Ilmastonmuutos, se on vääjäämätön juttu. Maapallo on elävä ja muuttuu koko ajan, nyt ihmiset ovat nopeuttaneet planeettamme muuttumista ja saa nähdä millainen on lopputulos. Uutiset heittää ilmastonmuutoksesta valtavasti juttuja, raportit on julkaistu, ihmisten huoli on muuttunut lähes paniikiksi. Toinen puoli huutaa, että asialle pitää tehdä jotain ja toinen puoli huutaa, että mikä suomalaisten apu tässä kaikessa kun koska Intia ja Kiina.

On hienoa, että huoli on noussut kaikille ja useimmat ymmärtävät myös sen, että tämä on yhteinen asia, ei vain Intian ja Kiinan. Miksi? Me täällä lännessä vaadimme nopeasti vaihtuvaa muotia, isoa määrää tavaraa kauppoihin ja iso osa niistä tavaroista valmistetaan näissä maissa. Afrikkakin on imetty kuiviin, eli kyllä meistä lähtee muutos, meidän kulutustottumuksista ja vaatimuksista.
Intiassa on jo monet puuvillapellot niin myrkytettyjä, ettei niissä voi enää viljellä mitään muuta kuin tuota puuvillaa, tai ei välttämättä enää sitäkään. Maaseudun köyhyys ja naisten kouluttamattomuus aiheuttaa holtitonta lisääntymistä. Kyllä, moni asia ja muutos lähtee meistä itsestämme, mikä muuttaa suuntaa myös näissä kolmansissa maissa. Yhdessä, yhteisesti. On turha verrata saastuttamisen määriä kun me ollaan niitä, jotka vaatii toisilta niin paljon.

Onko ekologiseen elämäntapaan siirtyminen luopumista asioista? Ei, se tuo paljon uutta, uusia ajatuksia, uusia ideoita. Parasta on luovuuden astuminen elämään ja uusien taitojen oppiminen. Ja koko ajan oppii uutta ja saa uusia ahaa-elämyksiä. Tuntuu, ettei tässä hommassa ole koskaan valmis vaan koko ajan tajuaa uusia juttuja. Vaihtoehtoja on valtavasti miten elää ekologisemmin, jokainen valitsee itselle parhaimman tavan. Minulle se on lähiruoka, Suomen omat super foodit, kirpparit, Näistä kahdesta olen lähtenyt liikkeelle, tai oikeammin kirppareista se lähti, siinä hommassa auttoi ”Vuosi ilman uusia vaatteita”-projekti. Vaatteet on minun elämäntapani myös ja olen siinä kohtaa armollinen itselleni.

En usko, että toisesta ääripäästä siirtyminen toiseen ääripäähän olisi maapallomme pelastus. Ei mikään sellainen ole. Me emme tarvitse tehotuotettua ruokaa, oli se sitten kasvista tai lihaa. Uskon, että eläminen tasapainossa luonnon kanssa on ainoa oikea tie. Ihmisillä on vain taipumus mennä ääripäästä ääripäähän ja ollaan aina menossa ojasta allikkoon. Useasti näkeekin nyt ohjeita, että älä tee sitä. älä tee tätä mutta missään ei puhuta mitä saa tehdä ja mitä uutta se tuo elämään. Se harmittaa todella vietävästi.

Esimerkiksi: Hanki polkupyörä auton tilalle! Mitä tällä saa?

Välillä eri askartelu, ompeluryhmissä puhutaan piloille menneistä töistä, kuinka paljon niitä tulee ja kerrotaanko me bloggaajat niistä koskaan mitään. Itse kyllä kerron aina välillä ja ainakin yksi sellainen todella piloille mennyt työ löytyy myös Ei mennyt niin kuin Strömsössä- kirjassa. Kyse oli mekosta, jonka leikkelin ihanasta kankaasta myöhään yöllä, että saan sen aamulla ommeltua. Vasta kun mekko oli valmis, niin näin miten koko mekko oli aivan väärin leikattu ja ommeltu. Mekkoa ei enää pelastettu. En muista tosin mitä tein siitä lopulta mutta roskiin se ei mennyt.

Tämä postaus on ollut tallennettuna jo 7.5.2015 asti mutta koskaan en ole saanut postausta valmiiksi asti. Syytä en tiedä, olenhan ennenkin esitellyt piloille menneitä juttuja. En vain millään ole tätä saanut aikaiseksi. Nämä työt olin alunperin tehnyt jo vuosi aikaisemmin kun Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan opintoihini liittyviä valinnaisia, joka minulla oli kulttuuri. Harjoittelimme siis erillaisia kädentaitoja, musiikkia yms. Tutustuin moneen uuteen tekniikkaan ja ihan uusiin juttuihin, kuten neulahuovutukseen ja marmorointiin. Tunnit oli todella kiinnostavia ja sai luovasti kokeilla kaikenlaista mikä kiinnostaa. Tein siellä myös työessun, jota en muuten ole koskaan täällä esitellyt edes. Ehkä vielä joskus… Käytännössä siis tein tämän mokan jo vuonna 2014 keväällä mutta ensimmäisen postauksen tallennuksen tein vasta 2015. Nyt sain tämän vihdoin uloskin täältä, vaikka lupasin ryhmässä, jossa näistä jutuista puhuttiin vuosi sitten.

Kovetin pitsiliinan palasista osia, joista tein korvakorut sekä kaulakorun, päätin testata kotona hommaa myös ja tehdä pitsiliinasta lampunvarjostimen. Korut onnistuivat todella hyvin mutta minun lampunvarjostin ei koskaan kovettunut vaikka käytin koulun kovettajaa, en sekoittanut itse erikepri-vesiseosta. Oli tarkoitus siis tutustua noihin valmiisiin tuotteisiin. En saanut sitä kovettumaan millään vaikka upotin sen seokseen, laitoin vielä seosta sen päälle ja annoin kuivua monta päivää. En tiedä mikä lopulta meni vikaan mutta harmi on ollut niin kova, etten ole sitten saanut tätä postausta ulos.
Tuosta liinasta ei tehdä enää mitään, se on piloilla. Se on minulla kyllä tallella jossakin, ihan varoiksi sen olen säilyttänyt, jos kuitenkin joskus jotakin…

JOs haluatte tutustua mitä teimme opintojen aikana, niin klikkaa itsesi tänne.