Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi
0
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi, tämä päivä oli juuri sellainen, jolloin kamera, käsityö ja kaupungin syksyiset maisemat kohtasivat täydellisesti. UFFista hankitut farkut ja itse tekemäni neuleliivi pääsivät ulkoilemaan, ja niiden ympärille syntyi kokonainen tarina, joka kuljetti minua pitkin siltoja veden äärellä kohti kaupungin keskustaa.
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi
On niitä päiviä, jolloin koko kaupunki tuntuu hengittävän samaan tahtiin ja tänään oli juuri sellainen. Heräsin sateen jälkeiseen raikkaaseen aamuun, siihen hetkeen kun ilma on kostea mutta ei enää harmaa, ja päätin lähteä ulos kävelylle. Päälle päätyi uusi lempiyhdistelmäni: itse tekemäni neuleliivi ja UFFista löydetyt, täydellisesti risaiset farkut.
Jätkäsaaressa oli tänään hiljaista, sellaista sunnuntaimaista seesteisyyttä vaikka päivä ei ollut sunnuntai lainkaan. Kanavan varressa näin kaksi pientä varpusta, jotka tutkivat kivetyksen pintaa tarkasti, ehkä ne etsivät pudonneita siemeniä tai vain nauttivat kosteasta aamusta. Hetken aikaa istuin penkillä ja katselin niitä, kuin olisimme kaikki kolme olleet osa samaa maisemaa.
Itse tehty neuleliivi ilman ohjetta
Tämä neuleliivi on vähän kuin elämä itse, ei kaavaa, ei ohjetta, vain lankaa, puikot ja intuitio. Halusin jotain, mikä toisi lämpöä viileään syksyyn, mutta ei tuntuisi liian sidotulta mihinkään tyylilajiin. Liivissä on sopivasti boheemia pehmeyttä, vähän kotikutoista charmia ja juuri sen verran epäsymmetriaa, että se näyttää siltä kuin se olisi ollut olemassa jo vuosia.
Rakastan sitä, että se ei ole täydellinen. Neuleen raidat syntyivät langasta itsestään, kuin luonnon inspiroimana, vähän kuin syksyn lehdet, jotka eivät koskaan tipu samanlaisina.
UFF-farkut ja niiden tarina
Farkut puolestaan ovat löytö, jonka kohdalla teki mieli tuulettaa UFFin sovituskopissa. Juuri oikeanlainen vaalea denim, polvissa valmiiksi revityt reiät ja malli, joka ei purista mistään. Ne näyttävät siltä kuin ne olisivat kulkeneet pitkän matkan ennen kuin päätyivät minun vaatekaappiini.
Ehkä joku on käyttänyt niitä festareilla, ehkä joku on muuttanut ne yllättäen suosikkihousuikseen, ja nyt ne jatkavat tarinaansa minun mukanani. Second hand -löydöt ovat juuri siksi niin kiehtovia, jokaisella vaatteella on jo valmis historia, joka saa jatkoa uuden käyttäjän myötä.
Kanavan varrella ja sillan kupeessa
Kävelin sillalle ja pysähdyin katsomaan vettä. Se oli tumma ja tyyni, kuin olisi halunnut kertoa minulle jonkin salaisuuden. Vanha ruostunut ostoskärry makasi kivetyksellä, todennäköisesti joku oli nostanut sen vedestä. Siinä se seisoi, metallinen luuranko, joka oli muuttunut ruskeaksi ruosteesta, tavallinen arjen esine, mutta vedestä pelastettuna se näytti lähes taideteokselta.
Silta oli koristeltu kukilla ja lehdet olivat jo alkaneet tippua. Tuuli heilutti oksia, ja kun katsoin peilikuviani vedestä, tajusin että tässä hetkessä oli jotain hyvin rauhoittavaa. Ei ollut kiire minnekään, ei edes syytä katsoa puhelinta.
Ompelimon ikkuna ja miniatyyrimaailma
Matkan varrella pysähdyin ompelimon ikkunan eteen, jossa oli pieni miniatyyrimaailma, täydellinen ompelimo pienoiskoossa, minikoneet, kankaat ja jopa nukkeja asiakkaina. Se oli kuin tarina toisesta todellisuudesta, sellainen, joka saa hymyilemään ja unelmoimaan. Tuntui siltä, että tämäkin pieni kohtaus oli osa päivän harmoniaa.
Arkinen asu, mutta täydellinen olo
Otin muutaman kuvan itsestäni portailla, farkut ja neuleliivi pääosassa. Oli hauska huomata, että juuri tällaisissa arkisissa, huolettomissa asuissa tunnen oloni kaikkein itsevarmimmaksi. Ei kiristä, ei purista, ei tarvitse miettiä, sopiiko tyyli johonkin dresscodeen.
Neuleliivi on saanut jo monta kehua, ehkä siksi, että se näyttää yhtä aikaa sekä käsintehdylle että muodikkaalle. Monet kysyvät ohjetta, mutta sellaista ei ole. Sanon vain, että aloitin silmukoilla ja jatkoin kunnes se näytti sopivalta. Tämä onkin yksi käsitöiden kauneimmista puolista: ei tarvitse seurata sääntöjä.
Päivän opetus ja inspiraatiokutsu
Kun kävelin takaisin kotiin, tunsin oloni sekä virkistyneeksi että inspiroituneeksi. Haluan muistaa tämän päivän sellaisena kuin se oli: pienten varpusten, hiljaisen veden ja ruosteisen ostoskärryn päivänä.
Tällaiset hetket muistuttavat, miksi rakastan sekä käsitöitä että second hand -löytöjä. Ne kantavat mukanaan tarinoita, ja kun neuleen teen itse ja farkut löytävät minut, niistä tulee osa minun tarinaani.
Jos sinulla on keskeneräinen neule, jatka sitä tänään edes muutaman kerroksen verran, tai käy etsimässä syksyn täydelliset farkut lähimmästä kierrätysliikkeestä. Se voi olla juuri se pieni asia, joka tekee päivästäsi erityisen.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sadepäivän Kirppisrieha: Löytöjä ja Lätäköitä
Pitkä viikonloppu + sade = täydellinen kirppispäivä, täydellinen sadepäivän kirppisrieha. Jos joku olisi sanonut minulle torstai-iltana, että vietän perjantain juosten lätäköiden yli, sateen pieksemänä ja silti hymy huulilla, olisin nauranut. Minä, joka en pidä sateesta! Mutta tässä sitä ollaan, villi ja vapaa, kumisaappaat vaihtuneina lenkkareihin, sadetakki heilahtaen, ja mieli täynnä seikkailua.
Sadepäivän Kirppisrieha: Löytöjä ja Lätäköitä
Pitkä viikonloppu ja sadepäivä on yhdistelmä, joka yleensä tarkoittaa minulle peittoa, teekuppia ja Netflixiä. Tällä kertaa päätin kuitenkin kääntää tarinan päälaelleen ja lähteä kaupungille. Sadepäivän kirppisrieha syntyi, ja voi veljet, mikä löytöjen päivä siitä tulikaan!
Fredrikinkadun UFF, Pinkkiä unelmaa
Ensimmäinen pysähdykseni oli legendaarinen Fredrikinkadun UFF. Jos olet koskaan käynyt siellä, tiedät, että siellä on sellainen tunne kuin astuisi vaateuniverumiin, jossa jokainen vaate odottaa uutta omistajaa ja uutta tarinaa.
Ja mitä minä löysin? Pinkin oversize-neuletakin! Sellaisen, joka näyttää siltä kuin se olisi tullut suoraan jonkun mummon neulekätköistä, mutta samaan aikaan huutaa “fashion blogger vibes”. Se on täydellinen kerrospukeutumiseen ja aivan kuin se olisi tehty sateisia päiviä varten, sellainen vaate, johon haluaa kääriytyä heti, kun ulkona on harmaata.
Mukaani tarttui myös huivi, joka tuo juuri sopivasti väriä ja kontrastia. Oikea “statement piece”, kuten muotilehdet sanovat. Tässä kohtaa olin jo varma, että sade oli vain kosminen suunnitelma saada minut tänne tekemään näitä löytöjä.
Lätäkkömaraton ja siirtymä Forumiin
UFFin jälkeen juoksin kuin action-elokuvassa, sadetakki hulmuten ja farkut kastuen. Sateen tuoksu on muuten ihan salaa ihana, sellainen, joka saa koko kaupungin näyttämään kuin Instagram-filterin läpi.
Suuntasin Forumiin, koska tiesin että siellä odottaa seuraava seikkailu: Beyond Retro.
Beyond Retro, Farkku-unelmat
Jos UFF on aarreaitta, Beyond Retro on vintage-taivas. Se paikka, jossa aika pysähtyy ja farkkujen sininen sävy tuntuu vähän nostalgisemmalta kuin missään muualla.
Löysin farkkuhaalarit, jotka huusivat nimeäni. Siis oikeasti, voiko olla mitään täydellisempää kuin haalari, johon voi piiloutua sadepäivänä ja näyttää samalla siltä, että olisi matkalla taidegallerian avajaisiin?
Ja sitten se isoin löytö: vanhoista farkuista tehty farkkuhame. Puhutaan nyt kierrätysdivan unelmasta! Se on juuri sopivan rouhea ja siinä on asennetta. Tämä hame tulee olemaan koko syksyn luottovaate.
Sadepäivän taika
Koko päivän fiilis oli kuin jostain indie-elokuvasta. Sadepisarat tekivät hiuksista kiharat, kadut kiiltelivät, ja jokainen vastaan tullut lätäkkö oli melkein kutsu hypätä, no, melkein. (Okei, hypin ehkä kahteen. Tai kolmeen.)
Vaikka yleensä kiroan sateen, tänään se teki kaikesta pehmeämpää ja vähän romanttista. Oli kuin koko kaupunki olisi ollut salaliitossa, luomassa täydellistä kirppisreissun tunnelmaa.
Päivän asu, sadepäivän sankari
Päällä minulla oli ruskea paita, farkut, sadetakki ja lenkkarit, täydellinen yhdistelmä käytännöllisyyttä ja katu-uskottavuutta. Sadetakki piti minut kuivana (no, melkein) ja lenkkarit saivat minut juoksemaan lätäköitä pakoon kuin olympiavoittaja.
Voin rehellisesti sanoa, että tämä asu oli päivän salainen sankari. Se antoi minulle luvan olla rennosti oma itseni ja keskittyä löytöihin, ei märkiin sukkkiin (vaikka nekin olivat osa elämystä). Löydät asusta videon täältä.
Löytöjen jälkipyykki
Kun pääsin kotiin, levitin kaikki löydöt sängylle ja hymyilin kuin olisin voittanut lotossa. Pinkki neuletakki, huivi, farkkuhaalarit ja farkkuhame muodostivat yhdessä täydellisen kokoelman, joka kertoo tästä yhdestä sadepäivästä enemmän kuin mikään päiväkirjamerkintä voisi.
Sadepäivän kirppisrieha ei ollut vain ostosreissu, se oli pieni muistutus siitä, että joskus epämukavuus voi tuoda parhaat hetket. Ja että hyvä sadetakki on oikeasti investoinnin arvoinen.
sateesta syntyy tyyliä
Jos siis seuraavan kerran sataa ja tekee mieli jäädä kotiin, kokeile jotain muuta. Vedä sadetakki päälle, nappaa kassi olalle ja lähde kirppiskierrokselle. Saatat löytää täydellisen neuletakin, ehkä farkkuhaalarit ja aivan varmasti sen sateisen päivän taian.
Koska lopulta, sadepäivä ei ollutkaan pelkkä sadepäivä. Se oli tyylin, löytöjen ja vähän liioitellun seikkailun päivä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: