Viimeinen lomaviikko: epäonnistumisen juhlaa
2
Viimeinen lomaviikko: epäonnistumisen juhlaa alkaa nyt ja voin jo etukäteen sanoa, että tästä tulee yksi elämäni suurimmista epäsaavutuksista. Hyvällä tavalla. Tai ainakin vähän ironisesti. ”Rätti ja lumppu” -projekti ei ole edennyt milliäkään, kangaspino ei ole kokenut muuta kuin passiivista ilmankosteutta, ja ompelukoneeni vaikuttaa loukkaantuneen, koska en ole edes katsonut siihen päin.
Viimeinen lomaviikko: epäonnistumisen juhlaa
Mutta ei hätää. Koska ennen tätä kaikkea, ennen makaamista, ennen ompelusyyllisyyttä, ennen viimeisen viikon odottavaa tuskaa, olin Puolassa. Ja ei missä tahansa Puolassa, vaan Zakopanessa. Ja siitä tulikin koko loman pelastus.
Zakopane, vuoristohengailua ilman vastuuta
Vihdoinkin sain kunnolla aikaa tutustua tähän vuoristoiseen taikaiseen kylään, joka on kuin suoraan vanhasta satukirjasta. Talot näyttävät käsin veistetyiltä piparkakkutaloilta, ihmiset kävelevät hitaasti ja maisemat ovat niin epätodellisen kauniita, että alkoi melkein ärsyttää. Että miksei tätä ollut ennen. Että olen käyttänyt niin monta kesää projekteihin ja suorittamiseen, kun olisin voinut olla täällä, katsomassa, miten vuoret lepäilevät täysin ilman syyllisyyttä.
Zakopane opetti minulle, että myös suunnitelmat voivat levätä. Ja että joskus paras aikaansaannos on hyvä kuva kuivuvista pyykeistä vuorta vasten.
”Rätti ja lumppu”, myyttinen projekti, jota ei koskaan ollutkaan
Loman alussa kirjoitin listan asioista, jotka halusin tehdä. Listan kärjessä: ”Rätti ja lumppu” -projekti. Tarkoitus oli ommella, tuunata, dokumentoida, ehkä julkaista pieni sarja blogipostauksia. Ja tottakai kuvittaa se kaikella visuaalisella ihanuudella: pitsiä, karheita pellavia, vähän kierrätyshenkistä dramatiikkaa.
Nyt tilanne on se, että koko projekti on yhtä tyhjä kuin ompelukoneen lankarulla. Ja tiedättekö mitä? Alan olla ok sen kanssa. Kangaspino nököttää paikallaan, lamppu odottaa muodonmuutosta ja minä makaan. Ja välillä selailen vanhoja kuvia Zakopanesta ja mietin, pitäisikö vain vaihtaa koko blogin suunta ”Makaa kuin vuori” -teemaan.
Makaan, siis olen ja ehkä järjestelen napit
Rehellisyyden nimissä tämä viimeinen lomaviikko tuskin tuo mukanaan suurta luovaa läpimurtoa. En aio yrittää väkisin tehdä jotakin vain siksi, että ehtisin ”vielä lomalla”. Olen saanut aikaan aivan tarpeeksi: olen levännyt. Olen tuijottanut kattoon. Olen syönyt suoraan hillopurkista. Ja eikö sekin ole jo jonkinlaista kapinaa tätä ikuisen tehokkuuden kulttuuria vastaan?
Jos ihan villiksi heittäydyn, voin ehkä järjestellä nappipurkkini värin mukaan. Tai lajitella nauhat pituuden mukaan, jos alkaa tuntua siltä, että elämässä pitää olla jotain hallinnassa.
FOMO soittaa, mutta en vastaa
Sosiaalinen media tietenkin kuiskii, että kaikki muut tekevät. Kaikki ompelevat nyt. Kaikki ovat mökillä, remontoivat, säilövät, käyvät festareilla ja saavat aikaan jotain suurta ja merkityksellistä. Minä en tee mitään. Ja se saa minut välillä tuntemaan pientä FOMOa, Fear Of Missing Outia, sitä pelkoa että jään paitsi jostain oleellisesta.
Mutta juuri silloin muistutan itselleni: olin Zakopanessa. Hengitin vuoristoilmaa ja söin täydellisiä pierogeja. Olin elossa. Ja ehkä juuri se, ettei tee mitään erityistä, tekee tilaa sille, mikä on oikeasti tärkeää.
Viimeisen lomaviikon manifesto
En tee suurta suunnitelmaa tälle viikolle. Jos ompelen, ompelen. Jos en, en. Mutta en aio enää hävetä lepäämistä, en pyydellä anteeksi väsymystä, en selitellä kangaspinon hiljaisuutta.
”Rätti ja lumppu” elää, vaikka ei liikahdakaan. Se on muistutus luovuudesta, joka ei tarvitse suorittamista. Se on toivo siitä, että joskus vielä teen, ja että juuri nyt – on ihan hyvä olla tekemättä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
No ei ihan kaikki ole mökeillä, ompelee ja matkustaa. Itsekin olen kotona pyykäämässä ja tekemässä suunnilleen ei-mitään. Siinä onkin somen epäkohta, että se antaa sellaisen vaikutelman, että muiden elämässä tapahtuisi koko ajan jotain mullistavan hienoa. Suurin osa lomastakin on vain perusarkea.
Se on juuri niin, että somessa näkyy vain valikoitu. Tosin, en ole oikeasti kauheasti somea katsellut koko kesänä, ainakaan tähän liittyvää 🙂