Kazimierz Krakovan sydän
4
Krakovassa oli paahtavan kuuma. Sellainen lämpö, joka ei kutsu kiertämään nähtävyyksiä vaan vetäytyy varjoon ja hengittää kaupungin rytmiä hitaasti, kulmasta kulmaan. Meillä oli vain muutama päivä aikaa ja päätimme käyttää sen juuri niin kuin sydän sanoi: Kazimierzissa. Onhan Kazimierz Krakovan sydän, jossa kahvi on elämys ja illallinen rituaali. Paikka, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaa ja joka sykkii kuin sydän.
Kazimierz Krakovan sydän
Tämä vanha juutalaiskortteli on Krakovan sielu. Kapeat kujat, kuluneet seinät, käsinmaalatut kyltit ja pikkuliikkeet, joissa jokaisessa on tarina. Kiersimme vintageputiikkeja ja pieniä design-liikkeitä, ihastelimme kuluneita kaakeleita ja seinämaalauksia. Kävelimme ilman kiirettä, astuimme sisään kahviloihin, sisäpihoille ja jäimme herkuttelemaan, kun siltä tuntui.
Hidas ja kevyt tunnelma vei meidät ristiin rastiin, Vistula joelta Kazimierzin toiseen päähän. Hitaasti kävellen, välillä jutellen välillä vain nauttien ja imien sisään ihan kaikki mitä näimme. Jälleen juureni kasvoi Kazimierzin kadulle yhä syvemmälle ja syvemmälle. Olo oli niin kevyt, että olisin voinut leijailla. Muuta en kaivannut, enkä muuta tarvinnut.
CHEDER, KAZIMIERZIN SALAINEN OLOHUONE JA MAAILMAN PARAS KAHVI
Yksi pysähdyspaikoistamme oli Cheder-kahvila, ja ehkä se tärkein. Tätä paikkaa ei voi kutsua pelkäksi kahvilaksi. Cheder on juutalaisen kulttuurin keskus, jossa jokainen yksityiskohta huokuu lämpöä ja merkitystä. Seinät täynnä kirjoja, kynttilänvaloa ja hiljaista sefardimusiikkia. Tunnelma on kuin ystävän olohuoneessa, mutta viisaamman ystävän, jonka kirjahyllyä tekisi mieli selailla tuntikausia.
Mutta se kahvi. Cafe botz – israelinlainen mutakahvi, tarjoillaan pienessä kupissa, täyteläisenä, vahvana ja mausteisena. En voi olla sanomatta sitä ääneen: tämä on maailman parasta kahvia. Cheder ei ole vain kahvila, se on elämys Kazimierzin ytimessä. Osoitekin kannattaa painaa mieleen: ul. Józefa 36.
Awiw, Kolmen ruokalajin illallinen juutalaisen keittiön hengessä
Illalla suuntasimme ravintolaan, joka oli meille tuttu, Awiw. Tämä tunnelmallinen ravintola sijaitsee Kazimierzin tunnetuimmalla aukiolla, Szeroka-kadulla, ja se tarjoaa perinteisen juutalaisen keittiön inspiroimia annoksia, kuitenkin nykyaikaisella otteella. Ruoka ei ole kosher, mutta maut kunnioittavat vanhaa ruokaperinnettä.
Valitsimme kolmen ruokalajin illallisen ja jokainen lautanen oli kuin maalaus. Alkupalat sulivat suussa, pääruoka oli syvästi maustettua ja jälkiruoka juuri niin makeaa kuin hetki vaati. Juomaksi valitsimme kosher viiniä, joka täydensi täydellisesti lämpimän kesäillan tunnelman.
Palvelu oli niin sydämellistä, että jätimme tarjoilijalle tuntuvan tipin, se oli ansaittua. Awiw ei ole pelkkä ravintola, se on osa Kazimierzin tarinaa, ja se kannattaa ehdottomasti varata osaksi omaa matkaa.
KAZIMIERZ, JOSSA KRAKOVA HENGITTÄÄ
Emme kaivanneet keskustan ruuhkaa tai nähtävyyksien tungosta. Me hengailimme ja kuljimme ilman päämäärää, maistelimme drinkkejä pienissä baareissa ja istuimme varjoisilla terasseilla. Kazimierz oli meille juuri oikea paikka, hidas, lämmin ja täynnä yksityiskohtia, joita ei voi kiireessä nähdä.
Jos suunnittelet matkaa Krakovaan, anna Kazimierzille aikaa. Pysähdy Chederiin kahville, varaa illallinen Awiwiin, ja ennen kaikkea: unohda kiire.
Kazimierz, Krakovan sydän, on paikka, jossa historia hengittää jokaisessa kivessä, jokaisessa kujassa ja jokaisessa hiljaisessa hetkessä. Se on kaupunginosa, joka kantaa mukanaan vuosisatojen tarinoita, menetyksiä ja toivoa.
KADONNEEN MAAILMAN KAIKU
Kazimierzin juutalainen yhteisö sai alkunsa 1400-luvun lopulla, kun kuningas Jan I Olbracht määräsi juutalaiset muuttamaan Krakovan keskustasta Kazimierziin. Tästä syntyi ”Oppidum Iudaeorum”, itsenäinen juutalainen kaupunki, jossa kukoisti kulttuuri, oppineisuus ja hengellisyys. Synagogat kuten Remuh, Izaak ja vanha synagoga nousivat kaupunginosan maamerkeiksi, ja rabbi Moses Isserlesin kaltaiset oppineet tekivät Kazimierzista juutalaisen elämän keskuksen.
Toisen maailmansodan myötä tämä kukoistus päättyi traagisesti. Vuonna 1941 natsit siirsivät juutalaiset Podgórzen ghettoon, ja suurin osa Kazimierzin asukkaista menehtyi keskitysleireillä. Sodan jälkeen kaupunginosa jäi rappiolle, ja sen kadut hiljenivät.
Uusi elämä raunioista
1990-luvulla Kazimierz alkoi herätä uudelleen eloon. Taiteilijat, opiskelijat ja kulttuurin ystävät löysivät tiensä takaisin kaupunginosaan, ja vanhat rakennukset saivat uuden elämän. Plac Nowy muuttui vilkkaaksi toriksi, jossa voi maistaa perinteistä zapiekankaa, ja Szeroka-kadun varrella soi jälleen klezmer-musiikki. Juutalainen kulttuurikeskus ja vuosittainen juutalaisen kulttuurin festivaali tuovat yhteen menneisyyden ja nykyisyyden.
KAIPAUS JA TOIVO
Kazimierz on paikka, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. Se on muistutus siitä, mitä on ollut, ja todiste siitä, että elämä voi jatkua vaikeuksien jälkeen. Kävellessäni sen kaduilla tunnen kaipuuta menneeseen, mutta myös toivoa tulevasta. Kazimierz ei ole vain kaupunginosa; se on tunne, muisto ja lupaus. Se on paikka, jossa historia elää ja jossa sydän löytää rauhan.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ihana postaus,voi oikein aistia tuon ilmapiirin kirjoituksestasi.Olisi kiva vierailla tuolla joskus.
Pieni korjaus:cafe bots,on oikeastaan arabialainen kahvi,mutta koska sitä voi myös valmistaa kaatamalla kiehuvaa vettä kahvijauheen kanssa,se on cafe bots eli mutakahvi.Mulle mieluiten kardemummalla maustettuna.
Kiitos korjauksesta. Itse en tykkää kardemummasta, joten meillä oli maustesekoitus.
Nam, näyttääpä nuo ruoat herkullisilta. Awiw taitaa olla käymättä, vaikka yleensä eri ravintolat eivät itselleni jää kovin hyvin mieleen. Zapiekankaa on tuolla pari kertaa tullut maustettua, ja hyvää on sekin!
Täytyy sanoa, että tuli syötyä ja paljon. Se näkyykin, että kaikenlaista tuli syötyä 😀 Krakovassa on vaikka ja mitä, ravintoloita riittää ja jokainen löytää kyllä itselle sopivat vaihtoehdot. Me tykätään Kazimierzin tarjonnasta kaikkein eniten.