Tilkun palasesta shortsit
4
Tällä kertaa tilkun palasesta tuli shortsit ja aika kivat tulikin. Kangas oli ihanaa villasekoitetta ja toimii niin täydellisesti talveen. Halusin tällaiset rennot liehukeshortsit ja onneksi tästä kankaasta sain irti sen verran, että housut valmistui.
Tilkun palasesta shortsit
Olen melko varma siitä, että tämä housukankaan palanen on kulkeutunut äitini luota tänne ison määrän muiden tilkkujen ja kankaiden kanssa. Kangas on laadukas ja tuntuu hyvältä käsitellä. Se huono puoli näissä on, että en saanut kankaasta enää taskuja. Ne olisin halunnut lisätä, vaikka kaavaan ei ne kuuluneetkaan. Kaavan löysin Burda style 5/2016 lehdestä ja malli on 102A.
Olen aikanaan kulkenut paljon talvisin shortseissa, erilaisissa ja edelleen ne ovat suosikkejani. Ainut sellainen huono puoli on se, että sukkahousut ovat Suomessa jotenkin niin tavattoman tylsiä. Kun haluaisi kuvioita ja kaikenlaisia mielenkiintoisia katseenvangitsijoita. Sellaisia sukkiksia on hankala löytää, joskus onneksi niihinkin törmää. Sellaiset ovat nämä jalassani olevat paksummat pitsisukkikset. Sukkikset tosiaan on paksut, sellaiset kuin talvella käytettävät sukkikset yleensä on. Mutta nämä nyt sattuu olemaan pitsiä. Aivan ihanat. Kun olisi aikanaan tajunnut ostaa eri väreissä myös…
Ilmaisosaston takki edelleen kovassa käytössä
Asuun sopi ehdottomasti tämä pitkähkö valkoinen ilmaisosaston takki, jonka löysin jo 2013 talvella ilmaisosastolta. Takki on siitä lähtien kuulunut talvipukeutumiseeni. Eikä se pettänyt minua tälläkään kertaa. Jalkaan laitoin myös ilmaisosastolta löytyneet saapikkaat. Ne ovat aivan mahtavat käyttää, keinomokkaa tosin mutta eivät vaan mene miksikään vaikka lumessa oleva suola yleensä vaurioittaa nopeasti kengät. Nämä eivät ole menneet miksikään.
Paidaksi valikoitui ihana harmaa neule, jossa valkoiset viivat tekevät hauskan ruutukuvion. Paita on löytynyt aikaa sitten Fidasta. En ole mikään harmaan ystävä, mutta paita oli niin ihana, että se oli silloin otettava mukaan. Paita tuo kivan efektin asuun ja toimii myös hyvin sukkisten kanssa, vaikka kuviot ovat erilaiset. Kuvioiden ja printtien yhdistely on hauskaa. Vaikka nyt ei printeistä olekaan kyse. Tässä asussa tosiaan tunsin oloni oikein hyväksi ja asu sopii myös sen vuoksi voimavaatekategoriaan.
Nautinnollista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Jipii, se menee mun päälle!
Siis oikeasti, jipii! Tunika, joka minulla on ollut kaapissa muutaman vuoden menee meikäläisen päälle vihdoinkin. Tämä tunika kuuluu niihin minun koronavaatteisiin, joista kerroin viime kesänä. Silloin vaate meni päälle, mutta oli hivenen liian kireä etumuksesta. Mitä on tapahtunut, että se menee päälle? Voit lukea lisää koronavaatteista alla olevasta linkistä.
Jipii, se menee mun päälle!
Käytännössä siis en ole laihtunut grammaakaan, mutta kropan malli on muuttunut sen verran, että tunika menee päälle. Tunikan hankin siis koronakeväänä 2020 ja silloin kun sain tunikan kotiin, sain ison palan kurkkuun ja piilotin tunikan kaapinperukoille. Otin paidan esille tuossa viime kesäkuussa, kun ajattelin, että nyt se tulee käyttöön. Eipä se sitten enää mennyt päälle. Oikeastaan mitkään sen aikaiset vaatteet eivät menneet päälle. Vaikka en ollut lihonnut yhtään.
Sain kesäkuussa ensimmäisen koronarokotuksen ja kilpirauhasarvot heitti härän pyllyä. Silloin huomasin, miten turvoksissa olin. Tämä oli se syy miksi vaatteet eivät enää menneet päälle. Syksyn toisesta rokotuksesta päädyin päivystykseen, siitä huolimatta otin jälleen rokotuksen viime perjantaina ja nyt minulla on ihottumaa. Eli taidan tällä kolmannella päästä helpommalla. Hieman myös tunnen, että turvotusta on tullut jälleen, mutta ei niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla.
Olen siis niin tyytyväinen, että pikku hiljaa alkaa kroppa palautua (toivottavasti) ja voin käyttää vaatteita, joita on hankittu koronakeväänä. En halua heittää niitä hukkaan. Se ei sovi meikäläisen ajatusmaailmaan. Varsinkaan kun tämä tunika on niin ihana monin tavoin. Ja kun olen ostanut sen hätäpäissäni uutena, kun kirpparit olivat kiinni. Mutta tuosta ajasta enemmän tuossa ylempänä olevassa linkissä.
Miksi en anna tunikaa pois?
Olen välillä harkinnut, että luopuisin kaikista koronavaatteistani, jotka ostin koronakeväänä, mutta sekään sitten oikein sovi ajatusmaailmaani. Sillä meillä käytetään loppuun se mitä hankitaan. En näe nimittäin sitäkään kovin kestävänä ratkaisuna, että ostan kaappiin ja muutaman käytön jälkeen laitan vaatteen kiertoon. Vaikka miten ostaisin kirppareilta. Toki olen joutunut muutamia laittamaan kiertoon eri syistä, varsinkin pojan vaatteita. Mutta muutoin en kovin heppoisin perustein kerää vaatteita säkkiin ja kiikuta kierrätykseen. Tästä syystä tunika on ja pysyy käytössäni.
Olenkin nyt siis todella iloinen, että pystyn ottamaan tunikan käyttööni ja pitämään huolta siitä, että tunika tulee osaksi pukeutumistani. Siitä on tullut osa työvaatteitani ja arkeani. Katson sen olevan tärkeää, sillä näin se huono fiilis ostoksesta hivenen hälvenee. Tätä se voi korona teettää…
Mukavaa iltaa kaikille!
Seuraa minua: