Oodi kädentaitajille
4
Tämä on oodi kädentaitajille tai ainakin jotakin sellaista. Kun olin nuori kasariluvulla ja maailmalla oli kova nousukausi menossa. Kaikki oli suurta ja upeaa, shoppailu teki onnelliseksi ja merkkivaatteista tuli status. Käsityön arvostus alkoi hiipua. Oli töitä ja rahalla sai uutta. Osta onnea oli se mikä meidän päähän silloin iskostettiin mainoksissa ja kaikkialla ympärillämme. Oli häpeä kulkea itse tehdyissä vaatteissa.
Oodi kädentaitajille
Ennen lamaa Suomessa kuitenkin vielä valmistettiin korkealaatuista materiaalia sekä oli vaatetehtaita, joissa valmistui monenlaista vaatetta. Mutta sitten iski lama ja monet meidän tehtaista sulki ovensa, esimerkiksi Kestilä, jonka oven ulkopuolella olen odottanut äitiäni kun pääsi töistä. Vaatteiden laadun ja käsityön arvostuksen alasajo oli kovassa laskukiidossa. Ja paheni kun kuvioihin tuli mukaan vahvemmin halpatuotanto. Huonot materiaalit ja noepa kierto kaupoissa johti siihen, että vaatteiden arvostus katosi kokonaan. Koulun käsityötunnit eivät enää kiinnostaneet nuoria.
Kun laatu vaatteelle on huono, niin arvostus vaatetta kohtaan ei ainakaan nouse. Kun rättiä ei kannata edes kauheasti huoltaa, roskiin vain ja uusi tilalle kun halvalla saa. Vaatteesta on tullut resurätti, merkityksetön asia, jonka on tarkoitus suojata hiukan paikkoja, joiden ei oikein ole hyvä näkyä tuolla oven ulkopuolella. Edelleen ajatuksena on ostakaa onnea, sitä saa kun ostaa lumppuja.
Tue käsityöläistä
Vaikka käsityön hintaa pidetään korkeana, niin sitä se ei kuitenkaan ole. Useasti nään aika halpoja hintoja, jopa polkuhintoja käsityäläisillä, joka ei kata välttämättä edes materiaaleja. Uskon kuitenkin siihen, että jos ostat sen täydellisen villapaidan, johon on laitettu monta työtuntia, niin sitä paitaa arvostaa ja siitä haluaa pitää hyvää huolta. Halpaa ei osaa arvostaa, koska hinta on niin alhainen, että helposti voi ostaa uudenkin ja nakata vanhan roskiin.
Minun upea paita on käsityöläisen tekemä. Hän on pitänyt aikanaan blogia ja ostin kaksi vaatetta häneltä, koska halusin tukea hänen kädentaitojaan. Paita on minulle todella rakas ja huollan paitaa erityisen tarkkaan, jotta se säilyy vuosia käytössäni. Paita on hankittu 2000 -luvun puolessa välissä ja on edelleen kuin uusi. Tätä siis tarkoitan sillä, että kun hankkii sen arvokkaan käsin tehdyn vaatteen, sitä arvostaa ja siitä pitää huolta.
Ei tästä kirjoituksesta nyt oodia tullut, mutta näin käy joskus, ettei otsikko ole linjassa tekstin kanssa. Nautitaan silti meidän vaatteista, opetellaan huoltamaan ja korjaamaan niitä!
Aurinkoista lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hieno kirjoitus! Ja ajankohtainen muistutus tukea kädentaitajia. Laadukas vaate kulkee mukana vuosia ja tällaisia rakkaita vaatteita kannattaa todellakin omaan vaatekaappiin hankkia.
Se on juurikin näin. Nykyisin kun on totuttu siihen huonolaatuiseen, ei enää edes tiedetä mikä on laadukas vaate ja miten pitkään se laadukas vaate kestää.
Kaunis paita onkin. Tuon on kyllä totta, että kun on johonkin itse sijoittanut niin siitä pitää huolta tarkemmin kuin jotenkin muuten haltuun päättyneelle asialle tai tavaralle.
Kyllä, vaatetta arvostaa enemmän kun siihen sijoittaa enemmän. Tässäkin kohtaa kuitenkin muistutan, etten se rahamäärä aina kerro laadusta, sen laadukkaan tosin oppii tunnistamaan.