Tilkkuilu on vuoden 2026 käsityötekniikka
2
Oletteko jo kuulleet, että tilkkuilu on vuoden 2026 käsityötekniikka ja vihdoinkin maailma on valmis tälle sekasotkulle. Olen aina ajatellut, että kaunein käsityö syntyy silloin, kun säännöt unohtuvat ja kädet alkavat kulkea vaiston varassa. Kun leikkuujäte ei ole roskaa vaan lupa, ja kun täydellisyyden tavoittelu tuntuu lähinnä esteeltä luovuudelle. Ehkä siksi tuntui lähes kohtalonomaiselta, että tilkkuilu on valittu vuoden 2026 käsityötekniikaksi. Tämä ei ole vain trendi tai tekniikka, tämä on manifesti. Ja rehellisesti sanottuna: vihdoin.
Tilkkuilu on vuoden 2026 käsityötekniikka ja vihdoin maailma on valmis tälle sekasotkulle
Kun Taito-lehti kertoi, että Taitoliitto on valinnut tilkkuilun vuoden 2026 käsityötekniikaksi, nyökkäsin ääneen. En siksi, että tämä olisi minulle uutta vaan siksi, että tämä tuntuu myöhästyneeltä kunnianosoitukselta. Tilkkuilu on nimittäin ollut kaikkea sitä, mitä käsityön pitäisi olla jo pitkään: vapaata, sallivaa, luovaa ja röyhkeän materiaalitietoista.
Tilkkuilu ei ole tekniikka, se on lupa
Tilkkuilussa yhdistyvät perinne ja rajaton luovuus. Mutta VillaNannan maailmassa se tarkoittaa ennen kaikkea vapautta olla tekemättä mitään “oikein”. Ei mittoja millintarkasti. Ei värejä samasta värikartasta. Ei sääntöjä siitä, mikä materiaali saa kohdata toisen. Tilkkutyöni syntyvät leikkuujätteistä, niistä paloista, jotka jonkun toisen mielestä eivät enää kelpaa mihinkään. Minulle ne ovat lähtökohta.
Taito-lehden artikkelissa todetaan, että tilkkutyöt eivät ole vain tekniikka vaan ajattelutapa. Tämä on lause, jonka voisin kirjata keittiön seinälle. Tilkkuilussa jokainen kangaspala on mahdollisuus. Ja nimenomaan on, ei ehkä, ei jos, ei sitten kun. Se on mahdollisuus juuri nyt.
Täydellisyys on yliarvostettua, leikkuujäte ei
Minun tilkkutyöni eivät ole hillittyjä. Ne eivät ole symmetrisiä, eivätkä ne pyydä lupaa. Saatan yhdistää villaa ja puuvillaa, vanhaa verhoa ja neuleen leikkuureunaa, farkkua ja pitsiä. Heittelen paloja sinne tänne, katson, mitä tapahtuu ja luotan siihen, että lopputulos kertoo enemmän minusta kuin yksikään täydellinen kaava.
Minun tapani tilkkuilla: heittämällä, sekoittamalla, tunteella
Teen tilkkutöitä kuten elän: kokeillen, luottaen vaistoon ja sallien epäjärjestyksen. Minulle tilkkuilu ei ole hallintaa vaan antautumista. Siinä on jotain äärimmäisen vapauttavaa, kun ei tarvitse tietää etukäteen, mihin on menossa. Riittää, että antaa materiaalien puhua.
Ja sitten se ympäristö. Tilkkuilu on myös hiljainen vastalause kertakäyttökulttuurille ja tekstiiliteollisuuden järjettömälle ylijäämälle. Taitoliiton toiminnanjohtaja ja Taito-lehden päätoimittaja Minna Hyytiäinen nostaa esiin sen, kuinka tilkkutöissä voidaan hyödyntää käsitöistä jääneitä kangaspaloja ja kierrätysmateriaaleja uusien sijaan.
Minulle vastuullisuus ei ole minimalistista estetiikkaa tai neutraaleja sävyjä. Se on rohkeutta käyttää sitä, mitä jo on. Se on materiaalien elinkaaren pidentämistä tavalla, joka ei tunnu luopumiselta vaan yltäkylläisyydeltä. Kun vaate syntyy leikkuujätteistä, se ei ole kompromissi, se on kannanotto.
Jokainen vino sauma kertoo tarinan
Tilkkuilu sallii keskeneräisyyden. Se sallii virheet, ja vielä paremmin: se sallii rakastaa niitä. Jokainen vino sauma, jokainen yllättävä materiaalikohtaaminen kertoo tarinaa. Ja tarinat ovat juuri se syy, miksi käsityö elää ja hengittää.
Tilkkutyö vastalauseena kertakäytölle
Vuoden 2026 käsityötekniikkavalinta tuntuu kutsulta pysähtyä. Pysähtyä pohtimaan, miksi teemme käsillä, mitä teemme, ja kenelle. Se on myös lupa rikkoa rajoja: yhdistellä tekniikoita, materiaaleja ja estetiikkoja ilman tarvetta selitellä.
Kun katsot kuvia tilkkuvaatteistani ja muista töistäni tässä postauksessa, toivon, että näet niissä rohkeuden lisäksi lempeyttä. Halua käyttää loppuun. Halua tehdä toisin. Halua antaa leikkuujätteille uusi elämä ja samalla antaa itselleen luvan olla juuri sellainen tekijä kuin on.
Tilkkuilu ei ole vain vuoden 2026 käsityötekniikka. Se on asenne. Ja juuri nyt se tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan.
Mahtavia tilkkuiluja kaikille!
Seuraa minua:
TILKKUILUN PARHAAT PALAT:
Tästä tekstistä kyllä tuntee, että tämä on kirjoitettu sydämellä.
Itselläni on ollut aikoinaan aukaista vastenmielinen suhtautuminen tikkuiluun. Aikoinaan kun tilkkutyöt olivat mielestäni aika elähtäneitä. Omaan silmään ei sopinut uusista kankaista tehdyt suorat linjat ja yleensä pelkät pastellivärit. Mutta kun ajan myötä on mukaan tullut kierrätys, uudet muodot ja värit, niin on alkanut itseäkin kiinnostaa. Tähän mennessä olen pääosin ostanut muiden tekemiä, mutta niistä ei yleensä edes näe, että ne on tehty jonkun toisen jätteistä. Farkkujen kierrätys kiinnostaa ja sen verran on kokemusta, että teininä yhdistin kahdet rikki kuluneet vakosamettihousut yhdeksi. Pakko sanoa, että lopputulos oli onnistunut. Lie missä nuo housut tänä päivänä, me olisivat jo melkein 25-vuotiaat.
Minulle myös tilkkuilu on ollut elähtänyt, vanhanaikainen tapa tuottaa jotakin. Mutta kun aloin yhdistämään leikkuujätettä, niin en aluksi edes tajunnut sen olevan tilkkuilua. Minulle suorat linjat ja super siisti lopputulos ei oikein toimi, joten siksi laitan kaikki vähän sikinsokin ja katson mitä tulee. Yleensä tulee kivaa.