Ei Tallinnan matka ihan putkeen mennyt
6
Todellisuudessa ei Tallinnan matka ihan putkeen mennyt, vaikka kivaa meillä oli silti. Kirjoitin joku aika sitten meidän lyhyestä Tallinnan matkasta ja miten kivaa meillä oli ja mitä kaikkea puuhastelimme. Matka ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti ja itkuakin väännettiin. Nyt haluankin kertoa matkan nurjasta puolesta.
Ei Tallinnan matka ihan putkeen mennyt
Useasti blogiin kirjoitetaan kaikki se kiva ja mahtava ja jätetään kaikki negatiivinen pois. Kommelluksia aina sattuu ja tapahtuu kun lähdetään reissuun ja siksi haluankin avata vähän verhoa siitä, että kaikki ei meillä mennyt ihan putkeen, vaikka lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä ja niitä parhaita asioita muistellaankin mieluummin kuin huonoja. Se onkin se tarkoitus, ei niin kään se, että kaikkea sattui ja tapahtui. Mutta katsotaan mitä sähllystä meillä oli, tai oikeastaan minulla nyt lähinnä kohellusta oli sen verran paljon, että vieläkin joudun kärsimään niistä.
Miesväki sairastui viikkoa ennen matkaa ja minä sitten lopulta kaaduin sänkyyn myöskin muutama päivä ennen matkaa. Taisin olla vielä puolikuntoinen kun lähdimme ja minä kovassa päänsäryssä, joka ei tuntunut helpottuvan millään, vaikka lääkettä otinkin, nukkuminen oli aika vähäistä, joka myös toi tuota särkyä lisää. Päästiin hienosti kuitenkin Tallinnaan asti, minä torkuin sitting loungessa tyytyväisenä. Tallinnaan saapuessamme, veimme laukut Tallinn city Apartmentsin laukkusäilytykseen ja ei muuta kuin kiertelemään maailmaa.
Kohellus alkoi
Olimme pyörineet ja hyörineet muutaman tunnin kun tajusin, että onko lääkkeeni mukana. Minulla ei ole kilpirauhasta, joten joudun syömään lääkkeitä ja ei auttanut muu kuin lähteä kaivamaan matkalaukkuja. Koska nuo säilytykset ovat maksullisia, niin poika lähti torille pienentämään seteliä ja me tongimme matkalaukkuja. Onneksi lääkkeet löytyi ja poika sai syödä pahaa tikkaria. Huojennus oli suuri ja ei muuta kuin sukellus Tallinnan maailmaan. Minulla oli ihanat mustat nilkkurit jalassa, mutta katukivetys teki tehtävänsä ja korko jotenkin upposi mukulakivien väliin ja jalka lähti alta. En kaatunut, mutta kenkä meni rikki. Koitin vielä hetken kävellä kengällä, koska minulla tosiaan vaihtokengät olemassa. Eihän siitä mitään tullut, joten kenkäkaupoille mars.
Kenkäostojen jälkeen lähdimme kulkemaan kohti Prismaa, sillä huoneisto alkoi olla valmiina meille. Aamupala tarpeet mukaan ja tepastelu kohti asuntoa. Pääsimme sisälle ja oli täysin pimeää, minä nappasin kengät jalasta ja otin kauppakassin ja tallustelin reippaasti kohti keittiötä. Kompastuin portaaseen ja lensin kuin leppäkeihäs. Ruokakassi levisi pitkin lattiaa, minä rähmälleni ja kipu oli kauhea. Puhelin lensi pesukoneen alle ja silmälasit vaurioitui. Polven iho meni rikki ja polvi turposi ja tuli jäätävä mustelma, joka on edelleenkin.
Ei Tallinnan matka ihan putkeen mennyt
Ihan helppoa ei kävely ollut tuon kaatumisen jälkeen. Kävely taittui hitaasti ja varovasti. Ensimmäinen ilta sujui kuitenkin ihan mukavasti ja seuraava päiväkin, vaikka kylmää sadetta tuli taivaalta ja polvi oli todella kipeä ja väsyin todella nopeasti kävelemiseen. Myös päänsärky ilmoitti olemassa olostaan koko ajan. Koitin Protossa olla ihan normaalisti, vaikka olin todella väsynyt ja kivuissani. Kuitenkin sisulla mentiin eteen päin enkä katsonut taaksepäin.
Lopulta sitten toisen illallisen aikana Olde Hansassa saimme hienosti pöydän. Olimme sen varanneet jo marraskuussa. Jonot olivat pitkät ja saimme kiukkuisia katseita kun menimme jonon ohi omaan pöytäämme. Eräskin nainen avautui tarjoilijalle, että miksi me pääsemme heidän edelle, vaikka he ovat odottaneet jo pitkään. Meillä oli pöytävaraus, siksi. Menimme pöytään, istuin alas ja sain tikun takapuoleeni. Tuo tikku lähti pois vasta Suomessa ja kohta olikin aika punainen ja turpeena sen jälkeen. Mitä tästä koheltamisesta sitten oikein jäi käteen muuta kuin kipua ja hammasten kiristystä? En ymmärrä miten onnistun aina koheltamaan näin paljon kun jonnekin menen. Käsittämätöntä täytyy sanoa.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS AIKAISEMPI POSTAUS
Itse tulee kirjoitettua varsin suoraan, myös ne negatiiviset jutut. Yllättävän harvoin suurempi kuitenkaan tulee. Ja eipä nämäkään kovin pahoilta kuulostaneet, tällaisiahan sattuu jatkuvasti – kun tekee ja menee 🙂
Jep, samaa tulee tehtyä, että kirjoittaa paljon myös noista erilaisista kommelluksista sun muista. Ja tosiaan nämä ei nyt olleet pahoja, enemmänkin kertoo siitä millainen koheltaja minä olen 😀
Itse kyllä kierrän OldeHansan kaukaa.
Juu, se kannattaa, jos ei pidä sellaisesta.
Johan oli kompurointia kerrakseen!
Mutta mielestäni negatiivisetkin kokemukset pitää kirjoittaa, etenkin jos niistä on lukijalle hyötyä vaikkapa kohteen valinnan suhteen.
Joo, sellainen lumipalloefekti. Tosin ei tässäkään nyt mitään sellaista negatiivisuutta nyt oikein ollut muuta kuin että minun sähläilyn vuoksi tuli kaikkea kummaa pikku tapahtumaa. Tosin Tallinna ei ole minun sellainen lemppari paikka, vaikka siellä käydään kerran vuodessa. Viime vuonna kolme.