Vessakriisi juna ja Zakopanen jäätelö
22
Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö, kuulostaako seikkailulta? Niin se olikin, mutta ei aivan sillä tavalla kuin olin kuvitellut. Matkan oli määrä olla rauhallinen linja-automatka Tallinnasta Zakopaneen, läpi Baltian ja Puolan, mutta todellisuus oli kaikkea muuta: kastumista, pahoinvointia, täyteen ahdetun ykkösluokan junavaunun tuskaa, ja lopulta riemua yhdessä jäätelöpallossa. Tämä on tarina, joka on kirjoitettu märissä sukissa ja kuivalla huumorilla. Tervetuloa mukaan!
Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö
Yhden naisen näytelmä siitä, kuinka ei-niin-suunniteltu matka Tallinna–Zakopane voi yllättää… vatsaa myöten.
MATKA KOHTI JÄÄTELÖÄ
– yhden naisen näytelmä neljässä näytöksessä ja yhdessä rankkasateessa –
Kirjoittanut: Villananna
Näytös 0,5 : Märkiä matkalaukkuja ja valuvia sukkia (Tallinnan satama, tihkusade muuttuu hiljalleen vaakasuoraksi kaatosateeksi)
- MINÄ: Itsepäisesti: ”Se on vain puolitoista kilometriä. Eihän me nyt taksia oteta!”
- MIES: Vielä toiveikkaana: ”Kävely tekee hyvää ennen istumista. Raitis ilma ja kaikkea.”
(10 minuuttia myöhemmin olemme läpimärkiä. Sukkani lätisevät kengissä. Takki ei pidä vettä. Lämpimät vaatteet vettyvät kuin matkalaukkuun unohtunut villasukka. Tallinnan kadut näyttävät entistä harmaammilta. Kun näemme linja-autoaseman, se hohtaa kuin keidas.)
Näytös I: Suuri Seikkailu Alkaa (Tallinnan linja-autoasema, odotushuoneessa tuoksuu märkä villapaita ja ylikypsä kahvi)
- MINÄ: Huokaisee: ”Jos tää mun huivi haisee enää pahemmalta, se kävelee ulos itse.”
- MIES: Tarkistaa aikataulun: ”Kohta mennään. Tunnin päästä olemme jo Latvian puolella.”
KAIUTIN
Kylmällä koneäänellä: ”Lähtö portilta kolme. Matka Tallinna–Zakopane alkaa nyt.”
(Nousu bussiin. Penkit ovat siedettävät. Viltti, korvatulpat, hengähdys. Matka voi alkaa… hetkeksi.)
Näytös II: Liettuan rajalla kadotettu ihmisarvo (Keskiyö, jossain Liettuan rajalla, linja-auto keinuu kuin pahoinvoiva laiva)
- MINÄ: Vatsaa pidellen: ”Se laivalla syöty leipä… se on nyt vihollinen.”
- VESSANPÖNTTÖ: Metallisen julmana: ”Me tapaamme taas. Ota aikaa.”
- MINÄ: Nyyhkien: ”En enää halua tätä elämää. Enkä tätä linja-autoa. En ainakaan sen vessaa.”
- MIES: Lempeästi: ”Jaksatko Varsovaan asti?”
- MINÄ: Päättäväisesti: ”En astu enää yhteenkään bussiin. Haluan junaan. Junassa voi seisoa, halata käytävää ja hengittää uutta ilmaa.”
Näytös III: Ensiluokkainen kaaos (Varsovan juna-asema, aamu sarastaa, silmät ovat punaiset ja sielu kireä kuin vetoketju väärässä kolossa)
- MIES: Toiveikkaasti: ”Meillä on istumapaikat. Ensimmäisessä luokassa.”
- MINÄ: Toivo herää: ”Ykkösluokka? Oi kyllä. Hiljaisuus, teen tarjoilu, ehkä jopa pieni liina pöydällä.”
(Totuus lyö kasvoille ovella. Ensimmäinen luokka on tukossa. Ihmiset seisovat, reppuja joka paikassa, joku istuu meidän paikoillamme. Syntyy epäuskon hiljaisuus.)
- MINÄ: Järkyttyneenä: ”Tämä ei ole posliinikuppien paratiisi. Tämä on… käytävälabyrintti.”
- MIES: Yrittää puhua istujan kanssa. Turhaan.
ISTUJIEN MAMMA
- Jämäkästi, puolaksi: ”Täällä on vauva. Me ei siirrytä.”
(Lopulta saamme paikat. Puolikkaat. Polvi toisen kyljessä, kyynärpää poskessa. Junassa on lämmin, tukala ja äänekäs. Mutta meillä on istumapaikat. Ja paljon tahtoa selvitä.)
- MINÄ: Virnistää jo kuivasti: ”Tämä on ensiluokkaista… traumaattisesti.”
Näytös IV: Jäätelön Voima
(Zakopane, aurinko paistaa vuorten yllä, ilma on raikas ja kirkas)
- MINÄ: Katselee tötteröä varoen: ”Entä jos tämäkin kostautuu?”
- MIES: Kannustavasti: ”Yksi pallo. Pienin mahdollinen.”
(Hiljaisuus. Suullinen. Ei mitään tapahdu. Ei närästystä, ei mahalaukun protestia. Vain… maku.)
- MINÄ: Hymyillen, silmät kirkastuen: ”Se oli vain… jäätelö.”
(Toinen suullinen. Haitarimusiikki kantautuu torilta. Elämä on jälleen makeaa, ja sulamatonta.)
Loppusanat
Matka ei ollut sitä, mitä tilasin, mutta ehkä juuri siksi siitä tuli unohtumaton. Sade, vatsavaivat, ykkösluokan kaaos… ja silti: me pääsimme perille. Zakopanessa sain jäätelöni ja hetkeksi rauhan. Vinkki sinulle, joka harkitset bussimatkaa: ota mukaasi huumorintajua, varasukat ja junalippu, ykkösluokkaan, jos uskallat.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tuo on totta, tuon matkan varmasti muistaa 🙂
Varsinainen idän pikajuna:) Ihme, jotta ei siirrytä mikäli toisella on paikkaliput. Mikäli on lapsi mukana niin voisihan sitä itse hommata paikkaliput eikä viedä toisten paikkoja. Mikäli tilanteen oikein ymmärsin.
Mukava, että pääsitte taas Zakopaneen. Muistan, että ole jossakin kirjoittanut siellä olleen ennenkin ja tykänneen paikasta.
Toivottavasti jäätelönmakuinen kesäpäivä jatkui ja Zakopane näytti kauniit kasvonsa.
Ihan hyvin siinä siirryttiin toiseen paikkaan. Heillä oli toisen luokan istumapaikat. Tuo on aika yleistä tuolla, että kaikki eivät osta paikkaa ja siirtyvät sitten ykkösluokkaan jos tilaa on. Joo, ollaan oltu siellä ennenkin, talvella, nyt haluttiin nähdä paikka kesällä ja tutustua näihin erilaisiin turistikohteisiin. Seuraava reissu onkin sitten hyvin erilainen mitä tämä.
Huh, varmasti jäi mieleen. Mutta Zakopane on hieno kaupunki, siellä olisi kiva taas itsekin päästä käymään.
Zakopane on ihan omaa luokkaansa ja Tatravuoret ovat upeat. Ja tämä reissu on dokumentoitu myös matkapäiväkirjaan, ei vain tänne blogiin.
Veikkaan, että se on matkanne ajankohta, joka tarjosi lisää jännitettä siihen. Olimme käyneet Zakopanessa useita kertoja. Siellä on harvoin tukkoista, mutta on muutama ajankohta vuodessa, jolloin sinne ei ole asiaa: heinäkuun puolivälistä elokuun loppupuolelle ja sitten jouluna hiihtämään. Kerran olimme tehneet sen virheen, että kävimme Zakopanessa elokuussa (lomani osui silloin näin) – ei ikinä toista kertaa! Vuoripatikoinnille parhaat ajat ovat toukokuusta heinäkuun alkuun ja sitten syyskuusta lokakuun puoliväliin, jolloin alkoivat sateet. Hiihtämään pääsee joulukuusta maaliskuuhun.
Jep, me tosiaan haluttiin monin tavoin turistitunnelma 😀 Ja se tosiaan saatiin. Takaisin päin kun tultiin junalla, oli paljon väljempää junassa. Tuli koettua ja nähtyä, nyt oikeastaan tiedämme miten haluamme ensi kerralla toimia, siksi tämä oli erittäin hyvä kokemus siinä mielessä.
Olipa kivasti kirjoitettu. Ja matkalla sattuu ja tapahtuu. Mun oma tarina, mutta juuri siitä syystä matkaajat usein joustavia, ollaan totuttu vähän kaikkeen
Kiitos 🙂 Joo, joustoa pitää aina löytyä, oli reissut sitten millaisia tahansa.
Olipa hauskasti kirjoitettu juttu! xD Sarjassamme tilanteita, jotka tapahtumahetkellä eivät juuri naurata, mutta joista sitten tuleekin mainioita muistoja.
Kiitos 🙂 Jep, nyt vähän jo naurattaa ja lapsetkin ovat ”keljuilleet” äidin ideoista 😀
Heh, olipas tässä ”näytelmässä” paljon käänteitä! Taatusti ikimuistoinen matka 😀
Pakko on myöntää, että ei tule unohtumaan 😀
Minä olisin nostanut metelin ja heittänyt paikan vallanneet hemmettiin lapsineen. Törkeitä k-päitä. Eivät ikinä opi jos ei laiteta kuriin.
Ihan helposti he lähti, vaikka kitisivätkin. Oli se semmoista säätöä kun matkalaukkuja oli pitkin käytäviä ja niitä sitten siirreltiin ja että saatiin kaikki mahtumaan.
Äskettäin matkasimme Lux-bussilla Tallinnasta Pärnuun. Matka linja-autoasemalle taittui muutamalla eurolla Boltilla ja toki bussimatkakin oli paljon lyhyempi. Vähän tuollainen käsitys minulla on maata pitkin matkustamisesta pitemmillä väleillä ollutkin, että kyllä se raskaaksi käy … mutta, teidän tapauksessanne, loppu hyvin, kaikki hyvin?
Joo, lopulta kaikki meni hyvin ja aika nopeasti tokeennuin muutoinkin reissusta. Luulin, että menee pidempään.
Matkanteko ei tosiaan aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta onneksi selvisitte kuitenkin ehjänä, vaikkakin ryytyneenä perille.
Ei se tosiaan sitä aina ole. Onneksi päästiin lopultaan aika vähällä…
Olisi ollut kiintoisaa tietää vähän enemmän tästä bussimatkasta, käytännön asioita. Aina sattuu ja tapahtuu.
Ehkä mä jossakin vaiheessa kirjoitan siitä.
Tämä kuulostaa sellaiselta seikkailulta, että jätän tekemättä ja tyydyn tähän teidän rikkaaseen kokemukseen. 😀 Tykkään maata pitkin matkailusta mutta bussilla vedän vain tosi lyhyitä välejä ja muuten tarvitsen junan. Oma seikkailumieli on nykyään vähän mukavuudenhaluiseksi kehittynyt, joten hermojen säästämiseksi parempi näin. Silti, onneksi pääsitte ehjänä perille ja ainakin oli kokemus! 🙂
Itse olen aina ollut mukaavudenhaluinen, mutta haluan mielelläni myös testata kaikkea. Ja nyt suunnitellaan jo toista yritystä, mutta ehkä toisella tavoin.