Miksi rakastan asua Helsingin Manhattanilla
2
Minulta useasti kysytään miksi rakastan asua Helsingin Manhattanilla? Vastaan siihen aina, että meri on sydämeni laulu ja meren äärellä minä vahvistun. Täällä on kaikki lähellä ja pääsee helposti niin luontoon kuin kaupungin ytimeen tai olla vain tässä.
Miksi rakastan asua Helsingin Manhattanilla
Kuvittele aamu, jolloin kahvi höyryää kädessäsi, ja meri, tuo alati vaihtuva, joskus lempeä, joskus armoton, tervehtii sinua kuin vanha rakas. Tervetuloa Helsingin Manhattanille, eli rakastettuun Jätkäsaareen, kaupunkiin kaupungin sisällä, missä merituuli silittää hiuksia ja betonin syleily tuntuu lämpimältä. Minä rakastan tätä paikkaa niin, että sattuu.
Meri, tuo tuulinen rakastaja
Meri ei ole täällä vain maisema. Se on läsnä jokaisessa henkäyksessä, jokaisessa hetkessä. Kun avaan parvekkeen oven, ei minua vastaan tule vain ulkoilma, minua vastaan tulee maailma. Tuuli pyörähtää sisään kuin vanha ystävä, tuoden mukanaan suolan, kosteuden ja toivon. Joskus se riehuu, karjuu, lyö ikkunoita. Ja silti, tai ehkä juuri siksi, minä rakastan sitä. Meri on rehellinen. Se ei koskaan teeskentele.
Kaupunkiluonto, joka hengittää
Täällä, Helsingin Manhattanilla, luonto ei ole jotain, jota katsellaan kaukaa. Se on osa arkea. Yhtenä hetkenä kävelet design-kahvilasta, seuraavana seisot rantakallioilla ja katsot horisonttiin, jossa laivat lipuvat kuin hitaat haaveet. Lokit nauravat, ja minä hymyilen. He tietävät jotakin, mitä me muut vasta opettelemme: vapaus ei ole paikka, se on tunne.
Ankaruus tekee kodista kodin. Jätkäsaaren talot seisovat jylhinä kuin luotettavat ystävät. Ne ovat nähneet myrskyt, kestäneet ne, aivan kuten minä. Ankaruus ei pelota täällä. Se kasvattaa. Ja kun aurinko viimein murtautuu pilvien läpi ja kylvettää koko saaren kultaisessa valossa, sydän pakahtuu. Tämä on minun paikkani. Tämä on koti.
Rakkaus, joka ei pyydä anteeksi
Rakastan tätä kaupunginosaa liian suuresti, liian julkisesti, aivan kuten runossa ei saisi rakastaa. Mutta minä rakastan silti. Täällä saan olla oma itseni, villinä, tuulisena, suolaisena kuin meri itse. Täällä olen elossa. Kun ilta laskee ja Helsingin Manhattan syttyy valoon, minä huokaan. Kaikki on tässä. Ei tarvitse lähteä mihinkään. Olen tullut perille.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa
Meri on ihana! Haaveilen Suomenlinnaan muuttamisesta.
Jätkäsaari on minun makuuni liian kolkko, vähän kuin Joker-leffan Gotham City.
Nämä on niitä makuasioita. Me ollaan myös oltu jonossa yhteen asuuntoon Suomenlinnassa. Meillä ratkaisee työmatka aika paljon ja siksi Suomenlinna ei tässä kohtaa oikein onnistu. Tosin olen rakastunut Jätkäsaareen aika lopullisesti, nyt kun muutettiin 700m päähän aikaisemmasta asunnosta.