunnella merta ja nauttia siitä, ettei ole aikatauluja. Uskon, että tästä tulee yksi kesän tärkeimmistä muistoista.
Haalari: Torstai A Club haalari on ostettu UFFista. Pipo sekä lapaset on Tallinnan reissuilta hankittuja. Kauluri itse tehty ja saapikkaat synttärilahja.
Kotimaan matkailua, ei pakkoa lentää minnekään
Vuoden 2026 matkahaaveet suuntautuvat aika vahvasti Suomeen. En tunne tarvetta lähteä ulkomaille vain siksi, että ”pitäisi”. Jos lähden, lähden, mutta tällä hetkellä sydän vetää kotimaan maisemiin.
Suomessa riittää nähtävää ja koettavaa enemmän kuin muistaa. Haluan kierrellä pieniä paikkoja, merenrantaa, järvimaisemia, metsiä, kyliä ja kaupunkeja. Haluan nähdä Suomea vähän eri kulmista kuin ennen. Se tuntuu oikealta.
Laskettelemaan, edes lähelle
Talvelle toivon yhtä asiaa: pääsyä rinteeseen. Ei tarvitse lähteä Lappiin, ei tarvitse lähteä Zakopaneen, ei tarvitse olla viikon reissu, mutta haluan tuntea sen fiiliksen edes kerran, kun lumi pöllyää, posket punottaa ja mieli tyhjenee kaikesta muusta. Se on yksi niistä asioista, joka palauttaa hetkeen. Talven pieni mutta tärkeä unelma.
Kesällä mökille, rauhaa ja yksinkertaista elämää
Kesään toivon myös mökkeilyä. Ei suorittamista, vaan olemista. Saunaa, järveä, kahvia ulkona, ehkä vähän grilliruokaa ja iltoja, jotka tuntuvat loputtomilta. Mökki on aina ollut paikka, jossa mieli rauhoittuu ja aika hidastuu. Haluan kesällä nauttia siitä enemmän, en vain ohimennen.
Haluan löytää flow-tilan Suomessa, omassa elämässäni
Yksi iso toive vuodelle 2026 on flow-tila. Sellainen tunne, kun tekeminen vie mukanaan, eikä tarvitse miettiä koko ajan, mitä seuraavaksi. Haluan tuntea sen käsitöissä. Haluan tuntea sen kirjoittaessa. Haluan tuntea sen matkoilla Suomessa. Haluan, että tämä vuosi tuntuu siltä, että olen paikassa, jossa minun kuuluu olla, enkä koko ajan matkalla jonnekin muualle.
Vuosi 2026 rauhallista rohkeutta
Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat eivät ole huutavia tavoitteita vaan lempeitä suuntaviivoja. En halua suorittaa niitä listana, vaan elää niitä todeksi pikkuhiljaa.
Haluan tästä vuodesta sellaisen, jossa teen tietoisia valintoja, nautin enemmän pienistä asioista, annan käsille töitä ja mielelle tilaa hengittää.
Jos vuosi 2026 antaa minulle käsityöiloa, pari pientä matkaa Suomessa, Yyterin, mökkikesän, yhden laskettelupäivän ja flow-tilan, olen enemmän kuin tyytyväinen. Tämä vuosi saa tulla, minä olen valmis.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Välillä pitää suunnitella elämäänsä, lisää erilaisia suunnitelmia alla:
Vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle
Olen huomannut, että parhaat kirpparilöydöt syntyvät, kun pysähdyn hetkeksi ennen hyllyjen välissä harhailua. Erityisesti nyt, kun UFFilla on taas tasarahapäivät, houkutus ostaa paljon on suuri. Juuri siksi haluan jakaa oman tapani tehdä kirpparikierros niin, että mukaan lähtee vain aidosti hyviä, kestäviä ja omaan elämääni sopivia vaatteita. Tässä siis vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle, näillä vinkeillä onnistut löytämään varmasti sen oman elämäsi vaatteen.
Vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle
Kunto on aina tärkein asia
Minulle kirpparikierroksella tärkeintä ei ole merkki, trendi eikä edes hinta, vaan vaatteen kunto. Tämän opin kantapään kautta jo vuosia sitten. Halpa vaate, jota ei voi käyttää tai huoltaa, on lopulta kallis. Siksi tarkistan aina ensimmäisenä saumat: ovatko ne suorat, ehjät ja tasaiset. Katson kainalot, kaulukset, helmat ja lahkeensuut. Kokeilen napit ja vetoketjut, ja usein myös haistan vaatteen. Ummehtunut tai homeinen haju ei yleensä lähde pesussakaan.
Pieni huoltotarve ei pelota minua, nappi, lyhennys tai pieni paikkaus on ihan ok. Sen sijaan rakenteelliset viat, venyneet saumat tai ohueksi kulunut kangas ovat minulle yleensä ei-kiitos.
Näin tunnistan laadukkaan vaatteen
Laadukas vaate paljastaa itsensä yksityiskohdista. Kiinnitän erityisesti huomiota saumoihin: niissä on usein riittävä saumanvara, mikä kertoo siitä, että vaate on tehty kestämään ja muokattavaksi. Halvemmissa vaatteissa saumanvaraa ei juuri ole, eikä niitä ole ajateltu korjattaviksi.
Materiaali on toinen iso vihje. Kun puristan villakangasta kädessäni, sen pitäisi palautua muotoonsa. Hyvä puuvilla tuntuu napakalta eikä läpikuultavalta. Pellava saa olla ryhdikästä, ei haurasta tai nukkaantunutta. Silitän usein kangasta kämmenselälläni, laadukas materiaali tuntuu heti elävältä ja miellyttävältä.
Katson myös vaatteen sisäpuolta. Onko se siisti? Onko vuoritus kunnolla kiinni? Ovatko taskut oikeita ja tukevia? Pienetkin rakenteelliset ratkaisut kertovat paljon siitä, miten vaate on alun perin suunniteltu.
Puhelin on kirpparikierroksen tärkeä työkalu
Käytän puhelinta aina kirpparikierroksella. Googletan tuntemattomia merkkejä, tarkistan materiaalit ja joskus myös hoito-ohjeet. Jos epäröin, otan kuvan vaatteesta ja jätän sen hetkeksi hyllyyn. Pieni tauko ja nopea googlaus auttavat yllättävän paljon tekemään järkeviä päätöksiä.
Puhelimen avulla vertaan myös hintoja ja mietin, onko kyseessä oikeasti hyvä löytö vai vain hetken innostus. Erityisesti tasarahapäivinä tämä on tärkeää, halpa hinta ei tee vaatteesta automaattisesti hyvää.
Merkki on vihje, ei totuus
En koskaan osta vaatetta vain merkin perusteella. Hyväkään merkki ei takaa hyvää kuntoa, eikä tuntematon nimi tarkoita huonoa laatua. Kysyn itseltäni aina: onko tämä tehty kestämään? Näkyykö vaivannäkö rakenteessa? Käyttäisinkö tätä oikeasti arjessani? Jos vastaus on epäröivä, jätän vaatteen hyllyyn, vaikka hinta olisi kuinka houkutteleva.
Sovitan, mittaan ja tunnustelen
Koot vaihtelevat vuosikymmenittäin, joten en luota pelkkään kokolappuun. Sovitan aina kun mahdollista. Liian iso vaate on usein helpompi korjata kuin liian pieni. Kiinnitän huomiota siihen, miltä vaate tuntuu päällä: hyvä vaate ei vaadi jatkuvaa säätämistä.
Mietin huoltoa jo ostohetkellä
Ajattelen aina etukäteen, miten vaate elää kanssani. Kestääkö se pesua tai tuuletusta? Osaanko huoltaa sen? Onko tämä vaate ilo vai projekti? Kaikkea ei tarvitse pelätä, mutta kaiken ei myöskään tarvitse päätyä vaatehuoltotyöpöydälle.
Oma kirpparifilosofiani
Paras kirpparilöytö ei ole trendikäs eikä halpa. Se on hyväkuntoinen, laadukas ja omaan elämääni sopiva vaate. UFFin tasarahapäivät ovat loistava mahdollisuus tehdä löytöjä, kunhan muistan pysähtyä, katsoa ja valita harkiten. Näin kirpparikierros pysyy ilona, ei taakkana vaatekaapissa. Kirpparikierros on myös nautinto, joten ota aikaa, sillä ajan kanssa kun menee, niin ei tule herätteitä. Pysähdy, käy läpi korisi, sovita. Jos vaate ei heti kokeilussa tunnu lempivaatteelta, jätä se jollekin toiselle löydettäväksi. Joka reissulla ei tarvitse löytää mitään. Ota mukaan vain se, mikä jo sovituhetkellä tuntuu omalle.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Kuvissa on eri aikoina hankittuja vaatteita, osa vuosia sitten, osa vuoden sisällä. Mukavia shoppailuhetkiä kirppiksillä!