Suomen Kädentaidot -messut
Suomen kädentaidot -messut olivat viikko sitten ja me matkasimme kohti Tamperetta nuuorten kanssa. Nähtävää ja koettavaa oli paljon ja täytyy sanoa, että vaikka oli kivaa, niin väsymys oli todella raju kun pääsin vihdoin illalla kotiin. En jaksanut kättä liikuttaa. Tänään vähän fiilistellään ja viime viikonlopun tunnelmia.
Suomen Kädentaidot -messut
Nämä olivat siis minun elämäni toiset käsityömessut ja täytyy kyllä sanoa, kun kyseessä on Suomen suurimmat messut, että viimeistään nyt ymmärrän miksi en tällaisissä yleensä käy. Ihmismäärä oli valtava ja se voima millä ihmiset tunkee joka paikkaan on uuvuttava. Tunti ennen tapaamista Infopisteellä, jolloin suuntasimme kohti rautatieasemaa, olin jo niin uupunut ihmisistä, että istuin lavan edessä katsomassa mitä siellä nyt ikinä esitettiinkään. Siitäkin huolimatta, että sielläkin oli ihmisiä valtavasti ja minun piti pinnistellä, että pääsen lopulta pois sieltä keskeltä, minne olin joutunut itseni lykkimään, kun kaikki reunapaikat olivat jo menneet.
Koska paikka vilisteli ihmisiä, niin ihan kaikkea en päässyt näkemään enkä kokemaan. Ostoksia toki tein paljonkin, sillä tällä reissulla oli pakko taistella uutta tatuointia vastaan. Nyt kuitenkin olen niin innoissani ottamassa uutta, että pitää katsoa tuossa joululomien jälkeen jos ottaisi yhden lisää. Mutta tosiaan.
Ostokset:
- tiibetinspanieli magneetti
- amigurumi virkkaussetti
- Neulottu Kalevala -kirja
- Koru
- Vintage -kaava
En siis tosiaan kauheasti päässyt ns. nauttimaan, koska en pidä ihmisistä, enkä näin ollen myöskään välitä messuista. Työn puolesta siis mentiin ja vilinä imi kaikki voimat, senkin vähän mitä oli jäljellä kun piti ponnistella junaan jo ennen kahdeksaa. Mutta se niistä valituksista.
Mitä sitten näin?
Mihin sitten väkisin tungin nokkani? Jukka RIntalan pisteessä pistäydyin muutaman kerran ja itse herrankin ohimennen tapasin. Toinen missä viivyin pidempään oli tietenkin tatuointipiste. Sielläkin piipahdin pariin otteeseen, mutta sain kuin sainkin itseni pois sieltä ilman tatuointia. Paljon tuli vain käveltyä pisteiden ja loosien ohi pelkästään silmäillen. Ihan hirmuisesti ei mitään uutta, mitä ei ole vielä nähty ollut. Paljon sellaista kyllä mitä on monen vuoden aikana nähnyt täällä somessa. Toki tärkeintä oli, että nuoret saivat ideoita ja tehdä hankintoja.
Istuskelin paljon näytöksissä ja kiinnostavin oli Neulottu Kalevala ja koska minulta löytyy ensimmäinen kirja, niin oli sitten lopulta ostettava täm1ä toinenkin. Paljon puhutaan suomalaisista perinneneuleista ja minusta yhdet neuleet kuuluisi ehdottomasti olla mukana niissä ja se on nimenomaan Kalevalan runot ja niistä kumpuavat neuleet. Se onkin yksi iso syy sille, miksi minulta löytyy kirjat.
Toinen iso juttu oli nuo amigurumit. Oli ihan pakko ostaa tuollanen paketti, josta löytyy kaikki tavikkeet ja ohjeet. Jos vaikka oppisi tekemään tuollaisia pehmoja. Varsinkin kun olen nyt innostunut virkkaamaan. Jos vaikka oppisi vihdoin lukemaan myös ohjeita.
Tällainen reissu siis oli.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:


2












Hienot messut 🙂 Olen joskus takavuosina käynytkin ja ihastellut monenlaista osaamista. OI, Stilin kaavojakin 🙂 Niitä on eri paikoista putkahdellyt viime aikoina esiin. Niiden avulla opettelin ompelemaan vaatteita, joskus viime vuosituhannella. Joskus ihan harmittaa että on jättänyt niinkin mukavan asian elämästään matkan varrelle. Viimeisin ompeluni taitaa olla vanhemman tyttäreni vanhojentanssipuku.
Itse en ole kauhea messuilija, en niistä oikein välitä. Mutta nuorten eteen sitä tekee mitä vain 🙂