Siksi jokainen kuvani saa olla erilainen
0
En halua täydellisiä rivejä, haluan elämän rosoisuuden näkyvän. Siksi jokainen kuvani saa olla erilainen. Olen miettinyt paljon, miksi en halua, että VillaNannan kuvat näyttävät aina samanlaisilta. Miksi en valitse yhtä filtteriä ja pysy siinä. Miksi jokainen postaus näyttää hieman erilaiselta. Miksi värit elävät, sävyt muuttuvat ja tunnelma vaihtelee. Ja tulin siihen tulokseen: siksi, koska elämä ei ole yhdenmukainen.
Siksi jokainen kuvani saa olla erilainen
Meille syötetään somessa jatkuvasti siloteltuja, täydellisesti kuratoituja tilejä, joissa jokainen kuva on yhtä kuin edellinen. Kaikki rajattu, kaikki kontrolloitu. Jokainen nurkka huolella sommiteltu, jokainen ilme harkittu. Mutta minua se alkaa kyllästyttää. Se tuntuu valheelta. Minä en halua, että elämäni näyttää yhdeltä Lightroom-presetsarjalta. En halua, että joka postaus huutaa samaa ilmettä, samaa fiilistä, samaa sävyä. Minä haluan, että jokaisella kuvalla on oma tarinansa.
Kuva ei ole vain kuva, se on tunne, tuoksu, hetki
Kun valitsen sävyt kuvaan, en tee sitä sattumanvaraisesti. En valitse jotain, mikä vain näyttää kivalta feedissä. Minä valitsen sen, mikä tuntuu oikealta juuri siinä hetkessä. Auringonlaskun kultaisuus ei ole sama kuin harmaan maanantaiaamun tuntu. Kesäpäivän pehmeys ei näytä samalta kuin tuulisen syysillan valo. Miksi ne siis näyttäisivät samalta kuvassa?
Yksi kuva voi olla utuinen, lämmin, jopa vähän haikea. Toinen taas kirkas, kontrastinen, täynnä eloa. Jokainen hetki, jota kuvaan, on erilainen. Ja siksi myös jokainen kuva saa olla omanlaisensa.
Minulle kuva ei ole koskaan vain visuaalinen elementti, se on osa kertomusta.
Rikkinäinen on usein aidompaa kuin sileä. Tiedän toki, että moni someammattilainen puhuisi nyt brändistä. ”Visuaalinen yhtenäisyys”, ”estetiikka”, ”pidä kiinni linjasta”. Mutta tiedätkö mitä? Minä en ole brändi. Enkä halua olla. Minä olen ihminen. Minulla on päiviä, jolloin olen lempeä, pastellisävyinen, ja päiviä jolloin olen terävä, mustavalkoinen, jopa vähän kaoottinen. Minä haluan, että se saa näkyä myös VillaNannassa. VillaNanna ei ole mainostoimiston katalogi. Se on elävä päiväkirja, visuaalinen runoelma arjesta ja juhlasta, haikeudesta ja kirkkaudesta. Ja niin kuin päiväkirja ei ole joka sivulla samanlainen, ei sen pidä ollakaan.
Estetiikka ei ole sääntö, vaan kieli
Sävyjen ja valojen vaihtelu ei ole sattumaa, se on kieli. Se kertoo tunteesta, tilanteesta, sisäisestä maailmasta. Se luo rytmiä, yllätyksellisyyttä ja syvyyttä. Jos kaikki kuvat olisivat samanlaisia, turtuisin. Kadottaisin yhteyden siihen, mitä todella haluan välittää. En halua, että VillaNanna on tylsä. En halua, että lukijani selaavat sen läpi kuin mikä tahansa geneerinen tili. Haluan, että he pysähtyvät. Että he tuntevat jotain. Ja sitä ei tapahdu, jos kuvat ovat pelkkää esteettistä taustakohinaa.
Ehkä juuri roso tekee tilasta todemman. Ehkä juuri se, että sävyt vaihtelevat ja tyyli elää, tekee tästä kaikesta todellisempaa. Elämä ei ole pelkkää beigeä. Se on oranssia, sinistä, mustaa, kullanhohtoista, sumuista ja välillä täysin sumeaa. Minä haluan näyttää sen.
Jos etsit täydellistä feediä, jossa jokainen kuva on hiottu samaan muottiin, VillaNanna ei ole oikea paikka sinulle. Mutta jos etsit tarinoita, tunnelmia ja tunnetta, tervetuloa. Täällä ei silotella, vaan eletään.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
Käden ja sydämen liitto
Käden ja sydämen liitto on paljon enemmän kuin neula, kanka ja kangas. Se on hetki, jossa mieli hiljenee ja kädet alkavat puhua. Tässä blogitekstissä sukellan siihen erityiseen tilaan, jossa aika katoaa ja tekeminen virtaa kuin itsestään. Flow-tila ompelussa ja käsitöissä on hetki, joilloin käsi ja sydän kulkevat samaa tahtia ja syntyy jotain kaunista, näkyvää ja kosketettavaa.
Käden ja sydämen liitto
Käsitöiden ja ompelun flow-tila on arjen pelastus. On hetkiä, jolloin aika pysähtyy. Kun keittiön kello vaikenee, ajatukset hiljenevät ja ainoa mitä kuulet, on ompelukoneen tasainen hurina tai puikkojen lempeä naputus. Siinä hetkessä olet kokonaan tässä, juuri nyt. Se on flow. Se on taikaa. Se on käsityön ja ompelun parantava voima.
Mutta mitä flow-tila oikeastaan on?
Flow on syvän keskittymisen ja täyden läsnäolon tila. Psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan se on hetki, jolloin ihminen on niin uppoutunut tekemiseensä, että hän unohtaa ympäristönsä, ajantajun ja jopa itsensä. Se on luovuuden, mielenrauhan ja intensiivisen nautinnon risteys, paikka, jossa sielu saa hengittää vapaasti. Flow tuntuu kuin keho ja mieli sulautuisivat yhteen ja kaikki olisi hetken täydellisesti kohdallaan.
Ja mikä avaa tuon portin? Käsityöt. Ompelu. Langan rytmi, neulan tanssi ja koneen tasainen hyrinä.
Kun otan käteen neulepuikot tai virkkauskoukun, keho rentoutuu, hengitys syvenee ja jokainen silmukka vie minut lähemmäs sitä maagista tunnetta – flow’ta. Mutta aivan yhtä voimakas on hetki, jolloin levitän kankaan, painan jalan polkimelle ja annan ompelukoneen alkaa laulaa omaa, tasaista lauluansa. Se hurina ei ole vain ääni, se on rauhoittava kehto ajatuksille. Se on kuin sydämen toinen syke, joka sanoo: ”Olet turvassa. Jatka vain.”
Ompelukoneen hyrinä on kuin kodin sydän. Kun kangas kulkee sormien alta, kun tikki syntyy rivi riviltä, syntyy samalla rauha. Koneen rytmi tasoittaa mieleni, rauhoittaa levottoman sydämeni ja antaa tilaa uudelle luovuudelle. Se on meditatiivinen tila, jossa arjen kiireet haihtuvat kuin sumu aamuauringossa.
Käsityön parantava voima
Tutkimusten mukaan käsityöt, ja aivan erityisesti ompelu, voivat vähentää stressiä, ahdistusta ja parantaa keskittymiskykyä. Mutta vielä enemmän: ne palauttavat meidät siihen, mikä on aitoa. Siihen hetkeen, jossa ei ole multitaskingia, ei jatkuvia ärsykkeitä, ei suorituspainetta. Vain minä ja luominen.
Oletko koskaan huomannut, miten neula uppoaa kankaaseen täydellisellä tarkkuudella? Miten tikki kulkee suoraan, melkein kuin itsestään? Tai miten yhtäkkiä huomaat, että olet ommellut tunnin ilman, että muistat edes vilkaisseesi kelloa? Se on flow. Se on se syvä, huumaava tunne, kun olet täysin yhtä työn kanssa, ja samalla enemmän oma itsesi kuin missään muualla.
Olipa kyse sitten ompelusta, virkkauksesta tai neulomisesta, käsityöt ovat sielun lepohetkiä. Ne ovat hiljaisia rukouksia, jotka soljuvat silmukasta silmukkaan, pistosta pistoon. Jokainen työ, olkoon se takki, tiskirätti tai villasukka, on kuin pieni meditaatio, joka rakentaa rauhaa, tasapainoa ja iloa. Joten jos kaipaat hetkeä, jossa voit olla täysin sinä, tartu kankaaseen, lankaan tai puikkoihin. Anna sormiesi puhua ja koneen hurista. Flow-tila ei ole vain teoria, se on todellinen, käsinkosketeltava pelastus arjen kaaoksesta.
Ja juuri siinä, ystävä hyvä, on käsityön ja ompelun syvin taika.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua: