Tyhjän vaatekaapin syndrooma
4
Tyhjän vaatekaapin syndrooma, miksi se ei kuulu minun maailmaan. Seison vaatekaapin edessä. Ovessa roikkuu unelmia, hyllyillä toivoa ja henkarissa epätoivo. Siis taas se tunne: ”Ei mulla ole mitään päällepantavaa!” Vaikka kaappi natisee liitoksistaan. Rautalangasta väännettynä: tyhjän vaatekaapin syndrooma.
Tyhjän vaatekaapin syndrooma
Mutta tiedättekö mitä? Sitä ei ole täällä. Ei täällä meillä. Ei meidän kaapeissa. Koska täällä jokainen vaate on lempivaate. Jokainen vaate pääsee päälle. Jokainen vaate ansaitsee paikkansa. Kaappi ei ole museo tai odotushuone, vaan toimiva osa elämää.
Kun kaikki on lempivaatetta, mikään ei jää käyttämättä
Meillä ei piilotella ”kalliita mutta epämukavia”, ”jos laihtuisin viisi kiloa” tai ”ehkä ensi kesänä” -vaatteita. Meillä rakastetaan vaatteita, jotka istuvat tänään. Nyt. Niitä, jotka hymyilyttävät peilissä, eivätkä kiristä nivusista. Jos vaate ei tunnu hyvältä, se ei jää. Piste. Kaappi ei ole terapiahuone väärille ostoksille, se on koti lempivaatteille.
“Mutta entä juhlat?” kysyt ja juhlavasti vastaan: lempivaatteilla!
Moni pelkää luopua juhlavista vaatteista, joita käyttää kerran vuodessa, jos sitäkään. Mutta entä jos juhla on joka päivä? Entä jos puet lempihameen kauppaan tai silkkipaidan siivouspäivään? Miksi säästää parasta vain erityisiin hetkiin, kun elämä on juuri nyt? minun kaapissa ei ole arkea tai juhlaa. On vain elämää ja siihen sopivat vaatteet.
Ei “ehkä joskus”, vaan “tänään heti”
Tyhjän vaatekaapin syndrooma syntyy kompromisseista. Niistä vaatteista, jotka eivät ole ihan hyviä, mutta “menettelee”. No ei. Me emme ole menetteleviä ihmisiä. Me ollaan niitä, jotka pukeutuu villasukkiin villatakkiin ja villiin elämään, joka päivä. Jos vaate ei saa sinua tuntemaan itseäsi itsenäsi, se ei kuulu kaappiisi. Ei tänään, ei huomenna.
Vähemmän on enemmän, kun se on just eikä melkein
Minun kaappini ei pursua, se hengittää. Siellä on tilaa nähdä vaatteet ja itsensä. Kun kaikki on lempparia, et huku valintoihin. Et jää miettimään “mitä tänään päälle”, vaan valitset tunteella. Inspiroidut. Olet kotona kehossasi ja kaapissasi.
Sano hyvästi syndroomalle, valitse vain lempivaatteita
Tyhjän vaatekaapin syndrooma on oire siitä, että kaapissa asuu vaatteita, mutta ei sinua. Tee rehellinen tsekkaus. Kysy jokaiselta vaatteelta: “Laittaisinko sinut päälle tänään?” Jos vastaus on ei, vapauta se. Anna sen löytää koti, jossa se on jonkun toisen lemppari.
Minun kaapissa ei ole tilaa syyllisyydelle. Vain tyyli, tunne ja elämä.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Dopamiinipukeutuminen
Dopamiinipukeutuminen on väriterapiaa vaatekaapista (ja vähän muutakin). Dopamiinipukeutuminen tuo iloa arkeen värikkäillä vaatteilla, ihanilla materiaaleilla ja omannäköisellä tyylillä. Lue, miten pukeutuminen voi vaikuttaa mielialaasi!
Dopamiinipukeutuminen
En tiedä teistä, mutta minulla ainakin mieliala heijastuu ihan suoraan siihen, mitä vedän päälle. Harmaa olo = harmaa huppari. Mutta entä jos käännettäisiinkin koko homma ympäri? Mitä jos pukeutuminen voisi vaikuttaa mielialaan eikä toisinpäin? Törmäsin joku aika sitten termiin dopamiinipukeutuminen ja ai että, se kolahti! Kyseessä ei ole mikään uusi villitys, vaan oikeasti aika luonnollinen juttu: pukeudutaan niin, että vaatteet tuottaa hyvää fiilistä. Siis oikeasti iloa, innostusta ja itseluottamusta. Ja mikä parasta, tää toimii riippumatta siitä, mitä muut ajattelee sun tyylistä. Kun sulle tulee hyvä olo, se näkyy ulospäin.
Mitä dopamiinipukeutuminen on?
Lyhyesti: dopamiinipukeutuminen tarkoittaa pukeutumista niin, että vaatteet herättää hyviä tunteita. Se voi olla räiskyviä värejä, isoja printtejä, kiiltäviä materiaaleja tai vaikka glitteriä arkipäivässä. dopamiinipukeutuminen ei tarkoita kuitenkaan vain värejä!
Joillekin se hyvä fiilis voi tulla pehmeästä neuleesta, silkkisestä paidasta, täydellisesti istuvista farkuista tai vaikka vanhasta hupparista, jossa on miljoona muistoa. Se voi olla myös tyyli, joka tuntuu omalta, vaikkei se olisi ulospäin mitenkään erityisen huomiota herättävä.
Eli ei tarvitse vetää neonkeltaista, jos ei yhtään tunnu omalta. Riittää, että tunne on oikea.
Miten aloittaa dopamiinipukeutuminen?
Jos tuntuu, että oma vaatekaappi on täynnä vaan mustaa ja harmaata (been there), niin ei hätää. Tässä muutama vinkki, miten lähteä liikkeelle:
- Valitse väri, materiaali tai malli, joka saa sut hymyilemään. Se voi olla kirkas väri tai ihanan pehmeä kangas, molemmat toimii!
- Kokeile printtejä tai tuttuja turvavaatteita. Kukat, pilkut tai se tietty villatakki, jossa aina tuntuu kotoisalta.
- Kerrosta rohkeasti. Yhdistele tekstuureja, värejä ja tyylejä, kunnes tunnet olosi hyväksi.
- Pidä hauskaa! Tämä ei ole vakavaa. Vaatekaappi voi olla leikkikenttä, ei sääntökirja.
Miksi tämä toimii?
Dopamiini on aivojen oma ”hyvän fiiliksen” kemikaali. Kun tehdään jotain, mikä tuntuu hyvältä, olipa se sitten musiikin kuuntelu, suklaa tai… just se täydellisen värinen ja tuntuinen villapaita, dopamiinitasot nousee. Eli kyllä, pukeutumisella voi olla ihan oikeasti vaikutusta siihen, miltä sinusta tuntuu.
Ja hei, kun arki rullaa aika lailla kolmen hengen ja kahden koiran voimin, välillä tarvitsee ihan omia pieniä keinoja nostaa fiilistä. Joskus se tulee aamukahvista rauhassa, joskus värikkäästä mekosta ja joskus siitä, että saa vetää jalkaan lempileggarit ilman syyllisyyttä.
Meillä asuu enää yksi lapsi kotona ja kaksi karvaista kaveria, jotka seuraa perässä huoneesta toiseen. Päivät on silti täynnä touhua, vaikka ihan eri tavalla kuin silloin kun kaikki kolme lasta vielä olivat pieniä. Mutta sitten kun laitan sen iloisen värisen (tai vaan erityisen ihanan) mekon päälle, jotain muuttuu. Enkä tee sitä kenenkään muun takia kuin itseni. Ja se on ehkä just se pointti tässä dopamiinipukeutumisessa tehdään sitä itsellemme. Joten ensi kerralla kun mietit, mitä laitat päälle, kysy itseltäsi: miltä mä haluan tänään tuntua?
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: