Silloin kun maa nielee minut ja tuntuu vaikealta pitää omaa maailmaa kasassa, on yksi asia, joka parantaa oloa, jokaisen silmukan jälkeen enemmän ja enemmän. Se on neulominen. Perhettäni kohtasi iso kriisi, tuossa nurkan takana se oli ja lävähti sisään sellaisella voimalla, että oli kaataa koko perheen kumoon. Mutta se ei kaada, vaan me tiivistetään itsemme pieneen sumppuun ja näin tuemme toisiamme kuin tukipilarit. Tästä syystä voi blogi olla alakuloisella vireellä, sillä en halua bloggaamista lopettaa, vaan haluan pyörittää arkeani sellaisena kuin se on aina ollut, jotta tämä kriisi ei vie yliotetta. Aika näyttää millaiseksi meidän elämä muodostuu.

Asiaan, eli villasukkiini… Ajatus on minun omani mutta varren pitsikuvio on Novitan. Hiukan vielä joudun fiksailemaan ajatustani, sillä en ihan ole tyytyväinen noihin sukkiin. Projekti on kuitenkin mielettömän hauska ja kaikkea pitää kokeilla aina. Jos haluatte nähdä hiukan etukäteen mitä touhuan, niin kannattaa seurata Instagramin puolella, välillä tosin julkaisen etukäteen kuvia myös Facebookin puolelle mutta en kuitenkaan kaikkea. En tunnu pysyvän aiheessa ollenkaan…
Halusin joka tapauksessa kokeilla oman pääni ajatuksia puikoille ja lopputulos on siedettävä mutta ei täydellinen. Lankana Novita Simeoni, keltainen. Lankaa meni kaksi kerää. Ja langan tosiaan olen ostanut ennen joulua uutena itselleni lahjaksi. harvinaista, että hankin uutena lankoja mutta tästä ei jäljelle jäänyt kuin minikerä, eli hyvin sain kaikki käytettyä näihin sukkiin. Tykästyin langan väriin niin paljon, että oli pakko saada kaksi kerää varastoon, silloin en vielä tiennyt mitä langoilla teen. Mutta nyt langat on sukkana.

Eiköhän nyt olla tarpeeksi vellottu sairausjutuissa? Jätetään ne jutut hetkeksi unholaan ja koitetaan tuoda kevät kurkkimaan kotinurkkiin. Nämä suloiset sukat on tehty jo aikaa sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi niitä kuvata tänne blogiin vielä. Sukissa on sellainenkin juttu, että halusin testata toisenlaista kantapäätä mitä yleensä ja aika monta kertaa sain purkaa kantapään ennen kuin siitä tuli sellainen kuin kuuluukin. Testissä ollut kantapää siis oli sädekantapää ja ohjeena käytin Yhteishyvän kuvallisia ohjeita. Ei ehkä kuitenkaan ihan parhaimmasta päästä nämä ohjeet mutta se nyt ei haittaa kun kuitenkin onnistuin hommassa lopulta. Sukan kuvion nappasin omista sukistani, ihan tavallisista sukista ja pallokuvion tein itse paperille.
Sukkiin on käytetty lankajämiä ja neuloin lähes polvipituisen mallin. Melkein Peppi Pitkätossu -sukat… Tasona sukat ovat kyllä hassuimman näköiset, mitkä olen aikoihin tehnyt, tuo kantapää tekee sen. Jalassa sukat näyttävät suloisille ja istuvat jalkaani hyvin. Vaikka tämän nyt opin, niin tämä kantapää ei ole niin hyvä kuin vahvistettu kantapää on. Se on toistaiseksi kaunein.

Nämä sukat tuovat jalkaani auringon ja tulee ihana energiapiikki, jotenkin myös lämmittää kipeitä jalkojani ihan eri tavoin kuin muut sukkani, niillä on parantava voima, ehkäpä. Sukat voidaan puke hauskasti joko leggareiden kanssa tai sitten ihan vain mekon kaveriksi. Varret saa näkyä ja loistaa kaikille ympärillä oleville ihmisille.

Neulominen kyllä piristää paljon ja tulee mahtava fiilis kun saa jotain valmiiksi omilla pikku käsillä. Väriyhdistelmiä ja kuvioita on valtavasti ja tietenkin erilaisia malleja. Nämä sukat kuitenkin ovat ihan perussukan ohjeella tehty ja palluroiden tekeminen ei myöskään ollut vaikeaa. Ei muuta kuin kokeilemaan itse tehdä kuvioita. Netistä on mahdollista ladata ruudukko-ohjelmia tai sitten tehdä vanhanaikaisesti ruutupaperille, kuten minä itse teen. Tuon ohjelman kyllä meinaan vielä joskus ladata, niin saan suoraan kuvia laitettua ruudulle eikä tarvitse sen koommin laskea ruutuja erikseen.