Yyterin lumo
14
Yyterin dyynit kutsuivat matkailijaa, kuulin korvissa kunnon huutoa, kun lähdimme ajamaan kohti Poria Raumalta. Auto pakattiin hyvissä ajoin mutta ei pidetty kiirettä lähdöllä, sillä sisäänkirjautuminen Yyteri resort&camping oli vasta iltapäivästä. Oli siis hyvää aikaa aamulla tutustua rauhassa Poroholmaan, hypätä uimaankin, sillä olihan lämpötila nousemassa ja aurinko nauroi taivaalla.
Yyterin lumo
Yyterissä meitä odottaisi suloinen pikkuruinen bungalow ja upeat dyynit. Tämä oli meidän road tripin pääkohde ja fiilis oli aika katossa kun saavuttiin lopulta perille, sillä todellakin, lämpö ja aurinko oli vihdoin päättänyt antaa meille ihanan rantaloman. Tämä oli tosiaan paikka, jossa me tykättiin olla ja jossa viihdyimme mukavasti. Härdelli ei meinannut pysyä pöksyissään kun oli kiire päästä rannalle uimaan. Ensin kuitenkin mentiin tutustumaan keittiötiloihin sekä suihku -ja wc -tiloihin. Tehtiin ruoka ja syötiin rauhassa. Tämän jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut mukaan, uikkarit päälle ja ei kun kohti dyynejä.
Kävikin sitten niin, että ei meinattu päästä itse rannalle ollenkaan kun joka kohdassa matkaa jäätiin ihastelemaan ja ihmettelemään alueen upeutta. Oltiin aivan päästä pyörällä, että miten näin upea paikka voi olla Suomessa ja että kyllähän täällä kelpaa rantalomaa kesällä viettää oikein hyvin. Suomi on upea maa kesällä kierrellä, ei siihen tarvita ulkomaan matkoja (paitsi Krakova). Vaikka rannalla tuulikin, niin nautimme olostamme muutaman tunnin, jonka jälkeen veimme tavarat bungalowiin ja lähdimme koirien kanssa ilta reissulle Reposaarelle.
Yyterin ympäristöstä löytyy rannan lisäksi ravintoloita, kylpylähotelli, vaellusreittejä ja seikkailupuistoja nyt ainakin. Me ei nyt tutustuttu muuhun kuin rantaan, sillä olimme päättäneet, että teemme ruoan itse reissullamme ja tutustumme toiste muuhun tarjontaan. Tutkimme myös alueen kehittämistä ja olisikin kivaa, jos sinne saataisiin jonnekin vesihuvipuisto, jossa voisi myös vierailla. Olen myös mäkättänyt siitä, että miksi minugolf on aina täällä niin plääh, kun voisi rakentaa näyttävän minigolf kompleksin kuten on Maarianhaminassa. Se olisi mahtavaa kun olisi jokin rantaan ja veteen liittyvä minikolf olemassa alueella.
Bikinien alaosan olen tehnyt huivista. Linkki koko ranta-asuun löydät tästä.
Reposaari, Pori ja koiraranta
Mitä muuta me hääräilimme? Rantalötköilyä harrastimme eniten, tietenkin mutta teimme muutaman retkenkin. Reposaari oli kohde, jonka halusin ehdottomasti näyttää perheelleni. Täällä asusteli aikanaan kun olin lapsi isoäitini serkku, alue on siis minulle tuttu ja pakkohan minun oli esiteltävä oman lapsuuteni maisemia omalle lapselleni. Reposaari on uinuva ja kaunis pientaloalue, josta löytyy myös yksi kerrostalo. Kyllä, siellä on vain yksi kerrostalo keskellä puutaloja. Punatiilinen talo ei kuitenkaan ole mikään kovin korkea, vaikka jotenkin muistin, että talo on todella korkea valkoinen pilvenpiirtäjä. Näin se lapsen mieli muuttaa asioita.
Reposaarella on hotelleja ja ravintoloita sekä uimaranta. Myös seikkailijat löytävät luontopoluilta nähtävää paljonkin. Tämä suloisen idyllinen pikkukaupunki on nähtävyys ihan sellaisenaankin. Me kävelimme pitkin katuja, kävimme siellä kerrostalolla ja esittelin kirkon. Näimme koko reissun aikana vain kourallisen ihmisiä, niin rauhallista siellä oli. Mieheni oli sitä mieltä, että olin esitellyt hänelle paratiisin, jossa hän oikeasti voisi asua joskus tulevaisuudessa. Itse taas kaipaan kaupunkiin, joten minulle Reposaari olisi enemmänkin kesäkoti.
Reposaarella on nähty myös maailman kuuluja tähtiäkin, nimittäin Isabella Rossellini on 80 -luvulla tupsahtanut Reposaarelle kuvamaan White nights -elokuvaa.
Koiraranta
Tytöt pääsivät myöskin nauttimaan rantalomasta, sillä saivat kahlata lämpimänä kesäpäivänä koirarannalla. Tosin meidän kissamaiset koirat eivät niin välittäneet uimisesta, vaikka laitoinkin molemmat veteen kahlaamaan pois sieltä. Oli sen verran kuuma keli sinä päivänä kun tytötkin pääsivät dyynien syliin, että pakko oli heitä sen verran viilentää, että jalat hiukan kastuivat vedessä. Emme olleet muutenkaan pitkään rannalla, sillä Söpö ei ole kuuluisa sosiaalisuudestaan. Osasimme lähteä hyvään aikaan, kun koiria alkoi valumaan lisää ja tietenkin iso osa koirista oli vapaana. Söpölle tämä on hirvittävä asia, joten poistuimme paikalta ja köröttelimme kohti majapaikkaamme. Mies väki lähti minigolfailemaan ja minä jäin hetkeksi koirien kanssa mökille.
Pori
Pyydän valmiiksi anteeksi porilaisilta, mutta meidän pikainen piipahdus Porin keskustassa oli tosi nopea. Helsinkiläisen on hiukkasen hankala sopeutua paikkaan, jossa kaupat menee hyvin aikaisin kiinni, kun on tottunut siihen, että kaupat on avoinna myöhään iltaan. Tosin me ei siis tosiaan käyty muualla kuin istahdettiin virvokkeilla ja kävelimme kävelytien päästä päähän ja käytiin ostoskeskuksessa, jossa oli vain yksi kauppa auki. Muut olivat menneet kiinni jo aikaisin. Mekin olimme paikalla noin 18.00 joten kauppojen sulkeutuminen niin aikaisin oli meille pienoinen ihmetys. Emme siis viihtyneet Porissa kovin pitkään, ennen kuin dyynit jälleen kutsuivat meitä.
Yyterin rantaloma oli siis meille kunnon seikkailu ja nautimme olostamme niin paljon, että suunnittelemme jo seuraavaa reissua, jonka tekisimme kaikkien lasten kanssa. Toivottavasti se vielä päästään kokemaan jossakin vaiheessa tulevaisuudessa.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sekalaisista tekstiileistä romanttinen tunika
Ajatus lähti sekalaisista kasoista tekstiiliä, todellisuudessa tein yhdestä pellavalakanan palasesta muistaakseni vuosi sitten hameen, joka ei sitten lopulta oikein toiminutkaan niin kuin halusin. Hame lensi kaaressa tuunauskasaan odottamaan parempia aikoja, kunnes ne paremmat ajat sitten koitti ja kaivelin hamoseni esiin ja aloin väsätä jotakin ihan muuta.
Sekalaisista tekstiileistä romanttinen tunika
Tosiaan hame ei toiminut, joten purin siitä heti kuminauhan toiseen hommaan ja hame sai hilloutua rauhassa. Loppukesästä satuin löytämään pellavaisen pöytäliinan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja siitä se ajatus sitten lähti. Kaivelin kasseja ja laatikoita, sukelsin niihin oikein syvälle ja viskelin erilaisia nauhoja, pitsejä ja liinoja ympäri ämpäri asuntoa. Lopulta aloin mallailla ja miettiä mitä laitan mihinkin. Tietenkin ensin kaivoin esiin yhden lempikaavani, joka ylläty yllätys on Burdan kaava.
Tunikan kaava: Burda 8/08
Kaavaa toki on muokattu: Hihat on tehty puhviksi ja helmaa kellotettu sekä leikattu epäsymmetriseksi, joka on minun suosikki helman malli. Kun kaava oli valittu, muokkaukset tehty kaavaan, niin ei muuta kuin leikkelemään ensin pöytäliinaa. Sen jälkeen ompelin osat toisiinsa ja kiinnitin helman. Tämän jälkeen leikin jälleen saksilla ja leikkasin summissa ja suurieleisesti helman miten sattuu. Näin tunikasta tuli kevyempi sekä näyttävämpi.
Tämän jälkeen kiinnitin sinne tänne kauheat määrät pitsinauhaa ja pitsi liinoja, tässä hommassa enempi on parempi ja siksi voin lisätä näitä myöhemmin lisää. Tunika voi siis muuttua vielä moneen kertaan vuosien aikana kun innotun ottamaan sen työn alle. Mutta tällä kerralla pitsin määrä riitti ja tunika odottamaan hetkeä, jolloin se on parhaimmillaan ja nythän se sitten tuli se hetki.
Rönsyilevää romanttista bohoa
Kyllä, tämä on sitä meikäläisen ykkös tyyliä, jossa viihdyn kaikkein eniten. Parasta on se, että tunikan kanssa voin yhdistää ihan mitä tahansa. Tosin useimmiten laitan leggarit, nyt tein samoin. Ehkä tarvitsen tämän kanssa myös pussihousut saman tyyppisestä kankaasta. Olisi vielä enemmän meikäläisen asu sen jälkeen. Mutta saa katsoa mitä kaikkea tämän ympärille keksinkään. Mutta tällä mennään eikä meinata. Toki jotkin toisenlaiset kengät olisi parempi valinta kuin Dr Martensit, mutta en halunnut ottaa mukaan niin kovin monia kenkiä. Lenkkarit, läpärit sekä sandaalit riitti reissulle.
Aamu jona oli tarkoitus lähteä Poroholman leirikeskuksesta ajelemaan kohti Yyteriä oli lämmin ja aurinkoinen, joten tämä ihana romanttinen tunika toimi todella hyvin ajomatkalla. Tunika ei ollut kuuma, vaikka materiaali onkin vähän paksuhkoa. Minulla oli oikein sellainen fiilis, että juoksentelen viljapellolla nauraa rätkättäen. Voitte vain kuvitella sen hidastetun videon jossa meikäläinen koittaa hyppiä pellolla kuin kauris… Joo, ei ehkä sellainen todellisuus sitten kuitenkaan, ehkä meikäläisen hyppiminen näyttäisi enemmän lehmän hyppimiseltä. Mutta niin kuin näette, sekalaisista tekstiileistä saa tehtyä vaikka vaatteita halutessaan. Kaikelle kannattaa antaa mahdollisuus olla jotakin muuta.
Tämä tunika oli minulla päällä myös kesäkuun sambakarnevaaleilla.
Rentoa torstaita kaikille!
Seuraa minua: