Itse ommeltu asu sunnuntaikävelyllä
0
Viime sunnuntaina löytyi päälleni itse ommeltu asu, joka on valmistunut rätti ja lumppu projektin tiimoilla. Asu on aika kesäinen ja jäi oikeastaan tekemättä kesällä. Kun iski se kuuluisa laiskuus. Mutta nyt asu on valmis. Ihanan romanttinen ja suloinen asu, juuri sellainen kuin minä haluankin asun olevan.
Itse ommeltu asu sunnuntaikävelyllä
Aamu alkoi hiljaisella odotuksella. Sellaisella, joka leijuu ilmassa ennen kuin päivä varsinaisesti herää. Aurinko nousi varovasti, ja ilma oli pehmeä, ei vielä kylmä, mutta kuitenkin sellainen, joka vihjaa, että syksy on jo aivan kulman takana. Herätessäni tiesin heti, mitä haluaisin: pannukakkuja.
Ei mitään keittiön omaa viritelmää, vaan sellaisia täydellisiä, ilmavia, rapeareunaisia ja kauniisti koristeltuja, joita saa vain harvoin. Niinpä päätimme suunnata kohti konttiravintola Mortonia, joka sijaitsee aivan Jätkäsaaren ja Ruoholahden yhtymäkohdalla, betonin ja teräksen keskellä paikassa, jossa meri hengittää omaa rytmiään.
Aamu Mortonissa
Morton on yksi niistä paikoista, joissa aika tuntuu pysähtyvän. Se on yhtä aikaa urbaani ja lämmin, kuin kontrasti metallin ja puun välillä. Istahdimme pöytään, josta näkyi suoraan Eerikinkadulle. Aurinko kimalteli raitiovaunun kyljessä, ja sataman nosturit seisoivat hiljaa kuin vartijat.
Kun pöytään tuotiin aamupalapannukakut, ne näyttivät melkein liian kauniilta syötäväksi: kullankeltaisia kerroksia, joiden päällä lepäsi pilvenkeveä kermavaahto, kuivattuja marjoja ja pieni syötävä kukka. Siinä hetkessä maailma oli täydellinen, pieni hetki, joka ei kaipaa sanoja, vain hiljaista hymyä ja kahvikupin kilahduksen.
Itse tehty asu ja muistoja menneisyydestä
Aamupalan jälkeen jatkoimme kävelyä pitkin sataman reunaa, jonka varrelle vanhat varastorakennukset ja veneet luovat omanlaisen rytminsä. Tuuli tarttui hiuksiin ja lievitti syksyn lämmön ja viileyden välimaastossa. Päälle olin valinnut itse ompelemani asun, kokonaisuuden, jossa on palanen historiaa ja ripaus romanttista hulluutta.
Housut ovat MissB-lehden syksy 1993 numerosta, sellaiset mukavan väljät ja luonnonmateriaalista tehdyt, jotka hengittävät ja liikkuvat kauniisti jokaisella askeleella. Yläosana on paita, jonka kaava on muokattu Fibre Mood 21 -lehden Dina-mekosta, lyhennetty, levennetty ja muotoiltu oman mielen mukaan.
Kangas on täynnä kukkia, jotka näyttävät heränneen henkiin auringonvalossa. Siinä on jotain ajattoman naisellista, mutta myös kepeää, kuin kesä, joka ei suostu vielä lähtemään.
Kaupungin ja veden välissä
Satama-alueella on aina ollut minulle jotain kiehtovaa. Se on kuin rajapinta kahden maailman välillä: kaupungin ja meren, menneisyyden ja tulevaisuuden. Kävelimme pitkin laitureita, ohi veneiden ja hiljaisten työpajojen, ja tunsin, kuinka kiireettömyys laskeutui hartioille kuin lämmin huivi.
Kauempana näkyivät nosturit, valtavat, metalliset jättiläiset, jotka kertoivat omaa tarinaansa kaupungin muuttumisesta. Ne ovat olleet siinä niin kauan, että niistä on tullut osa maisemaa, osa sen rytmiä.
Kamera tallensi hetkiä, joita ei enää voi toistaa: valon heijastuksen vedestä, hetkellisen katseen aurinkolasien takaa, käden liikkeen, kun hiukset putoavat kasvoille. Kuvien taustalla on aina tarina, jota ei ehkä kerrota ääneen. Se tekee niistä salaperäisiä ja juuri siksi niihin haluaa palata.
Romantiikkaa arjessa
Ompelu ja itse tehdyt vaatteet eivät ole minulle pelkästään käsityötä. Ne ovat tapa luoda omaa maailmaa, omaa rytmiä vasten sitä kiirettä, jota ympärillä on liikaa. Kun istun ompelukoneen ääreen, aika pysähtyy. Jokainen pisto on oma päätöksensä: minkälaista elämää haluan tänään elää?
Tämä paita, sen kukat ja röyhelöt, muistuttavat siitä, että romantiikka ei ole vain juhlahetkiä varten. Se voi olla läsnä myös tavallisessa sunnuntaiaamussa, kävelyssä kotiin pannukakkujen jälkeen, sataman hiljaisessa tuulessa.
Kotiinpäin kulkiessa
Palatessamme kotiin sataman kautta aurinko oli noussut korkeammalle. Vesi välkehti, ja laivojen köydet natisivat hiljaa. Pysähdyin hetkeksi katsomaan taaksepäin, ja Mortonin metallinen julkisivu heijasti valoa niin, että se näytti melkein hohtavan.
Ajattelin, että elämä on usein juuri tällaista: pieniä reittejä, joita kulkee ilman kiirettä, hetkiä, jotka jäävät mieleen siksi, ettei niihin liity mitään suurta.
Ja ehkä juuri niissä hetkissä piilee arjen kauneus se, jota ei voi ostaa eikä lavastaa. Se syntyy itse tehdyistä vaatteista, valosta, ja siitä tunteesta, kun on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Vielä hetki satamaa
Kotona riisuin kengät ja tunsin, miten päivän lämpö jäi iholle. Katselin kuvia, jotka olimme ottaneet, värejä, varjoja, naurua, hiljaisuutta.
Ehkä siksi rakastan tällaisia päiviä: ne eivät huuda mitään, mutta jäävät mieleen. Niissä on pieni salaisuus, kuin lupaus siitä, että aina voi löytää kauneutta, jos vain pysähtyy katsomaan.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hogwarts-verryttelyasu ja aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa
Hogwarts-verryttelyasu ja aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa, seuraa mukana, kun kerron Hollywoodin Universal Studioilta joulun ja uuden vuoden 2022 aikaan hankitusta asusta ja sen tarinasta. Aurinkoinen syyspäivä Helsingissä vie meidät Jätkäsaareen Hyväntoivonpuiston maisemiin. Kerron myös kuulumisia Söpöstä, joka kaipaa pitkiä lenkkejä helpottamaan yksinäisyyttään. Tämä kirjoitus on osa vaatekaappikirjaani, jonka kautta avaan lukijoille vaatekaappini tarinoita ja vanhojen vaatteiden käyttöä.
Hogwarts-verryttelyasu ja aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa
Vaatteilla tarina – Hogwarts-verryttelyasu Kaliforniasta
Vaatekaappikirjani tarkoitus on näyttää, että vaatteet voivat olla muutakin kuin pelkkää muotia, ne voivat olla muistoja, hetkiä ja tarinoita. Tällä kertaa pääosassa on sininen verryttelyasu, jossa lukee Hogwarts.
Asu on hankittu Kaliforniasta joulun ja uuden vuoden 2022 aikaan, kun vietimme lomaa Los Angelesissa. Yksi matkan kohokohdista oli vierailu Universal Studios Hollywoodissa. Päivä oli tuolloin kolea ja sateinen, mikä ei aluksi houkutellut jäämään huvipuistoon kovin pitkäksi aikaa. Mutta kun pääsimme Harry Potter -alueelle, tunnelma muuttui täysin.
Se oli kuin taianomainen hyppy uuteen todellisuuteen. Vietimme alueella monta tuntia ja uppouduimme täysin velhomaailman yksityiskohtiin. Vaikka olimme koko Universalissa vain kuusi tuntia, todella vähän siihen nähden, mitä kaikkea siellä olisi ollut, jäi kokemus ikimuistoiseksi. Ja tämä Hogwarts-verryttelyasu on konkreettinen muisto juuri tuosta hetkestä.
Aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa
Kun pukeuduin samaan verryttelyasuun Helsingin Jätkäsaaressa aurinkoisena syyspäivänä, muistot Kaliforniasta nousivat taas mieleen.
Sää oli täysin päinvastainen kuin Los Angelesissa tuona sateisena päivänä, taivas oli kirkkaan sininen, ilma raikas ja syksyinen aurinko lämmitti mukavasti. Kävelimme Hyväntoivonpuiston ympärillä, joka kulkee kauniisti Jätkäsaaren läpi. Tämä puisto on Helsingin uusimpia kaupunkivihreitä alueita, ja sen suunnittelussa on onnistuttu yhdistämään moderni kaupunkirakenne ja vehreät tilat.
Pitkät kävelyreitit, puut ja penkit tekevät Hyväntoivonpuistosta viihtyisän paikan, jossa voi sekä liikkua että pysähtyä hengittämään hetkeä. Tuntui luontevalta ottaa kuvia juuri täällä, kaupungin ja luonnon rajapinnassa.
Söpön kuulumisia, ikävä helpottuu lenkeillä
Söpö, pieni ja rakas seuralaiseni, kulkee tietysti mukanani vaatekaappitarinoissa. Hänellä on ollut viime aikoina vähän vaikeaa, sillä yksin oleminen ei ole helppoa. Ikävä näkyy arjessa, mutta pitkät viikonloppulenkit auttavat onneksi lievittämään sitä.
Tälläkin reissulla Jätkäsaareen Söpö tuntui löytävän iloa joka askeleesta. Hän istui ylpeänä Hyväntoivonpuiston reunoilla ja katseli ympärilleen kuin pieni kuningas valtakunnassaan. Aurinko lämmitti turkkia ja syystuuli toi mukanaan uusia tuoksuja, joita oli pakko tutkia. Yhdessä vietetyt hetket ulkona ovat meille molemmille tärkeitä, ne tekevät yksinolosta helpompaa ja tuovat arkeen iloa.
Miksi käytän vanhoja vaatteita
Vaatekaappikirjani kantava ajatus on se, että vanhat vaatteet kuuluvat käyttöön, eivät kaapin perukoille. Tämä Hogwarts-verryttelyasu on ollut minulla jo useamman vuoden, mutta se on yhä käyttökelpoinen, mukava ja tuo hymyn huulille joka kerta, kun vedän sen päälleni.
Suurin osa vaatteistani on:
- löydetty kierrätyskeskuksesta
- ostettu second hand -kaupoista
- tai ommeltu itse.
Tämä asu on poikkeus, mutta juuri siksi se ansaitsee paikkansa tarinassa. Jokaisella vaatteella on merkitys: yksi kertoo matkasta, toinen käsityöstä ja kolmas vastuullisesta valinnasta.
Hyväntoivonpuisto, vihreä sydän Jätkäsaaressa
Hyväntoivonpuisto on yksi Helsingin uusimpia ja kiinnostavimpia kaupunkipuistoja. Se kulkee Jätkäsaaren halki ja yhdistää alueen korttelit vehreällä vyöhykkeellä. Nimi itsessään on kaunis, Hyväntoivonpuisto tuo mieleen toiveikkuuden ja uuden alun.
Puistosta löytyy tilaa niin lapsille, lenkkeilijöille kuin koiranomistajillekin. Meidän kohdallamme se toimi täydellisenä taustana vaatekuville ja Söpön tutkimusretkille. Kaupungin moderni arkkitehtuuri ja puiston vehreys muodostavat kiinnostavan kontrastin, joka tekee alueesta visuaalisesti ainutlaatuisen.
Hogwarts Helsingissä
Kun katselen näitä kuvia, huomaan, miten vaatteet voivat kuljettaa mukanaan muistoja. Tämä Hogwarts-verryttelyasu muistuttaa minua sateisesta Los Angelesista ja joulun 2022 taianomaisesta Harry Potter -maailmasta, mutta samalla se saa uuden merkityksen täällä Helsingissä, aurinkoisena syyspäivänä Jätkäsaaressa.
Tässä piilee koko vaatekaappikirjani ajatus: vaatteet eivät ole vain kangasta, vaan ne ovat muistoja, tarinoita ja hetkiä, joita kannamme mukanamme.
Ja Söpölle nämä hetket merkitsevät ennen kaikkea sitä, että ikävä helpottaa ja yhteinen aika tekee elämästä parempaa.
Entä sinä, käytätkö vanhoja vaatteita edelleen vai ostatko mieluummin uusia?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: