Zakopanen sadepäivän seikkailu
4
Zakopanen sadepäivän seikkailu on täynnä uusia asioita ja paljon nähtävää. Päivä avasi ovet kulttuuriin: Sabalan tarinat, oscypek-juuston valmistuksen salat Witówissa ja illallinen Sphinxissä, vaikka hampurilainen jäi kuivaksi, päivä oli täynnä kokemuksia.
Zakopanen sadepäivän seikkailu
Aamu sumun keskellä, heräsimme sateeseen Zakopanessa. Ikkunan takana maailma oli pehmeä ja harmaa, sumu liukui hiljalleen alas vuorenrinteitä ja sade rummutti kattoa kuin vanha vuoristolaislaulu. Oli sellainen aamu, jolloin tekisi mieli vain pysyä peiton alla. Mutta meillä oli suunnitelma.
Teimme itsellemme kunnon aamiaisen: lämpimät voileivät, jugurttia, hedelmiä ja iso kupillinen kahvia. Tänä päivänä tarvittaisiin energiaa, olimme lähdössä tapaamaan vuoristo-opas Hanna Kożkowskaa, jonka oli määrä viedä meidät tutustumaan Zakopanen kulttuuriseen sydämeen: Jan Krzeptowski Sabalan museotaloon.
Sabalan talo, hiljaisia tarinoita
Tapasimme Hannan ja lähdimme ajamaan pitkin tietä. Hän johdatti meidät Sabalan museotalolle, perinteiseen hirsirakennukseen, joka seisoo edelleen vakaasti kuin muistojen vartija. Talon sisällä oli hiljaista, ja puuseinissä tuntui viipyvän eletty elämä.
Jan Krzeptowski, tuttavallisemmin Sabala, oli 1800-luvulla elänyt vuoristolainen, joka tunnettiin tarinankertojana, muusikkona ja metsästäjänä. Hänen sanotaan antaneen äänen vuoriston kansalle, goraleille ja inspiroineen aikansa kirjailijoita ja taiteilijoita. Hanna kertoi meille, että Sabala soitti pientä, viulun kalstaista jousisoitinta, jonka nimi on zlobcoki tai gesle podhalanskie. Soitin on kapeampi kuin viulu ja siinä on yleensä kolme kieltä. Sitä ei pideätään leuan alla kuten viulua, vaan alempana, hieman rinnan kohdalla. Sabalan sävelet ja laulut olivat osa vuoriston omaa musiikkiperinnettä, yksinkertaisia, melankolisia ja usein improvisoituja.
Talossa oli jotain sellaista, mikä ei koskaan katoa. Sade ulkona teki tunnelmasta unenomaisen, ja hetkittäin tuntui kuin Sabala itse olisi ollut paikalla, kuuntelemassa hiljaa nurkassa.
Oscypekiä Witówissa, savua ja hiljaisuutta
Seuraava pysähdyksemme oli juustopaikka osoitteessa Witów 314A, 34-512 Witów, aivan päätien varrella, vain lyhyen ajomatkan päässä Zakopanesta. Tämä ei ollut maatila tai elävä tuotantotila, vaan pieni ja siisti juustokeskus, jossa lampaat olivat kesälaitumilla vuorilla, savustustalo tyhjänä ja juustonvalmistustila hiljainen.
Saimme kuitenkin lämpimän vastaanoton ja hyvin selkeän, mielenkiintoisen kertomuksen siitä, miten perinteinen oscypek-juusto syntyy. Opin, kuinka lampaanmaito lämmitetään, juoksutetaan, puristetaan ja muotoillaan kauniisiin, puisilla muoteilla koristeltuihin kimpaleisiin. Lopuksi juusto savustetaan pitkään, mikä antaa sille sen tunnistettavan, syvän maun.
Saimme maistaa erilaisia versioita: tuoretta, hieman vanhempaa ja täyteen savustettua. Jokaisessa oli omanlaisensa sävy, suolaisuus ja savu. Ja vaikka juustonvalmistus ei ollut käynnissä, perinteen ydin oli silti läsnä, rauhallisuudessa, hiljaisessa savussa ja tarkasti kerrotuissa sanoissa.
Lepoa Willa Lelujassa
Päivän kokemusten jälkeen palasimme Willa Lelujaan, majapaikkaamme, jonka puiset pinnat ja lämmin tunnelma tuntuivat erityisen kutsuvilta sateen keskellä. Kiedoin vilttiä ympärilleni ja join kupillisen kahvia katsellen ikkunasta ulos, sade jatkui, vuoret olivat harson peitossa. Hetken ajan maailma pysähtyi. Ei tarvinnut tehdä mitään. Sai vain olla, hengittää ja antaa päivän tarinoiden asettua paikoilleen.
Sphinx, tuttua mutta ei toimivaa
Kun sade iltaa kohden hieman hellitti, päätimme lähteä keskustaan syömään. Valitsimme Sphinx-ravintolan, koska mies piti konseptista ja ravintola oli siisti sisältä. Jäimme ulos, sillä kesällä nautitaan ulkona, vaikka sade piiskaisi vasten kasvoja.
Minä tilasin kanaa ja pitaleivän, mutta valitettavasti annos oli kuiva ja hieman ankea, kana oli sitkeää ja pitaleipä raskas. Mieheni valitsi naudanpihvin, joka oli tarjoiltu ylikypsänä ja kuivuneena, vailla mehevyyttä. Annokset eivät olleet katastrofaalisia, mutta eivät myöskään ilahduttaneet. Tarjoilu oli kuitenkin ystävällistä ja miljöö rauhallinen, joten ilta sai jatkua ilman sen suurempia pettymyksiä.
Päivän parhaat palat olivat jo tapahtuneet, museon hirsiseinien tarinat ja juuston savuiset sävyt jäivät mieleen paljon vahvempina.
Kulttuuri kantaa myös sateessa
Sadepäivät matkalla voivat yllättää, ne voivat tuntua aluksi harmillisilta, mutta joskus juuri ne luovat tilan hiljaisuudelle, tarinoille ja yksityiskohdille. Tämä päivä Zakopanessa oli juuri sellainen.
Sabalan talo kertoi meille vuoriston kansan sydämestä. Witówin juustopaikka opetti perinteen voiman ilman näyttävää esitystä. Ja vaikka illallinen jäi vaatimattomaksi, koko päivä sai kehon rauhoittumaan ja mielen syvenemään. Zakopane on muutakin kuin huiput ja vaellusreitit. Se on myös sade, hiljaisuus ja tarinat, jotka säilyvät. Illan hämärässä kuuntelimme sateen ropinaa katossa, katselimme ulos ikkunasta kohti vuoria ja rautaristiä.
Vieraile itse:
- Juustokauppa oscypekiä varten: Witów 314A, 34-512 Witów
Helppo pysähdyspaikka päätien varrella, pieni kauppa ja esittelytila perinteisestä juustonvalmistuksesta.
- Sabalan museo: ul. Krzeptówki 17, Zakopane
Perinteinen goralitalo, joka kertoo tarinan vuoriston omasta kansanmiehestä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tykkään yleisesti todella paljon juustoista, joten tuo juustopaikka olisi kyllä omaan mieleen. Kuulostaa todella kivalta ja herkulliselta paikalta!
Joo, oli todella kiinnostavaa miten lampaan maidosta saadaan erilaisia juttuja. Ja se tietenkin, että lampaasta saadaan kerrallaan hyvin vähän maitoa, siksi juuston valmistus on aika hidasta puuhaa. Mitään ei myöskään laiteta hukkaan, lampaanmaito on tuolla arvokasta. Kaikesta tehdään jotain, myös ylijäämästä.
Kiitos vinkeistä! Alueen museoissa on käyty varsin huonosti, joten pistetään korvan taakse, missä voi tutustua paikalliseen kulttuuriin ja historiaan tarkemmin.
On ollut tosi mielenkiintoista seurata teidän seikkailua, erityisesti kun paikka on itsellekin varsin tuttu. Tosin, omasta viimekertaisesta näkemästä on vierähtänyt nyt liki 10 vuotta. Pitää ottaa uusiksi. On näköjään paljon sellaisia paikkoja, joissa emme käyty vielä.
Siellä on todella paljon kaikkea ja nuo vuoristo-oppaat on ihan helmiä. Varsinkin tuo Hanna antoi kullan arvoisia vinkkejä meille. Meinataan käyttää hänen palveluita myöhemminkin. Varsinkin nyt kun pakolliset turistikohteet on koluttu, niin päästään tutustumaan niiden ulkopuolelle.