Vastuullisuus on uusi turhamaisuus
2
Aika, jolloin vastuullisuus oli arvo, on ohi. Nyt se on tarra, tunniste ja itsekoristelun väline. Vastuullisuus on uusi turhamaisuus, joka kimaltaa kauniisti valossa mutta ei välttämättä muuta mitään. Ehkä todellinen vastuullisuus ei näytä miltään, eikä varsinkaan siltä, mitä siitä halutaan näyttää.
Vastuullisuus on uusi turhamaisuus
Vastuullisuudesta on tullut uusi luksus. Sitä ei enää mitata teoissa vaan estetiikassa, siinä, miltä näyttää, kun on “parempi ihminen”. Kulutamme vähemmän, mutta postaukset näyttävät silti harkituilta. Meillä on vastuullisia vaatteita, vastuullisia valintoja, vastuullisia lomia ja vastuullisia tunteita. Kaikki oikein kauniisti kehystettynä luonnonvalossa.
Onko se pahaa? Ei tietenkään. Kauniit asiat voivat olla totta. Mutta on myös totta, että vastuullisuus on muuttunut muotisanaksi, jonka ympärille on rakennettu kokonainen tunne-ekonomia. Me myymme ja ostamme hyvyyttä, kuten ennen myytiin ylellisyyttä.
- Kun ennen haaveiltiin merkkilaukusta, nyt haaveillaan eettisestä merkkilaukusta.
- Kun ennen kuvattiin täydellinen latte, nyt kuvataan täydellinen “kierrätysmuki”.
- Symbolit vaihtuivat, mutta tarve näyttää jotakin säilyi.
Takki leikkuujätteestä. Ei kampanjaa, ei slogania, vain vaate, joka syntyi tarpeesta, ei trendistä.
Hyvän ihmisen estetiikka
Vastuullisuus ei ole enää vain valinta, se on estetiikka. Se näkyy sävyissä, materiaaleissa, jopa valon suunnassa. Pellavanharmaa on uusi kullanhohto, ja “minimalistinen elämä” on uusi status.
Mutta kuten kaikki estetiikat, myös tämä on valikoiva. Se suosii niitä, joilla on varaa valita. Niitä, jotka voivat ostaa aikaa, hiljaisuutta ja käsityötä. Vastuullisuus on muuttunut eräänlaiseksi moraaliseksi pääomaksi, tavalla, jota kukaan ei oikein uskalla sanoa ääneen. Ei siksi, että tarkoitus olisi huono. Vaan siksi, että hyvääkin voi kaupallistaa, jos sen ympärille rakennetaan tarina, joka myy.
Performatiivinen eettisyys
Nykymaailmassa mikään ei ole totta ennen kuin se on jaettu. Siksi myös hyvyydestä on tullut esitys. Vastuullisuudesta puhutaan kuin se olisi uusi identiteetti, mutta mitä tapahtuu, kun tekojen sijaan jää vain tarina? On helppo olla vastuullinen, kun joku näkee. On vaikeampi olla vastuullinen, kun kukaan ei huomaa.
Ehkä juuri siinä piilee tämän ajan paradoksi: haluamme olla hyviä, mutta pelkäämme olla näkymättömiä. Haluamme muuttaa maailmaa, mutta emme kestä, jos kukaan ei taputa.
Harmaa alue
Totuus ei ole musta eikä valkoinen. Moni, joka poseeraa pellavamekossaan ja puhuu kierrätyksestä, tekee sen aidosti, koska välittää. Moni, joka ei sano sanaakaan ilmastosta, tekee ehkä hiljaisesti enemmän kuin ne, jotka huutavat siitä koviten.
On olemassa valtava harmaa alue, jossa ihmiset tekevät parhaansa, epäonnistuvat, yrittävät uudelleen ja elävät. Se ei ole trendikästä eikä helposti jaettavaa, mutta se on todellisempaa kuin mikään hashtag.
Ehkä vastuullisuuden todellinen muoto ei ole näkyvä. Ehkä se on päätös ostaa vähemmän ilman että siitä tulee tarinaa. Ehkä se on tapa katsoa maailmaa ja ihmisiä niin, ettei kaikkia tekoja mitata kuvina tai poliittisina lausuntoina.
VASTUU ILMAN OTSIKKOA
Jos vastuullisuudesta on tullut uusi turhamaisuus, se ei tarkoita, että vastuullisuus itsessään olisi tyhjä sana. Se tarkoittaa, että olemme kadottaneet sen hiljaisen ytimen, sen jossa hyvyys ei ole brändi vaan tapa olla olemassa. On helppo sanoa, että kulutus on pahasta.
Paljon vaikeampaa on tunnustaa, että haluamme silti kauneutta, ja että kauneus maksaa aina jonkin hinnan. Mutta ehkä juuri tämä rehellisyys on ensimmäinen askel kohti aitoa vastuuta.
- Ei täydellisyyttä, vaan tietoisuutta.
- Ei brändiä, vaan ihmisyyttä.
- Ei turhamaisuutta, vaan hiljaisuutta tekojen takana.
Vastuullisuus ei katoa, jos sen ympäriltä riisutaan kiiltokuvapinta. Se voi muuttua jälleen joksikin aidoksi, vaatimattomaksi ja vaikeaksi. Joksikin, mitä ei tarvitse nimetä, koska se vain on.
Jos vastuullisuus on uusi turhamaisuus, ehkä paras tapa olla vastuullinen on kieltäytyä tekemästä siitä omaa kruunuaan. Ehkä kaikkein radikaalein teko on olla sanomatta mitään ja silti elää niin kuin uskoo.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Trendit ja muoti löytyvät omasta vaatekaapista
Trendit ja muoti löytyvät omasta vaatekaapista. Muoti ei aina tarkoita uusien vaatteiden ostamista. Joskus se löytyy sieltä, missä se on aina ollutkin: omasta kaapista, omista käsistä ja mielikuvituksesta. Tämä on kirjoitus niille, jotka unelmoivat Voguen sivuilla, mutta palaavat lopulta kaavalehden ääreen.
Trendit ja muoti löytyvät omasta vaatekaapista
Trendeistä puhutaan usein kuin ne olisivat jotakin, mitä täytyy jahdata, uusia vaatteita, uusia värejä, uusia siluetteja, joita ilman ei pysy ajan tasalla. Mutta todellisuudessa muoti ei synny kaupan hyllyillä, vaan peilin edessä, siinä hetkessä kun yhdistät vaatekappaleita uudella tavalla ja huomaat: tämähän on juuri nyt trendikästä.
Moni tämän hetken tai tulevan kauden trendi löytyy todennäköisesti jo omasta vaatekaapista. Vähän unohdettu bleiseri, leveälahkeiset housut, villaliivi tai vintage-nahkatakki voivat herätä henkiin, kun ne yhdistää uudella tavalla. Trendejä voi tulkita omasta näkökulmasta, ei kopioida suoraan.
Trendi ei ole ostoslista
Kun katsoo muotia vähän etäämmältä, huomaa että trendit toistavat itseään. 90-luku, minimalistinen 2000-luku, klassinen ranskalaisuus tai luonnonläheinen “quiet luxury”, kaikki nämä ovat olleet muodissa ennenkin, vain hieman eri muodossa.
Siksi muotitietoisuus ei ole sama asia kuin kuluttaminen. Oikeasti kiinnostava tyyli syntyy siitä, että hyödynnät jo olemassa olevaa. Trendit voivat toimia inspiraationa: mitä jos tänä syksynä kokeilisitkin yhdistää sen vuosia vanhan neuleen laajaan midihameeseen? Tai laittaa bleiserin alle ohuen poolon, koska se tuntuu juuri nyt ajankohtaiselta?
Miksi en seuraa muotia “sillä tavalla”
En ole koskaan ollut varsinaisesti trendien perässä juoksija. En osta uusia vaatteita siksi, että ne ovat muodissa, ostan silloin, kun jokin vaate herättää ajatuksen, idean tai tunteen.
Joskus ostan Voguen ja istun alas kahvikuppi kädessä, selaan sivuja ja unelmoin kaikesta, mitä voisin ommella tai luoda. Mutta en siksi, että haluaisin nuo vaatteet itselleni, vaan siksi että rakastan muodin tarinoita ja visuaalisuutta.
Useammin kuitenkin selaan kaavalehtiä ja kirjoja, sekä vintagea että moderneja ja löydän sieltä inspiraatiota käsillä tekemiseen. Neuleohjeet, ompelumallit ja vanhat valokuvat herättävät minussa saman tunteen kuin muotinäytös: oivalluksen siitä, että tyyliä voi rakentaa omista lähtökohdista.
Vaatekaappi on kuin aikajana
Jokaisella vaatekappaleella on tarina. Kun muoti muuttuu, vanhat vaatteet voivat saada uuden merkityksen. Se sama farkkutakki, joka tuntui hetken “vanhalta”, voi nyt olla täydellinen osa tämän kauden denim-trendiä.
- On vapauttavaa huomata, että muodin sykli on ystävä, ei vihollinen.
- Vaatteet eivät vanhene, ne vain odottavat oikeaa hetkeä.
- Tyyli syntyy oivalluksesta, ei ostoksista
Muoti on parhaimmillaan leikkiä ja luovuutta. Se, että seuraa trendejä, ei tarkoita että pitäisi kulkea muiden perässä, se voi myös tarkoittaa sitä, että osaa nähdä trendit omassa tyylissään.
Ehkä sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset.
Kokeile tänään: ota kolme vaatetta, joita et ole käyttänyt pitkään aikaan. Sovita niitä yhteen, peilin edessä, eri tavoin. Saatat yllättyä.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: