Kasprowy Wierch: Vuorten Korkea Kutsu Koittaa
6
Kasprowy Wierch: Vuorten Korkea Kutsu Koittaa ei ollut vain matka vuorelle, se oli pyhiinvaellus. Ilmassa leijui taikuutta, pilvet kuiskivat muinaisia tarinoita ja huipulla, siellä odotti hetki, joka pysäytti ajan. Tässä kirjoituksessa vien sinut mukanani taivaan ja maan rajalle, missä kahvikuppi höyryää kuin velhojen juoma ja maisema on kuin Rivendellin kartasta repäisty.
Kasprowy Wierch: Vuorten Korkea Kutsu Koittaa
HILJAISUUDEN KUTSU: MATKA ALKAA
Aamun ensimmäinen valo ei vielä kajastanut kunnolla, kun me heräilimme hiljaa Willa Lelujan huoneessamme. Ilma oli raikas, ja pilvet roikkuivat matalalla, kuin olisivat tienneet jotakin, mitä me emme vielä ymmärtäneet. Lähdimme kohti Zakopanen reunamilla kohoavaa legendaarista Kasprowy Wierchiä. Se ei ollut vain retki, vaan kutsumus. Kaukana edessä kohoava huippu oli kuin Caradhras, kivinen ja salaperäinen, pilvien kietoma.
Vaikka matkareitti on tunnettu ja turistienkin suosima, tunnelma oli kuin lähtisimme Mordorin reunamille. Jokaisella askeleella ylöspäin, jokaisella nousumetrillä, tuntui kuin vuori olisi testannut, kenellä sydän kestää ja kenellä ei. Mutta meidän matkamme ei ollut jalkojen varassa, meidän valintamme oli hissi. Mutta ei mikä tahansa hissi. Se oli kuin siirtymä toiseen maailmaan. Hissi nousi hiljaa, vakaasti, pilvien halki. Näkymät avautuivat kuin tarinakirjan sivut: metsä vaihtui kivikkoon, laakso pieneni ja ihmisääni jäi taakse. Oli hiljaista, mutta samalla odottavaa, kuin olisimme matkalla kohtaamaan jotain pyhää.
Hissi halki sumujen ja tarujen
Kasprowy Wierchin kuuluisa köysirata, joka on kuljettanut vuorikansaa jo 1930-luvulta, tuntui enemmän lohikäärmeen selältä kuin tekniseltä rakennelmalta. Kun se kohosi maan tasalta ylöspäin, alkoi ilma ohentua ja hiljaisuus kasvaa. Pilvet lipuivat ohitsemme kuin valkeat henget, ja alhaalla maailma kutistui. Se, mikä oli ollut tärkeää aamulla, katosi.
Köysiradan ikkunasta näkyi metsää, vuorenseinää ja hiljainen tieto siitä, että kohta kaikki muuttuu. Se oli kuin siirtymä Keskimaan yhdestä todellisuudesta toiseen. Ja kun huippu viimein ilmestyi näkyviin, sydän hypähti, ei pelosta, vaan nöyryydestä, ja siitä, ettei ollut aivan varma, oliko enää kiinni todellisuudessa vai oliko siirtynyt tarinaan.
HUIPULLA: AIKAA EI OLE
Kasprowy Wierch seisoo 1 987 metrin korkeudessa, Tatravuorten hartioilla, taivaan ja maan rajalla, taivas tuntui olevan lähempänä kuin koskaan ennen. Siellä, tuulen laulun keskellä, ei ollut enää tarvetta sanoille. Näkymä oli niin epätodellinen, että maailma tuntui pysähtyvän. Auringonvalo tanssi kivillä, ja edessä levittäytyivät Puolan ja Slovakian rajavuoret, suoraan kuin Gondorin vartioiden edestä.
Vuorella vietetty hetki tuntui ikuisuudelta, kuin aika olisi halunnut pysähtyä. Korkeus hiljensi, tuuli kuiskasi vanhoja lauluja, ja taivas lepäsi niin lähellä, että siihen olisi voinut koskea. Tunnelma oli kuin Taru sormusten herrasta -kertomuksissa: rauha ei ollut hiljaisuutta vaan läsnäoloa, jotain ikiaikaista, jonka saattoi tuntea luissa asti. Se ei ollut vain maisema, se oli kokemus, joka teki sydämestä kevyen ja mielelle syvän.
Kahvi ja leivokset huipulla
Kiertelimme aikamme ja kun kylmyys alkoi olla liikaa, suuntasimme kiviseen rakennukseen, josta olimme hetki sitten tulleet ulos. Huipun kivisen rakennuksen suojissa oli lämmin. Siellä odotti ravintola, kuin vuoriston oma majatalo. Astuimme sisään, ja vastassa oli kahvin tuoksu, puupöytien tuttu kolahdus ja se tietynlainen rauha, jonka löytää vain paikoissa, joissa kaikki turha on jäänyt taakse.
Kahvikupit höyrysivät käsissämme, ja niiden lämpö levisi sormista sydämeen. Leivokset, vaaleita kuin Lothlórienin lehdet ja makeita kuin haltiain tarjoilut, täydensivät kokemuksen. Se ei ollut enää vain tauko, se oli osa pyhää rituaalia. Siinä hetkessä, korkeuksien keskellä, oli jotain ikiaikaista. Hiljaisuus, tuuli ja yksinkertainen kahvi, ne tekivät meistä osan vuorta.
SYDÄN JÄI YLÖS
Paluumatka hissillä alas tuntui kevyemmältä, mutta ei vähemmän merkitykselliseltä. Korkeus ei ollut enää pelkkä numero, vaan kokemus, joka jäi sieluun asumaan. Vuori ei puhunut, mutta se opetti. Se näytti meille, miten pieni ihminen on, ja samalla, miten paljon maailmassa on kauneutta, jos vain jaksaa katsoa. Emme enää katselleet niin paljon ulos, katselimme sisäänpäin. Kasprowy Wierch oli antanut meille jotakin, mitä ei voinut pakata reppuun tai napata kameralla.
Minun matkamuisto
Kasprowy Wierch ei ollut vain retkikohde. Se oli kuin kävely legendaan, hetki rinnakkaistodellisuudessa. Suosittelen lämpimästi tätä matkaa kaikille, jotka etsivät hiljaisuutta, voimaa ja toivoa, tai vain hetken hengähdystä arjesta, jossa mikään ei pysähdy. Vuori pysähtyy. Ja kun sinäkin pysähdyt sen sylissä, huomaat ehkä jotain: olet osa suurempaa tarinaa. Anna vuoren puhua.
Vinkit:
- Hissiliput kannattaa varata ennakkoon, etenkin sesonkiaikoina.
- Ylhäällä tuulee aina, lämmin kerros on hyvä valinta, vaikka Zakopanessa paistaisi aurinko.
- Ravintola huipulla tarjoaa ruokaa, kahvia ja leivonnaisia, ja maisemat ikkunasta ovat vertaansa vailla.
- Kuvaa heti, kun tulet huipulle. Pilvet liikkuvat nopeasti ja valo voi muuttua hetkessä.
Onko sinulla oma vuoritarina? Tai ehkä unelma sellaisesta? Kirjoita kommentti, jaetaan kokemuksia.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Onpa upeat ja jylhät maisemat. Tuolla kelpaisi kyllä ihailla maisemia. Tykkään kovasti myös tuosta vehreydestä yhdistettynä vuoriin.
Mun on pakko olla rehellinen ja sanoa, että oli kyllä pieni olo kun oli tuolla huipulla. Siellä todella aika pysähtyy ja meillä meni aika vaan ihmettelyyn, ei oikein osattu muuta. Muut meni siellä pää kolmantena jalkana sinne tänne ja kävelivät eri reittejä ja me vaan katottiin suu auki sitä näkymää mikä eteen tuli aina kun kääntyi toiseen suuntaan. Miehellä oli hiukan hankalaa astman vuoksi kun ilma oli vähän ohuempi mihin on tottunut.
Tänne pitää päästä. Pakumatkalla tämä oli suunnitelmissa, mutta lopulta tuli kiire kotiin ja ei ehditty. Mutta tänne suuntaan kyllä!
Meille meri ihmisille se oli aika huikea kokemus. Tatravuoret ovat mieletön paikka ja nähtävää ja koettavaa riittää, turistialueidenkin jälkeen.
Kiva päiväkohde Zakopanesta käsin. En ole siellä koskaan enempää vuorilla käynyt muuta kuin ajanut Tatran ympäri ja viettänyt sitten aikaa kivassa pienessä Tatran vuoriston kylässä / kaupungissa.. Tällöin oli syys-lokakuun vaihde on vuoristossa oli upeat ruskan sävyt jo esillä, vaikka laaksoissa päivisin oli vielä lähes 20 astetta lämmintä.
Itse haluaisin syksyllä patikoimaan Tatroille, ehkä joskus sitten.