Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois
6
90-luku ei ollut minulle pelkkää muotia tai nostalgiaa. Se oli aikaa, jolloin oma tyyli, käsillä tekeminen ja elämä kulkivat vahvasti rinnakkain, ilman että niitä tarvitsi sen enempää määritellä. Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Se muovasi minut sellaiseksi millainen tänä päivänä olen. Se jätti minuun jäljen, jota en halua pestä pois.
Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois
Näissä kuvissa olen minä. Hymyilen, elän hetkessä, kokeilen ja etsin omaa suuntaani. Ja vaikka kaikki näyttää kuvissa huolettomalta, niissä on mukana kokonainen elämäntilanne, sellainen, jota ei voi tiivistää yhteen kuvaan tai hetkeen. Silti yksi asia on varma: en vaihtaisi sitä aikaa pois.
Aika, jolloin oma suunta alkoi löytyä
90-luvulla opiskelin vaate- ja tekstiiliteollisuuden alaa. Se ei ollut minulle vain koulutus, vaan tapa nähdä maailmaa. Kankaat, leikkaukset, muodot ja yksityiskohdat alkoivat rakentaa ymmärrystä tyylistä, ei vain pukeutumisena, vaan osana identiteettiä. Se, että voi tehdä itse, muokata ja yhdistellä, jäi pysyvästi osaksi minua. Elämä ei ollut vielä valmiiksi aikataulutettua tai tarkasti suunniteltua. Se oli enemmän elämistä, oppimista ja oman suunnan hahmottamista.
90-luvun tyyli – oma, elävä ja keskeneräinen
Kun katson näitä kuvia nyt, näen 90-luvun muodin, mutta ennen kaikkea näen oman tyylini kehittymisen. Farkkua, liivejä, mekkoja, kerroksia. Välillä harkittua, välillä täysin hetken mukaan valittua. Tyyli ei ollut valmis. Se eli mukana arjessa, juhlassa ja kaikessa siltä väliltä. Ja ehkä juuri siksi siinä oli jotain aitoa.
90-luvun pukeutuminen ei ollut algoritmien tai trendien ohjaamaa samalla tavalla kuin nyt. Se syntyi enemmän sisältä, kokeilun, tekemisen ja oman silmän kautta.
Elämää, joka ei ollut vain yhtä asiaa
90-luku oli minulle myös aikaa, jolloin elämä muuttui. Sain esikoiseni. Se toi mukanaan uudenlaisen kerroksen kaikkeen. Arkeen tuli vastuuta, mutta samalla elämässä säilyi tietty keveys ja rentous.
Elämä ei ollut joko–tai. Se oli sekä että.
Opiskelua, arkea, juhlia, omaa aikaa, uusia rooleja. Kaikki kulki rinnakkain, ilman että sitä tarvitsi selittää. Huoletonta, rentoa ja silti merkityksellistä
Kun ajattelen nuoruutta 90-luvulla, mieleen nousee ennen kaikkea tunne.
- Huoleton.
- Rento.
- Avoin.
Ei siksi, että kaikki olisi ollut täydellistä, vaan siksi, että elämää ei vielä tarkastellut liikaa ulkopuolelta. Sai olla keskeneräinen. Sai kokeilla omaa tyyliä, tehdä valintoja ja kasvaa niiden mukana. Elämä ennen somea oli myös erilaista. Hetket eivät olleet jatkuvasti tallennettuja tai arvioituja, ne vain elettiin.
Mitä 90-luku jätti minuun
Vaikka vuodet ovat kuluneet, moni asia on jäänyt pysyväksi.
- Rakkaus käsillä tekemiseen.
- Ymmärrys siitä, että tyyli saa muuttua ja elää.
- Halua tehdä asioita omalla tavalla, ilman liikaa selittämistä.
90-luku ei ollut vain vaihe, se oli perusta. Se vaikutti siihen, miten näen vaatteet, tekemisen ja koko elämän tänäkin päivänä.
Miksi en vaihtaisi sitä pois
Olisi helppo ajatella, että jotain voisi tehdä toisin. Mutta silloin tämä ei olisi minun tarinani. Kaikki ne hetket, arki, juhla, tyyli, opiskelu, äitiys, rakensivat sen, mikä on edelleen osa minua. 90-luku ei ollut täydellinen. Mutta se oli aito.
Ja se riittää.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Mahtava kavalkadi 😀
Upeita kuvia ja varmasti muistorikkaita kohtia. Ne ovat elettyä elämää ja juuri sitä mikä tekee sinusta juuri sinut tänä päivänä. Tarvitsemme kokemuksiamme. Niitä vaikeitakin.
Kyllä, tuo aika oli kasvun aikaa ja aika ihanaa, vaikka taloustilanne oli mikä oli.
Hienoja kuvia, näissä on ysärin henki hyvin läsnä! 😁✌🏼 Mie just tuossa pari viikkoa sitten mietin, että onneksi sain oman nuoruuden ja teini- iän elää tuossa 2000- luvulla, sekä lapsuuden ysärillä. Moni asia oli paremmin kuin tänä päivänä, mutta toki osa asioista on tänä päivänä paremmin kuin silloin. Puolensa molemmissa, kuten lähes kaikissa asioissa. 😊 Ehkä eniten kaipaan sitä, että elämä tuntuisi yhtä vapaalta, ostovoima olisi yhtä hyvä kuin silloin ja ihmiset viettäisivät enemmän aikaa ilman laitteita…
https://www.moonshapedlittlebox.fi/
Mulle taas kasari oli sellainen aika, jolloin koin sellaista yhteenkuuluvuutta ja onnellisuutta. Näkymät olivat hyvät silloin. Toki ysärikin oli vielä aika vaapaan maailman aikaa. Jotenkin sitä kaipaa, sellaista kevyttä, vapaata olemista.
1990-luku oli todella oma aikakautensa. Monelle siihen liittyy muotia, musiikkia ja nuoruuden muistoja, mutta samaan aikaan taustalla tapahtui paljon muutakin – politiikkaa, taloudellisia muutoksia ja epävarmuutta, jotka vaikuttivat monien arkeen. Omassa muistissani se ei ollut niinkään juhlaa ja trendejä, vaan pikemminkin aikaa, jolloin opeteltiin selviytymään ja rakentamaan elämää muuttuvassa maailmassa. Ehkä juuri siksi se vuosikymmen on jättänyt niin vahvan jäljen monen sukupolven muistiin.
Ei tuo aika helppoa ollut. Eikä kaikki ollut juhlaa. Valmistuin työttömäksi, sillä tuona aikana vaatetaollisuus täällä Suomessa ajettiin alas. Enkä koskaan sitten lähtenyt ulkomaille, vaikka suunnittelin sitä. Eikä minusta tullut suuren muotitalon omistajaa.