Ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa
0
Helmet kilisevät, paita hulmuaa ja minä olen ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa on tämän päivän moodi. Tiedätkö sen hetken, kun et varsinaisesti yritä olla mitään, mutta lopputulos on jotain, mitä ei voi ohittaa? Tässä asussa oli kaikki: vahinko, idea, tarina ja nauru. Tässä se nyt on, kuvapainotteisesti ja täysin ilman järkeä, mutta sitäkin enemmän tunnetta.
Ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa
Kun mies katoaa ja kauluspaita jää roikkumaan kaappiin. Asu sai alkunsa aivan sattumalta: tartuin valkoiseen, ylisuureen kauluspaitaan, jonka alkuperä on hämärän peitossa. Se saattoi olla puolisolta napattu tai kirpputorilta pelastettu, kuka tietää. Mutta kun sen yhdisti rentoihin kuminauhavyötäröisiin kesähousuihin, tilanne karkasi käsistä. Peilistä katsoi joku, joka ei ollut enää minä, vaan joku, joka oli juuri astunut ulos 60-luvun ranskalaisesta elokuvasta. Tai vähintäänkin pyörinyt liian pitkään Pinterestissä hakusanalla “chic but chaotic”.
Pinkki laukku ja helmet, liikaa, juuri siksi ne ovat parasta asussani. Laukku oli seuraava päähenkilö. Se on itse virkattu, pehmeä ja pinkki, juuri niin karkkimainen kuin halusin. Se ei yritä olla tyylikäs. Se tietää, että se on liikaa, ja sen vuoksi se toimii. Kun lisäsin sen kainaloon ja kiedoin kaulaan enemmän helmiä kuin itsesuojeluvaisto sallii, olin valmis. Valmis mille? No, lähinnä jääkaapille. Mutta myös kuville, jotka tuntuvat kohtauksilta jostain, mitä ei koskaan kuvattu. Helmet tekevät tästä lookista juuri sen verran vakavasti otettavan, että se muuttuu leikiksi. Ne ovat vähän liikaa, vähän liian pitkiä, vähän liian monessa kerroksessa. Mutta juuri siksi, täydellisiä.
Elokuvahahmo, mutta kotona
Tyyli ei aina tarvitse määränpäätä. Joskus se vain syntyy hetkessä, josta tulee tarina. En ollut lähdössä mihinkään. En yrittänyt olla kukaan. Ja silti, jostain syystä, koko asu kertoi jotain enemmän. Se oli pieni pakomatka arjesta. Hetkellinen hyppy maailmaan, jossa kahvikuppi on aina kuumaa, valo tulee ikkunasta täydellisesti ja mikään ei purista, ei kengät, ei elämä. Ja kyllä, tätä kaikkea voi tapahtua ihan vain olohuoneessa. Tyyli ei tarvitse katuja, catwalkeja tai kutsuja. Se tarvitsee vain pienen kipinän ja ehkä yhden liian suuren kauluspaidan.
Pukeutumisen ilo syntyy leikistä
Tämä look ei seuraa sääntöjä, eikä sen tarvitse. Se ei yritä olla trendikäs. Se on vähän hassu, vähän dramaattinen ja täysin totta. Tyyli saa olla tarina. Se saa olla liioiteltu, itsetehty ja vähän epätarkka. Kun se saa sinut hymyilemään, se toimii. Jos sinäkin joskus huomaat pukeutuvasi niin, että näytät enemmän elokuvahahmolta kuin itseltäsi, onneksi olkoon. Olet juuri oikeilla jäljillä.
Näin sulkeutuu jälleen yksi sivu Vaatekaappipäiväkirjasta. Huomenna taas uusi sivu, katsotaan miten se täyttyy…
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sunnuntai Töölössä
Sunnuntai Töölössä: nälkä, riita ja rakkaus, kaikki yhden aamupalan vuoksi. Miltä tuntuu, kun Töölön kahvilat ovat kiinni sunnuntaina, nälkä kurnii ja parisuhde räjähtää kadulle? Tämä postaus vie sinut aidon sunnuntaiaamun tunnelmaan, ilman filttereitä ja ainakin voi riidellä tyylillä
Sunnuntai Töölössä: nälkä, riita ja rakkaus,
Sunnuntaikävely Töölössä juhannuksena. Mielessä oli idyllinen aamu, sellainen, jossa kahvit höyryävät, ihmiset hymyilevät ja croissantit murenevat suupieliin. Tiedät kyllä sen fiiliksen. Päätimme mennä brunssille, nautiskellen. Sellaiselle pitkälle ja rauhalliselle, jossa juodaan monta kuppia kahvia ja syödään croissantteja kuin Pariisissa konsanaan.
Mutta todellisuus iski vastaan, nimittäin tyhjät kadut ja suljetut ovet. Töölö oli kuin aavemaa. Jokainen kahvila, jonka ohi kuljimme, oli kiinni. Nälkä kasvoi, hermot kiristyivät. Meillä molemmilla oli toiveita, ja ne kuolivat yksi kerrallaan suljettujen ovien äärellä. Me palasimme kotiin hiljaisuuden vallitessa, vatsat muristen ja suut mutrussa.
Sitten se tapahtui: riita. Sellainen pieni mutta kipinöivä, tiedätkö, se “ei me nyt mistään oikeasti tapella, mutta silti tekee mieli sanoa rumasti” -tyyppinen välienselvittely. Syy? Nälkä. Pettymys. Ja ehkä se, ettei elämä mene koskaan suunnitelmien mukaan.
Mutta tiedätkö mitä? Rakkaus ei katoa nälkään. Mies halusi hyvittää tilanteen ja teki meille täydelliset voileivät. Niissä oli juuri oikea määrä kaikkea, rakkautta, anteeksipyyntöä ja vähän majoneesia. Eikä elämä lopulta olekaan täydellisiä kahviloita ja somekuvia. Se on myös suljettuja ovia, pettymyksiä ja pieniä sovituksia keittiössä. Ehkä juuri siksi se on niin rakasta.
Mutta hei, jos kerran riidellään, tehdään se ainakin tyylikkäästi.
Päälläni oli Lindexin neulottu, luonnonvalkoinen puuvillaneule, täydellinen sekoitus boheemia ja käytännöllistä. Hame on itse tehty, ilman kaavaa, suoraan inspiraatiosta ja ompelukoneesta syntynyt, vähän kuin koko elämä. Kädessäni kannoin itse virkkaamaani pinkkiä laukkua, koska kuka sanoo, ettei juhannuksena voi olla näyttävä? Ja jalassa Adidaksen tennarit, koska askel kantaa paremmin, kun se on mukava.
Tässä asussa viileässä mutta aurinkoisessa säässä oli helppo tallustella pitkin katuja ja riidellä näyttävästi täysin turhasta. Mahdanko enää koskaan kehdata laittaa naamaani Töölön kaduille? Kyllä, oikein hyvin kehtaan, ei kukaan minua siellä enää muista ja jos muistaa voi nähdä seuraavan osan tarinasta. Tämä tarina kuitenkin päättyi siihen, että myöhemmin lähdimme kävelemään kauppaan sulassa sovussa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
OHJEET HAMEEN TEKOON: