Elämäntapahihhulointi – mitä se on

Elämäntapahihhulointi. Sana, joka kuulostaa vähän naurettavalta, vähän ärsyttävältä ja silti osuu pelottavan lähelle totuutta. Me kaikki tiedämme tyypin: se joka on löytänyt jonkun tavan elää ja tekee siitä melkein uskonnon. Ja jos olen ihan rehellinen, se tyyppi olen usein minä itse.

Elämäntapahihhulointi – mitä se on ja miksi tunnustan olevani syyllinen

Mutta mitä elämäntapahihhulointi oikeastaan on? Ja miksi koen, että se näkyy arjessani ihan joka päivä?

Kun elämäntavasta tulee identiteetti

Elämäntapahihhulointi on sitä, että valinnat eivät ole enää vain valintoja. Ne ovat kannanottoja. Identiteettiä. Tarinaa, jota kerromme itsestämme muille ja ehkä eniten itsellemme.

Se voi olla:

• second hand -elämä
• slow fashion ja käsityön puolustaminen
• luonnonvalo, vintage-sävyt ja harkittu estetiikka
• kävelyt meren äärellä Jätkäsaaressa
• kahvi oikeasta kupista, oikeassa hetkessä
• se ajatus, että kaikella pitää olla merkitys

Kun alat huomata, että et vain tee näitä asioita, vaan olet näitä asioita, ollaan jo aika syvällä hihhuloinnin ytimessä.

Minun tapani hihhuloida

Minun elämäntapahihhulointini ei ole täydellisyyttä. Se on ennemmin pakkomielle tunnelmaan. Haluan, että arki tuntuu joltain. Että siinä on estetiikkaa, tarinaa ja hitunen romantiikkaa, vaikka tiskialtaassa olisi likaisia astioita ja päällä vanha neuletakki.

Se näkyy esimerkiksi näin:

Valitsen mieluummin käytetyn vaatteen, jossa on historiaa, kuin uuden ja hajuttoman. Rakastan vaatteita, jotka eivät ole “järkeviä”, mutta tuntuvat omilta, vähän kapinallisia, vähän romanttisia. Kuvaan, kirjoitan ja rakennan ympärilleni maailmaa, joka näyttää VillaNannalta, koska se on minun tapani jäsentää todellisuutta.

En halua vain pukeutua, haluan kertoa tarinaa sillä, mitä puen päälleni. Tiedän, että tämä voi kuulostaa itsekkäältä tai jopa höpsöltä. Mutta minulle se on tapa pysyä kiinni siinä, kuka olen.

Hyvä hihhulointi vs. haitallinen hihhulointi

Elämäntapahihhulointi ei ole automaattisesti huono asia. Ongelma syntyy silloin, kun:

• alkaa kokea itsensä paremmaksi kuin muut
• tuomitsee toisten valinnat
• stressaantuu, jos ei pysty elämään “oppien” mukaan
• unohtaa joustavuuden ja ilon

Hyvä hihhulointi taas:

• antaa merkitystä arkeen
• auttaa tekemään itselle tärkeitä valintoja
• tuo iloa, inspiraatiota ja luovuutta
• rohkaisee elämään omannäköisesti

Minulle tärkein mittari on tämä:

• Lisääkö tämä elämääni vapautta vai kaventaako se sitä?

Jos vastaus on vapaus, hihhuloidaan vaan.

Miksi me kaipaamme jotain, mihin hihhuloida? Ehkä elämäntapahihhulointi kertoo pohjimmiltaan siitä, että maailma on kaoottinen. On sotaa, kriisejä, epävarmuutta ja jatkuvaa ärsyketulvaa. Jokin oma, hallittava tapa elää tuo turvaa.

Kun päätän: “Minä elän näin”, luon itselleni pienen saarekkeen, jossa asiat ovat ainakin hetken järjessä. Se voi olla vaatteita. Ruokaa. Liikuntaa. Estetiikkaa. Arvoja. Tai kaikkia yhtä aikaa.

Tunnustan: olen elämäntapahihhuli

Olen elämäntapahihhuli, koska:

• välitän liikaa vaatteiden tarinoista
• näen kauneutta arjen pienissä rituaaleissa
• rakennan blogin ympärille kokonaisen maailman
• uskon, että estetiikka ei ole pinnallisuutta vaan tapa selviytyä

En väitä, että tämä on ainoa oikea tapa elää. Väitän vain, että tämä on minun tapani. Ja ehkä juuri siksi haluan puhua siitä ääneen. Että elämäntapahihhulointi ei olisi pelkkä pilkkanimi, vaan rohkeutta sanoa:

Minä haluan elämältäni enemmän kuin vain selviytymistä. Entä sinä?

Ehkä sinäkin hihhuloit jollain:

• treenillä
• sisustuksella
• uralla
• perhe-elämällä
• ekologisuudella
• minimalismilla

tai sillä, että et hihhuloi millään Ja sekin on ihan okei. Kunhan muistat, että elämäntapa on parhaimmillaan työkalu, ei häkki.

Ihanaa viikonloppua!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest