Virkatut tekstiilit joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa
2
Virkatut tekstiilit, joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa, saavat uuden elämän. Joskus käsityö ei ole valmis siksi, että tekijä olisi epäonnistunut. Se jää kesken siksi, että sille ei ole vielä löytynyt tarkoitusta. Kun käyttötarkoitus on hämärän peitossa voidaan rakentaa jotakin ihan uutta, ajatellaan laatikon rajojen yli.
Olen usein miettinyt, kuinka paljon kaappeihin, laatikoihin ja kirpputoripöytiin päätyy käsitöitä, joiden alkuperäinen idea on jäänyt matkalle. Virkattuja paloja, kaitaliinoja, neliöitä ja kummallisia muotoja, jotka eivät ole mattoja, eivät tyynyjä, eivät vaatteita. Niitä katsotaan ja todetaan: en tiedä, mitä tästä piti tulla.
Minulle se on kutsu.
Virkatut tekstiilit, joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa
Tämän postauksen tekstiilit ovat juuri sellaisia. Jostain kaitaliinasta ja neliön mallisesta palasta syntyi mökille tiskirätti ja sille oma pussukka. En tiedä, mitä niiden oli alun perin tarkoitus olla. Uskon, että ne ovat olleet keskeneräisiä, ehkä harjoitustöitä, ehkä kokeiluja, ehkä vain hetken mielijohteesta syntyneitä pintoja.
Ja juuri siksi ne ovat täydellisiä. Kun käyttötarkoitus ei ole lukittu, syntyy tilaa ajatella toisin. Käsityö ei vaadi lupaa olla jotain muuta kuin alun perin suunniteltiin.
Teen tekstiileille oman käyttötarkoituksen
Minulle käsityö ei ole museoesine. Se saa kulua, kastua, pestä, rypistyä ja elää arjessa. Mökillä tämä ajatus korostuu entisestään: siellä mikään ei ole liian hienoa käyttöön.
Virkattu tiskirätti on kaunis, käytännöllinen ja ekologinen. Kun sille tekee pussukan samasta materiaalimaailmasta, syntyy kokonaisuus, jossa mikään ei ole ylimääräistä. Pussukka ei ole vain säilytystä varten, se tekee arkisesta toiminnasta harkittua. Ja mikä parasta: tämä kaikki syntyi ilman ohjetta.
Keskeneräisyys ei ole virhe
Käsitöissä keskeneräisyys nähdään usein ongelmana. Minä ajattelen sen mahdollisuutena. Keskeneräinen työ ei ole epäonnistunut työ, vaan avoin. Kun löydän tällaisia virkkauksia, en kysy: mitä tästä piti tulla? Vaan: mitä tästä voi tulla nyt? Se on vapauttava ajatus, joka sopii myös muuhun elämään.
Käsityöt, jotka saavat olla arkisia
Näissä tekstiileissä ei ole prameutta. Ne ovat neutraaleja, maanläheisiä, hiljaisia. Juuri siksi ne sopivat mökille, paikkaan, jossa käsillä tekeminen ja yksinkertaisuus kohtaavat. Virkattu pinta tuntuu kädessä erilaiselta kuin tehdasvalmisteinen. Siinä on rytmi, jossa näkee ajan ja tekijän. Ja kun tällainen pinta päätyy käyttöön, siitä tulee osa arkea, ei vain katseltava esine.
Uusi elämä ilman alkuperäistä tarinaa
Kaikki käsityöt eivät kanna mukanaan selkeää tarinaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö niillä olisi arvoa. Päinvastoin: joskus juuri tarinan puuttuminen antaa tilaa omalle tulkinnalle. Tämä on minulle tärkeä osa kestävää käsityöajattelua. Kaiken ei tarvitse olla uutta, täydellistä tai valmiiksi määriteltyä. Riittää, että se pääsee käyttöön.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia ideoita voit lukea alla olevista linkeistä:
Vanhat käyttökelvottomat tekstiilit pesuräteiksi sekä tiskiräteiksi
Ihanan näköisiä töitä! Vaikkei niissä olekaan sen erityisemmin tarinaa. Virkatuissa tekstiileissä on jotain sellaista rauhallista ja ajatonta – niissä näkyy aina tekijän kädenjälki. On hienoa, että käsityöt elävät edelleen arjessa eivätkä jää vain koristeiksi.
Kiitos, joo, mutta nyt luodaan niitä tarinoita 🙂