Yhteinen aika on tärkeää
0
Yhteinen aika on tärkeää ja sitä meillä ei oikein tällä hetkellä tunnu olevan ollenkaan. Tuntuu myös sille, etten oikein nää perhettäni enkä kavereita enää ollenkaan, olen aina töissä ja katselen muiden lapsia, juttelen muiden lasten iseille ja äideille. Työ muokkaa meidän kaikkien elämää, se vähentää meidän kaikkien sosiaalisia kontakteja ja hups vaan, huomaat olevasi pihalla kuin lumiukko omassa elämässäsi.
Tämä vuosi on ollut todella erikoinen, enkä tarkoita vaan koronaa, vaikka sillä on iso merkitys kuitenkin tämän vuoden tapahtumiin. Niin paljon on mahtunut tähän pieneen aikaan, kohta on taas joulu ja uusi vuosi ja millainen on se tuleva vuosi? Onko se parempi kuin tämä vuosi on ollut? Itse haluan uskoa siihen. Uskon myös, että nyt saan myös aikaa enemmän perheelleni ja ystävilleni, kun työkuvioni ovat jälleen muuttuneet.
Ai, mitä on sitten tapahtunut?
Niin paljon on tapahtunut ja pelkäänkin, että nyt kun tilanne rauhoittuu, niin sitten käykin hullusti ja meneekin kaikki päälaelleen. En tokikaan halua tätä edes miettiä.
Yhteinen aika on tärkeää
Luulen, että kaikille on tärkeää se, että vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa. Tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, ulkoillaan ja puuhataan yhdessä. Meillä tämä ei ole niin yksinkertaista. Olemme eri aikaan töissä mieheni kanssa, näen nuorimmaiseni ohimennen aamulla ja illalla. Isompia en näe kuin harvoin. Olen niin tottunut siihen, että meillä on yhteisiä seikkailuja, yhteisiä matkoja ja yhteisiä juttuja. Minun työni on vähentänyt tätä roimasti ja se myös näkyy meidän arjessa. Lapsi kaipaa, mies kaipaa, kaikki kaipaa.
Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että ammatinvalintakysymys ja kaikkea ei voi saada, vai voiko? Meidän elämässä on tapahtunut nyt viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti. Olen vaihtanut työtilaa neljä kertaa. Kaksi kertaa minut pyydettiin tietyille tiloille ja kaksi kertaa olen hakenut tietyille tiloille. Nyt vaihdoin sellaiseen tilaan, jossa teen vain kädentaitoja. Vedän pajoja ja kerhoja eri ikäsille (9-18 vuotiaille) ja tämä tila on minun valtakuntani ja unelmien täyttymys. Tätä olen pitkään unelmoinut, että voin yhdistää nuorisotyön sekä pajatoiminnan ja tehdä kädentaitojen parissa töitä eläkeikään asti. Urani on siis päässyt sellaiseen tilanteeseen, joka on ollut minulla tavoitteena.
Tämän vuoden aikana on myös esikoiseni vaihtanut työpaikkaa, vakipaikkaan, poikani alkoi vuosi sitten seurustella ja nyt tänä syksynä muutti tytön perässä toiselle paikkakunnalle. Näin kaksi lapsistani asuu nyt kaukana kotoa. Se on ollut raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua. Mutta keskimmäisen muutto oli iso askel meille kaikille ja nuorimmaisen on vaikea sopeutua. Mutta nyt uusien työtuulien tullessa, minulla onkin myös enemmän aikaa olla perheeni kanssa ja näin tukea myös tätä nuorintani, joka palvoo isoveljeään.
Millä keinoin koitamme lähentyä perheenä jälleen?
Nyt minulla on pääsääntöisesti viikonloput vapaat ja ihan ensin otan meidän vanhan tavan takaisin ja se on yhdessä ruoan valmistus sekä yhdessä syöminen. Sen jälkeen voidaan alkaa suunnitella taas yhteisiä ihania retkiä eri paikkoihin. Olen niin ansainnut tämän ja nyt onkin katse jo kohti kesälomaa, jota minulla ei viime kesänä ollut kuin viisi päivää. Uskon myös, että nyt ehdin taas ommella ja keskittyä muihinkin hommiin kuin työhöni. Ihminen tarvitsee muutakin kuin oravanpyörän.
Nautinnollista pikkulauantaita!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Jättineule ja kelsiliivi
Mikään ei auta kylmyyteen niin paljon kuin lämmin jättineule ja kelsiliivi, tavallaan kyse siis mekosta, lämpimästä hiukan over size -mallista. Suoraa ja helppoa neuletta ja sen kanssa ah, niin lämmin kelsiliivi, itse tehtynä tietenkin ja parastahan tässä on se, että liivi on tehty tilkuista ja vanhasta vyöstä. Syksy on kietonut meidät viileään syleilyyn ja pois ei niin vain pääse, ei vaikka miten yrittäisi pitää kiinni kesästä ja sen ihanasta lämmöstä.
Kylmyys kietoo jäätävät kätensä ympärilleni ja mikään vaate ei tullu riittävän karkoittamaan kylmää syleilyä. Ei tee mieli mennä ulos, vaan on kova halua käpertyä lämpimien peittojen alle nauttimaan lämpimän teen tuomasta turvasta. Tulee syvä haikeus ja apea mieli kolkuttaa oveen. Tästä se alkaa, pitkä ja kylmä talviaika. Pakko alkaa miettiä, että mikä voisi lämmittää sekä mieltä, että kehoa, apuun on kutsuttava joka tytön paras kaveri Pinterest. aika nopeasti kun selailee kuvia alkaa ajatus saada muotoa. Mikään ei lämmitä niin paljon kuin ihanat värit, syksyn kauniit murretut värit ja tietenkin myös selainen minkä sisälle on ihana kääriytyä lämpimään. Siinä se siis oli, jättipaita langasta. Mikä mahtava tekosyy laittaa Netflix päälle, otaa hyvä asento sängyltä, puikot käteen ja aloittaa maraton.
Jättineule ja kelsiliivi
Tämän ihanan neuleen ohjeen löydät helposti Suuri käsityö-lehti 1/2013, tee samasta lehdestä myös jättipipo, niin pysyt todella hyvin lämpimänä. Pipo tietenkin valmistuu helposti ja nopeasti jämälangoista. Näin saa niin ihanan lämpöiset syysasut, itse tekemällä. Vähän hauskuutta mukaan, väriäkään ei tarvitse pelätä, mitä värikkäämpää, sen piristävämpää. Värit hoitaa meidän mielenterveyttä hyvin, väreillä voi säädellä omaa mielialaa aika helposti.
Rakastan niin paljon värikkäitä vaatteita ja syksy tuo tullessaan minun kaikki lempivärisävyt, syksyn ruskan, ihanat murretut värit. Ne luovat lämpöä ympärilleni, jota tarvitsen koko kylmän ajan, tarvitsen muiston kesästä ja murretut lämpimät värit tuovat sen kotiini, päälleni, ympärilleni.
Asuun valitsin myös tilkuista tehdyn tuubihuivin, johon olen virkannut jämälangoista kukkia sekä jalkaan vetaisin ihanat Kierrätyskeskuksen löydöt, saapikkaat…Niin ihanat ja sopivat hyvin tähän minun asuuni.
Tee itse kelsiliivi
Minun liivi on tehty jämistä, minulla oli yksi iso osa, johon ompelin yläosaan sekä etukappaleelle jatkopalat ja muista paloista sain väännettyä vielä taskutkin. Koska vyö tässä on paksua nahkaa, suosittelen kaikille, että tekee nahkaan tarpeeksi monta reikää ja ompelee käsin villalangalla vyön kiinni liiviin.
Tee näin:
- Piirrä soikion muotoinen sapluuna kädentieksi. Pituus 21 cm ja leveys 11 cm. Muokkaile vielä sovittaessa jos tuntuu liian kireälle. Merkkaa keskikohta.
-
Merkkaa koko kappaleen keskikohta. Mittaa sen jälkeen niskasta 8 cm alaspäin. Merkkaa kohta.
-
Kädenteiden väli on yhteensä 40 cm.
-
Aseta sapluuna niin, että sen keskikohta on noin 20 cm päässä koko kappaleen (liivin) keskikohdasta molempiin suuntiin.
-
Piirrä kädentie.
-
Tarkista mitat ja leikkaa.
-
Sovita ja muotoile leikkaamalla.
Ihanaa viikkoa kaikille!