Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
0
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja. Ylijäämä muuttuu unelmaksi, Rätti ja lumppu taipuu vaikka röyhelöksi. Rätti ja lumppu -projekti on saanut uutta pöhinää, pörröä ja pari hörhelöä! Kierrätysmateriaalien keskellä on syntynyt ihmeitä: kaksi toppia, joista kumpikin huokuu romanttista kesätunnelmaa, vähän kuin olisi jäänyt jumiin pitsiunelmaan ja se ei haittaa yhtään.
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
Rätti ja lumppu -projekti on edennyt, eikä ihan hissukseen. Täällä on ompelukone surissut siihen malliin, että naapuri kysyi jo, olenko perustanut teollisen tuotannon autotalliin. (Vastaus: ehkä vähän.) Ylijäämämateriaaleista on nimittäin syntynyt sellaista kauneutta, että ihan piti pysähtyä hetkeksi ihastelemaan omaa kättensä jälkeä, ja nauraa sille, kuinka yhdestä entisestä yöpaidasta ja kahdesta kangastilkusta tuli päivänvaloa kestävää muotia. VillaNannan ompelupöydällä on siis käynyt kuhina, eikä vain langat ole menneet solmuun, vaan myös ideat!
KUN KAKSI VAATETTA RAKASTUU: SYNTYY HAME
Yksi tämän viikon suurista iloista oli hame, joka syntyi kahden vaatteen kohtaamisesta. Tiedättehän, kun jotkut vaatteet ovat olleet kaapissa vähän liian kauan, eikä kumpaakaan tee mieli heittää pois, mutta käyttöön ne eivät enää mene. Niille käy vähän kuin vanhalle avioparille: ne tarvitsevat jotain uutta kipinää.
No, minä päätin yhdistää ne. Leikkasin, sommittelin, surautin, ja kas! Syntyi hame, joka tuntuu enemmän itseltäni kuin kumpikaan alkuperäinen vaate koskaan teki. Hameessa käytin kaavana Lotta Jansdotterin Everyday Patterns -kirjan mallia, joka on yksi suosikeistani. Selkeä, monikäyttöinen, ja juuri sopivan “tee-se-itse mutta tyylillä” -henkinen, jonka nimi pitäisi kyllä vaihtaa muotoon Magic Happens Here.
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, ettei uuden vaatteen tarvitse tarkoittaa uutta kangasta. Se voi tarkoittaa vain uutta tapaa katsoa vanhaa.
Sitten tulivat hatut
Jep, juuri ne hatut. Kalastajahattuja on syntynyt sellaista tahtia, että kohta koko naapurusto on valmiina niin sieneen kuin festareille. Nämä hatut eivät kalasta kalaa, vaan katseita, ja lisää on tulossa, joten pysy kanavalla (tai langalla)! Kalastajahatut, tuo ysärin kiistanalainen lahja maailmalle, ovat kokeneet yllättävän paluun. Ja arvatkaa mitä? Ne näyttävät itse asiassa aika hyvältä! Ainakin silloin, kun ne tekee vanhoista verhoista, rikkinäisestä paidasta ja vähän liikaa palvelleesta kangaskassista. Hattujen kaavat voi tulostaa Käsityökekkerit blogista ilmaiseksi.
ROMANTIIKKAA; KIERRÄTYSTÄ JA ILOA
Jos pitäisi kuvata tämän viikon luomuksia yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti romanttinen. Mutta ei sellainen lipevän hempeä romantiikka, vaan vähän rosoinen, elämänmakuinen, tilkkutäkkimäinen romantiikka. Sellainen, joka syntyy siitä, että annetaan vanhalle mahdollisuus olla taas kaunis, vähän niin kuin kukkapurkki, joka kasvaa halki ruosteen.
Sain synnytettyä myös kaksi toppia. Mutta ei mitä tahansa toppia! Nämä ovat hörhelöisiä, romanttisia ja juuri sellaisia, joita voi käyttää sekä piknikillä että parvekkeella, riippuen siitä, kumpi on lähempänä. Pehmeät sävyt, hulmuavat reunat ja se ihana tunne, kun tietää ettei tämä vaate ole maksanut luontoäidille mitään ylimääräistä, sehän on jo melkein muotimanifesti! Kaavat löytyivät Mekkotehdas 2 -kirjasta.
Mitä seuraavaksi?
Tässä vaiheessa projektia tuntuu siltä, että rätti ja lumppu eivät ole vain materiaaleja, vaan asenteita. Kun antaa kangaspaloille uuden elämän, syntyy jotain paljon enemmän kuin vain vaate. Syntyy tarina. Röyhelöinen, värikäs ja vähän vinksahtanut tarina, ihan kuin elämä itse. Seuraavaksi suunnitteilla on vielä lisää kesävaatteita, ehkä mekko tai pari (tai viisi), ja tietysti jatkan kalastajahattujen tehtailua. Jos sinulla on nurkissa lojuvia vaatteita, joita et enää käytä, ne voivat olla minun seuraavan projektini tähtiä. Rätti, lumppu ja ripaus VillaNannaa, se toimii!
Rätti ja lumppu -projekti on ollut mulle paljon muutakin kuin ompelua. Se on ollut leikkiä, tarinoita, uusia alkuja ja paljon kahvia. Ja ehkä pieniä naurunpurskahduksia, kun jokin osa meni ensin väärin päin ja sitten vielä toisenkin kerran. Mutta sehän on osa viehätystä: mikään ei ole täydellistä, ja juuri siksi se on niin paljon aidompaa. Kiitos, kun seuraat mukana VillaNannan matkaa rättien ja romantiikan maailmassa. Tästä tulee hyvä kesä, vähän hörhelöinen, vähän hattumainen ja ihan täysin meidän näköinen.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa
Helmet kilisevät, paita hulmuaa ja minä olen ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa on tämän päivän moodi. Tiedätkö sen hetken, kun et varsinaisesti yritä olla mitään, mutta lopputulos on jotain, mitä ei voi ohittaa? Tässä asussa oli kaikki: vahinko, idea, tarina ja nauru. Tässä se nyt on, kuvapainotteisesti ja täysin ilman järkeä, mutta sitäkin enemmän tunnetta.
Ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa
Kun mies katoaa ja kauluspaita jää roikkumaan kaappiin. Asu sai alkunsa aivan sattumalta: tartuin valkoiseen, ylisuureen kauluspaitaan, jonka alkuperä on hämärän peitossa. Se saattoi olla puolisolta napattu tai kirpputorilta pelastettu, kuka tietää. Mutta kun sen yhdisti rentoihin kuminauhavyötäröisiin kesähousuihin, tilanne karkasi käsistä. Peilistä katsoi joku, joka ei ollut enää minä, vaan joku, joka oli juuri astunut ulos 60-luvun ranskalaisesta elokuvasta. Tai vähintäänkin pyörinyt liian pitkään Pinterestissä hakusanalla “chic but chaotic”.
Pinkki laukku ja helmet, liikaa, juuri siksi ne ovat parasta asussani. Laukku oli seuraava päähenkilö. Se on itse virkattu, pehmeä ja pinkki, juuri niin karkkimainen kuin halusin. Se ei yritä olla tyylikäs. Se tietää, että se on liikaa, ja sen vuoksi se toimii. Kun lisäsin sen kainaloon ja kiedoin kaulaan enemmän helmiä kuin itsesuojeluvaisto sallii, olin valmis. Valmis mille? No, lähinnä jääkaapille. Mutta myös kuville, jotka tuntuvat kohtauksilta jostain, mitä ei koskaan kuvattu. Helmet tekevät tästä lookista juuri sen verran vakavasti otettavan, että se muuttuu leikiksi. Ne ovat vähän liikaa, vähän liian pitkiä, vähän liian monessa kerroksessa. Mutta juuri siksi, täydellisiä.
Elokuvahahmo, mutta kotona
Tyyli ei aina tarvitse määränpäätä. Joskus se vain syntyy hetkessä, josta tulee tarina. En ollut lähdössä mihinkään. En yrittänyt olla kukaan. Ja silti, jostain syystä, koko asu kertoi jotain enemmän. Se oli pieni pakomatka arjesta. Hetkellinen hyppy maailmaan, jossa kahvikuppi on aina kuumaa, valo tulee ikkunasta täydellisesti ja mikään ei purista, ei kengät, ei elämä. Ja kyllä, tätä kaikkea voi tapahtua ihan vain olohuoneessa. Tyyli ei tarvitse katuja, catwalkeja tai kutsuja. Se tarvitsee vain pienen kipinän ja ehkä yhden liian suuren kauluspaidan.
Pukeutumisen ilo syntyy leikistä
Tämä look ei seuraa sääntöjä, eikä sen tarvitse. Se ei yritä olla trendikäs. Se on vähän hassu, vähän dramaattinen ja täysin totta. Tyyli saa olla tarina. Se saa olla liioiteltu, itsetehty ja vähän epätarkka. Kun se saa sinut hymyilemään, se toimii. Jos sinäkin joskus huomaat pukeutuvasi niin, että näytät enemmän elokuvahahmolta kuin itseltäsi, onneksi olkoon. Olet juuri oikeilla jäljillä.
Näin sulkeutuu jälleen yksi sivu Vaatekaappipäiväkirjasta. Huomenna taas uusi sivu, katsotaan miten se täyttyy…
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: