Matka Morskie Okolle
14
Matka Morskie Okolle on unohtumaton yhdistelmä vuoristomaisemaa, tarunhohtoista järveä ja patikoinnin riemua Tatravuorten sydämessä. Tässä blogipostauksessa kerron oman kokemukseni Morskie Oko -vaelluksesta sekä jaan hyödyllisiä vinkkejä ja tietoa tästä suositusta matkakohteesta. Jos etsit täydellistä päiväretkeä Zakopanen-lomalta, tämä artikkeli on sinua varten!
Matka Morskie Okolle
Aamu Zakopanessa oli juuri sellainen, jota toivoin: raikas, kirkas ja täynnä odotusta. Edellisenä päivänä olimme päättäneet, että seuraava retkemme veisi meidät Morskie Okolle, Puolan kuuluisimmalle vuoristojärvelle Tatravuorten sydämessä. Matka alkoi Zakopanesta minibussilla Palenican parkkipaikalle, noin 30 kilometrin päähän.
Palenica Białczańskan pysäköintialue on reitin lähtöpiste. Sieltä alkaa noin 8 kilometrin mittainen nousu kohti Morskie Okoa. Reitti on leveä ja asfaltoitu, mutta älä anna sen hämätä, nousu on raskas ja vaikka tie näyttää helpolta, viimeiset kilometrit tuntuvat jaloissa.
Metsän varjossa
Vaellus kulkee läpi satumaisen metsän. Kuuset huojuvat tuulessa, purot solisevat kivien lomassa ja vuoristotunnelma tiivistyy jokaisella askeleella. Reitti ei ole teknisesti vaikea, mutta se on pitkä, ja nousu on tasaista mutta jatkuvaa.
Matkan varrella näkyy hevosvaunuja, jotka kuljettavat matkustajia ylös (tai alas). Niiden päätepiste on noin 1,5 kilometriä ennen järveä, viimeinen nousu on kuljettava jalan. Itse päätin kävellä koko matkan. Tuntui tärkeältä ansaita näkymä.
Saapuminen järvelle
Kun Morskie Oko vihdoin ilmestyi puiden välistä, tuli hiljaisuus. Vihreän ja sinisen sävyissä kimmeltävä vuoristojärvi lepäsi rauhallisesti Tatravuorten rinteiden keskellä. Sen takana kohoavat huiput kohti taivasta, joista tunnetuin on Rysy (2499 m), Puolan korkein vuori.
Morskie Oko eli Merensilmä on saanut nimensä vanhasta tarinasta, jonka mukaan järvi on yhteydessä mereen maanalaisen tunnelin kautta. Totta tai ei, paikan tunnelma on lähes myyttinen.
Faktoja Morskie Okosta
- Sijainti: Tatravuorten kansallispuistossa, 1395 m merenpinnan yläpuolella
- Pinta-ala: noin 35 hehtaaria
- Syvyys: jopa 51 metriä
- Muodostunut: jääkauden jälkeen
- Suosio: yksi Puolan suosituimmista luontokohteista
- Suojelu: osa Tatra-kansallispuistoa (Tatrzański Park Narodowy)
Järvi on ympäri vuoden suosittu vaelluskohde, mutta erityisesti kesällä se houkuttelee tuhansia retkeilijöitä. Vaikka ihmisiä on paljon, luonnon rauha ja näkymät säilyvät maagisina.
Lepoa ja lisää maisemia
Järven rannalla sijaitsee Schronisko PTTK Morskie Oko -vuoristomaja, jossa voi syödä tai juoda kuumaa teetä. Me pysähdyimme sinne evästauolle ja nautimme näkymistä terassilta. Rohkeimmat voivat jatkaa vielä ylös Czarny Stawille (Mustajärvelle), joka on 1624 metrin korkeudessa. Me jäimme Morskie Okolle. Istuin kivellä veden äärellä ja hengitin, hiljaisuutta, havun tuoksua, raikasta vuoristoilmaa.
Käytännön vinkit vaeltajalle
- Kokonaismatka edestakaisin: noin 16 km
- Kesto: 4–6 tuntia, riippuen tahdista ja tauoista
- Reitti: helppokulkuinen mutta pitkä ja jatkuvasti nouseva
- Varustus: hyvät kengät, juotavaa, kevyt sadevarustus
- Ruoka: eväät tai ruokailu
- Pawilon Gastronomiczny: hevosten pysäköintipaikan luona, herkullinen hampurilainen
- Schronisko PTTK Morskie Oko: järven rannalla, lämmin ruoka ja virvokkeet
- WC:t: löytyvät sekä reitin varrelta että järveltä (oma paperi mukaan!)
- Pääsymaksu: kansallispuistoon (maksu portilla tai sovelluksella)
Tauko ja maukas yllätys
Juuri ennen viimeistä nousua on paikka, jossa hevoskyydit pysähtyvät. Siinä kohtaa sijaitsee Pawilon Gastronomiczny, viihtyisä taukopaikka, joka yllätti positiivisesti. Olin varautunut pelkkiin eväisiin, mutta nälkä yllätti. Päätin kokeilla hampurilaista ja se oli erittäin herkullinen. Paikka oli siisti, palvelu ystävällistä, ja ateria antoi kaivatun lisäenergian matkalla kohti Willa Lelujaa ja sänkyä, jalat olivat tässä kohtaa aika rikki ja matka alaspäin oli oikeastaan pahempi kuin matka ylös.
Jos omat eväät eivät riitä tai kaipaat lämpimän ruoan voimaa, suosittelen pysähtymään juuri täällä.
sydän jää vuorille
Paluumatkalla jalkoja särki, mutta mieli oli kevyt. Aurinko laski vuorten taakse ja värjäsi kivet kultaisiksi. Morskie Oko oli enemmän kuin kaunis kohde, se oli kokemus, joka yhdisti luonnon, hiljaisuuden ja liikkeen.
Jos olet Zakopanessa, älä jätä tätä vaellusta väliin. Morskie Oko ei ole vain järvi, se on tarina, joka jää elämään.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Morskie Oko on yksi niistä mystisistä paikoista maailmassa, jonne sydän jää heti ensimmäisellä käynnillä. Kävimme siellä ensimmäistä kertaa vuonna 2004 ja sen jälkeen oli pakko päästä joka Zakopanen reissulla. Henkeäsalpaavan kaunis paikka!
On todellakin. Me ensikerralla koitetaan mennä sellaisena ajakohtana, ettei ole ihan näin paljon porukkaa. Alue oli täynnä ihmisiä. Ihme, että saatiin pari kuvaa, missä ei ketään näy.
Heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun tää paikka onkin tupaten äynnä. Me kerran osuttiin näin elokuussa (oli ainoa loma silloin). Parasta aikaa on toukokuun alusta heinäkuun alkuun ja siitten syys-lokakuu. Lokakuussa alkaa jo ruska. Ruskat ovat ihania siellä!
Tuota ruska-aikaa ollaan mietitty, on aivan huikeen näköistä silloin. Tosin meillä on myös toisen tyyppinen vaellus kiikarissa, niin pitää katsoa milloin on se turvallisin aika mennä Tatroille. Mut nää on nyt vain näitä mietteitä mitä kaikkea ensi kerralla tehdään. Kiinnostus on tehdä Vuoriso-oppaan kanssa kunnon vaellus, mutta ei tiedetä vielä mikä reitti…Mutta se jää nähtäväksi. En kuitenkaan tuota rauta ristiä ole menossa katsomaan 😀
Ristiretken ollaan tehty. Rankkaa se oli jo silloin 20v takaperin. Nyt ei tulisi mieleenkään. Kasprowy Wierch -reitti oli sen sijaan helpohko (poikammekin kesti sen hyvin, 5v silloin). Sinne funikulaarilla, alas kävellen. Ees-taas kävellen oli aika hapokasta, siihenkin pystyttiin viimeisen kerran liki 20v takaisin.
Mutta vuoristo-oppaalta saa varmasti tosi hyviä ohjeita. Hän osaisi suunnitella reitin sen mukaan, mitä haluatte nähdä ja millaista kuntoa kyseinen patikkareitti vaatii.
Joo, itse ritä ristille menevää reittiä vähän tutkin, niin jää kyllä tekemättä, nuorempana olisi voinutkin. Kasprowylle olisi tarkoitus mennä kävellen joskus. Ilman vuoriso-opasta ei kannata kyllä lähteä omin päin täysin vieraille vuorille pomppimaan, jos ei mene näitä tutumpia reittejä pitkin.
Wau, onpa kirkkaan näköinen järvi, todella kaunis. Burgerikin näyttää herkulliselta. Itsekin voisin ajatella, että tuolla on todella kaunista myös ruska-aikaan.
Joo, ruska olisi aika upea tuolla.
Upeat maisemat! En yleensä ole mikään vaeltajatyyppi, mutta näiden kuvien ja fiilisten jälkeen voisin kyllä harkita lähteväni Morskie Okolle. Ja aikamoinen pehmis!
Tää ei nyt oikeastaan ole varsinaista vaellusta, mutta kävelyä se on. Kyllä mä suosittelen tuota retkeä ihan kaikille ja juuri kävellen, sillä sillä tavoin tosiaan pääsee näkemään paljon enemmän.
Aika reipas lenkki tuo 16 kilometriä – ehkä osalle matkailijoita nuo hevoskyyditkin saattavat olla tarpeen, vaikka toiseen suuntaan! Jättimäisen pehmiksen saimme ihan tilaamattakin tänä kesänä jossain päin keski-Suomea ja mietin kyllä, että oikeastaan ne voisivat olla ennallaan, ”vanhanaikaisen pieniä” ja sen myötä puolet halvempia kuin nykyisin myytävät!
On se ja tuo viimeinen osuus on tosiaan kaikkein pahin ja kun ollaan jo koko ajan tultu nousua, niin jalat on aika pahasti hapoilla. Alaspäin kun tultiin, niin jalat tärisi ja pelkäsin, etten pääse perille ikinä.
Otsikko herätti uteliaisuuden, koska Morskie Oko ei sanonut minulle mitään enkä edes tiennyt missä se on. Nyt tiedän ja todella hieno paikka onkin. Jos tuolla päin kävisin, olisi MO ehdottomasti listalla. 🙂
Oli kyllä upea kokemus kaikin puolin ja menen varamasti vielä uudelleen, mutta toisella ajankohdalla.