Sunnuntain lämmin hetki
0
Sunnuntain lämmin hetki syntyy joskus vahingossa, hetkestä, joka tuntuu pysähtyvän. Kevyttoppatakki, jonka ompelin aikanaan epävarmana, on nyt se, johon kietoudun joka aamu. Neulepuku, jonka ostin Kalifornian matkaa varten, ja kierrätyskeskuksen huivi luovat tarinan, jossa pienet yksityiskohdat muuttuvat suuriksi.
Tämä vaatekaappipäiväkirjan sivu on kuin lämmin halaus, kuin sunnuntain tuuli Jätkäsaaren rannassa.
Sunnuntain lämmin hetki
On sunnuntai, vielä aamu, sellainen pehmeä, harmaa ja hiljainen, jolloin meri hengittää omaan tahtiinsa. Tuuli ei huuda, se kuiskaa. Jätkäsaaren laiturit ovat kosteita ja ilma on täynnä suolaa ja rauhaa. Minä ja Söpö olemme lähteneet pienelle kävelylle, ennen kuin kaupunki herää kunnolla. Hän istuu kivellä, minä nojaan tuuleen ja molemmat olemme omalla tavallamme läsnä.
TAKKI, JOKA ODOTTI AIKAANSA
Päälläni on kevyttoppatakki, jonka tein itse muutama vuosi sitten. Ompelin sen eräänä talvena, kun olin kyllästynyt valmiisiin takkeihin. Se tuntui silloin vieraalta, ehkä vähän kömpelöltäkin. Sävy ei ollut ihan oikea, leikkaus jäi mietityttämään, ja ajattelin sen olevan taas yksi niistä vaatteista, joita ei koskaan tule käytettyä.
Mutta niin vain kävi, se, mihin en koskaan oikein rakastunut, on nyt lempitakkini. Ehkä se on se tarina, joka tekee siitä rakkaan. Tai aika. Kankaassa on ompelun jälkiä, hieman epätäydellisyyttä, mutta juuri siksi se tuntuu elävältä. Takki on lämmin, mutta ei raskas. Se on kuin halaus, jonka antaa joku, joka tuntee sinut hyvin, ei liian tiukasti, ei liian kevyesti. Juuri oikein.
Huivi, joka on nähnyt monta elämää
Kaulaani kietaisin tänään huivin, joka löytyi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se on kulunut, mutta pehmeä kuin uni. Sen hapsut ovat rispaantuneet, mutta ne tuntuvat tarinoilta: jokainen säie on ehkä joskus ollut osa toista elämää, toista tarinaa.
Rakastan ajatusta, että jokin vanha löytää uuden merkityksen. Että lämpö voi kiertää ihmiseltä toiselle, kuin hiljainen lahja, joka ei koskaan lopu. Huivi on kuin pieni muistutus siitä, ettei kaiken tarvitse olla uutta ollakseen kaunista, joskus paras on jo valmiina, odottamassa toista mahdollisuutta.
SÖPÖ JA MERI
Alhaalla laineet lyövät rantaan. Söpö katsoo horisonttiin, häntä hieman koholla, kuin miettien, mitä meri tänään kertoo. Hän on ollut elämässäni niin pitkään, että hänen askeleensa ovat kuin minun omani. Kun meri hengittää, hän kuuntelee. Kun minä pysähdyn, hänkin pysähtyy. Tässä hetkessä on jotakin täydellisen tavallista ja silti sanoin kuvaamatonta.
Söpö istuu kivellä kuin miettien, onko syksy jo täällä kokonaan vai vieläkö tuuli kantaa kesän viimeisiä rippeitä. Hänen turkkinsa hulmuaa tuulessa, ja minä mietin, miten paljon pienessä koirassa voi olla rauhaa.
Neulepuku, joka kantaa tarinaa
Neulepuku, jonka puin tänään takin alle, on oma pieni tarinansa. Ostin sen Suomesta, ennen Kalifornian matkaa, pitkää lentoa varten. Ajattelin silloin, että lennolla täytyy olla jotakin pehmeää, lämmintä ja silti kaunista vaate, jossa voi olla yhtä aikaa kotonaan ja matkalla.
Se on juuri sellainen: neulos on napakka mutta hellä, sävy luonnollinen, ja siinä on jotakin ajattoman lohdullista. Siitä tuli osa matkaa, osa hetkiä, osa muistoja. Nyt se kulkee mukana täälläkin, suomalaisessa syystuulessa, ja muistuttaa siitä, että parhaat vaatteet eivät ole trendejä varten, ne ovat elämistä varten.
OMPELUN ÄÄNET MIELESSÄNI
Tämä sunnuntai tuntuu pysähtyneeltä, mutta silti täynnä liikettä. Pilvet kulkevat hitaasti, meri värähtelee, ja jossain kauempana kuuluu lokin huuto. Minä vedän takin kauluksen tiukemmin kiinni ja tunnen sen painon.
En enää mieti, onko tämä vaate täydellinen, se on osa minua, ja ehkä siksi se vihdoin tuntuu oikealta. Muistan, kun ompelin sen: kangasrapinan, ensimmäisen tikkauksen, ja sen hetken, kun ompelin napit paikoilleen. Kuinka pienistä asioista syntyy jotain, mikä kestää vuosia.
En tehnyt sitä täydelliseksi, mutta tein sen itselleni. Ja ehkä siksi se on nyt niin täydellinen kuin olla voi.
Hetki, joka jää
Kun kävelen takaisin päin, huomaan Söpön kääntävän katseensa minuun, ja siinä hetkessä on kaikki, mitä tarvitsen. Tuuli tarttuu huivin hapsuihin ja saa ne tanssimaan. Tuntuu kuin maailma olisi vähän pehmeämpi, kuin kaikki olisi juuri tässä.
Sunnuntain lämmin hetki ei aina synny suurista asioista. Se voi olla takin paino olkapäällä, pienen koiran katse, tai se tunne, kun huomaa rakastuneensa johonkin, mitä ei ennen ymmärtänyt.
Tämä on vaatekaappipäiväkirjan sivu, jota ei ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta juuri siksi se on todellinen. Se on kuin meri tänään: tyyni pinnalta, mutta täynnä tarinoita pohjassa. Ja minä, huivini, takkini ja Söpö, me vain kuljemme sen rannalla, hiljaa ja onnellisina.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hogwarts-verryttelyasu ja aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa
Hogwarts-verryttelyasu ja aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa, seuraa mukana, kun kerron Hollywoodin Universal Studioilta joulun ja uuden vuoden 2022 aikaan hankitusta asusta ja sen tarinasta. Aurinkoinen syyspäivä Helsingissä vie meidät Jätkäsaareen Hyväntoivonpuiston maisemiin. Kerron myös kuulumisia Söpöstä, joka kaipaa pitkiä lenkkejä helpottamaan yksinäisyyttään. Tämä kirjoitus on osa vaatekaappikirjaani, jonka kautta avaan lukijoille vaatekaappini tarinoita ja vanhojen vaatteiden käyttöä.
Hogwarts-verryttelyasu ja aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa
Vaatteilla tarina – Hogwarts-verryttelyasu Kaliforniasta
Vaatekaappikirjani tarkoitus on näyttää, että vaatteet voivat olla muutakin kuin pelkkää muotia, ne voivat olla muistoja, hetkiä ja tarinoita. Tällä kertaa pääosassa on sininen verryttelyasu, jossa lukee Hogwarts.
Asu on hankittu Kaliforniasta joulun ja uuden vuoden 2022 aikaan, kun vietimme lomaa Los Angelesissa. Yksi matkan kohokohdista oli vierailu Universal Studios Hollywoodissa. Päivä oli tuolloin kolea ja sateinen, mikä ei aluksi houkutellut jäämään huvipuistoon kovin pitkäksi aikaa. Mutta kun pääsimme Harry Potter -alueelle, tunnelma muuttui täysin.
Se oli kuin taianomainen hyppy uuteen todellisuuteen. Vietimme alueella monta tuntia ja uppouduimme täysin velhomaailman yksityiskohtiin. Vaikka olimme koko Universalissa vain kuusi tuntia, todella vähän siihen nähden, mitä kaikkea siellä olisi ollut, jäi kokemus ikimuistoiseksi. Ja tämä Hogwarts-verryttelyasu on konkreettinen muisto juuri tuosta hetkestä.
Aurinkoinen syyspäivä Jätkäsaaressa
Kun pukeuduin samaan verryttelyasuun Helsingin Jätkäsaaressa aurinkoisena syyspäivänä, muistot Kaliforniasta nousivat taas mieleen.
Sää oli täysin päinvastainen kuin Los Angelesissa tuona sateisena päivänä, taivas oli kirkkaan sininen, ilma raikas ja syksyinen aurinko lämmitti mukavasti. Kävelimme Hyväntoivonpuiston ympärillä, joka kulkee kauniisti Jätkäsaaren läpi. Tämä puisto on Helsingin uusimpia kaupunkivihreitä alueita, ja sen suunnittelussa on onnistuttu yhdistämään moderni kaupunkirakenne ja vehreät tilat.
Pitkät kävelyreitit, puut ja penkit tekevät Hyväntoivonpuistosta viihtyisän paikan, jossa voi sekä liikkua että pysähtyä hengittämään hetkeä. Tuntui luontevalta ottaa kuvia juuri täällä, kaupungin ja luonnon rajapinnassa.
Söpön kuulumisia, ikävä helpottuu lenkeillä
Söpö, pieni ja rakas seuralaiseni, kulkee tietysti mukanani vaatekaappitarinoissa. Hänellä on ollut viime aikoina vähän vaikeaa, sillä yksin oleminen ei ole helppoa. Ikävä näkyy arjessa, mutta pitkät viikonloppulenkit auttavat onneksi lievittämään sitä.
Tälläkin reissulla Jätkäsaareen Söpö tuntui löytävän iloa joka askeleesta. Hän istui ylpeänä Hyväntoivonpuiston reunoilla ja katseli ympärilleen kuin pieni kuningas valtakunnassaan. Aurinko lämmitti turkkia ja syystuuli toi mukanaan uusia tuoksuja, joita oli pakko tutkia. Yhdessä vietetyt hetket ulkona ovat meille molemmille tärkeitä, ne tekevät yksinolosta helpompaa ja tuovat arkeen iloa.
Miksi käytän vanhoja vaatteita
Vaatekaappikirjani kantava ajatus on se, että vanhat vaatteet kuuluvat käyttöön, eivät kaapin perukoille. Tämä Hogwarts-verryttelyasu on ollut minulla jo useamman vuoden, mutta se on yhä käyttökelpoinen, mukava ja tuo hymyn huulille joka kerta, kun vedän sen päälleni.
Suurin osa vaatteistani on:
- löydetty kierrätyskeskuksesta
- ostettu second hand -kaupoista
- tai ommeltu itse.
Tämä asu on poikkeus, mutta juuri siksi se ansaitsee paikkansa tarinassa. Jokaisella vaatteella on merkitys: yksi kertoo matkasta, toinen käsityöstä ja kolmas vastuullisesta valinnasta.
Hyväntoivonpuisto, vihreä sydän Jätkäsaaressa
Hyväntoivonpuisto on yksi Helsingin uusimpia ja kiinnostavimpia kaupunkipuistoja. Se kulkee Jätkäsaaren halki ja yhdistää alueen korttelit vehreällä vyöhykkeellä. Nimi itsessään on kaunis, Hyväntoivonpuisto tuo mieleen toiveikkuuden ja uuden alun.
Puistosta löytyy tilaa niin lapsille, lenkkeilijöille kuin koiranomistajillekin. Meidän kohdallamme se toimi täydellisenä taustana vaatekuville ja Söpön tutkimusretkille. Kaupungin moderni arkkitehtuuri ja puiston vehreys muodostavat kiinnostavan kontrastin, joka tekee alueesta visuaalisesti ainutlaatuisen.
Hogwarts Helsingissä
Kun katselen näitä kuvia, huomaan, miten vaatteet voivat kuljettaa mukanaan muistoja. Tämä Hogwarts-verryttelyasu muistuttaa minua sateisesta Los Angelesista ja joulun 2022 taianomaisesta Harry Potter -maailmasta, mutta samalla se saa uuden merkityksen täällä Helsingissä, aurinkoisena syyspäivänä Jätkäsaaressa.
Tässä piilee koko vaatekaappikirjani ajatus: vaatteet eivät ole vain kangasta, vaan ne ovat muistoja, tarinoita ja hetkiä, joita kannamme mukanamme.
Ja Söpölle nämä hetket merkitsevät ennen kaikkea sitä, että ikävä helpottaa ja yhteinen aika tekee elämästä parempaa.
Entä sinä, käytätkö vanhoja vaatteita edelleen vai ostatko mieluummin uusia?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: