Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat
4
Vuosi 2026 ei ole vain uusi luku kalenterissa, vaan se on tunne. Se on sellainen hiljainen lupaus itselle: tänä vuonna aion tehdä asioita, jotka oikeasti tuntuvat omilta, joista saan voimaa ja joihin haluan panostaa. Haluan muuttaa arkea pienin, mutta merkityksellisin tavoin ja kirjoittaa niistä tänne blogiin enemmän ajatuksella kuin kiireellä. Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat eivät ole mitään maailmaa mullistavia, mutta ne ovat juuri minulle tärkeitä.
Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat
Vuoden 2026 tärkein teema on selkeys ja suunta. Sen sijaan, että poukkoilen sinne tänne, haluan keskittyä siihen, mikä oikeasti tekee onnelliseksi: käsityöt, kotimaan seikkailut, luonto, pienet matkat ja hetkien kerääminen, ei tavaran. Haluan, että tämä vuosi tuntuu omalta, rauhallisemmalta, mutta silti seikkailunmakuiselta.
Söpön haalarin kaava löytyy: Ompele koiralle -kirjasta.
Vähemmän kirppareita, enemmän itse tehtyä
Olen aina rakastanut kirppareita ja second hand -löytöjä, mutta vuonna 2026 toivon tekeväni tietoisempia valintoja. En halua ostaa vaatteita vain siksi, että ne ovat edullisia tai ”ihan kivoja”. Sen sijaan haluan ommella, neuloa ja tuunata enemmän itse.
Haluaisin myös tuoda blogiin takaisin sen alkuperäisen hengen: käsityöideoita, tekemistä, inspiraatiota, ohjeita ja niitä kuuluisia “tästä tuli sattumalta ihana” projekteja. Ei pelkkää hömpänpömppää, vaan enemmän asiaa, luovuutta ja oikeaa tekemistä. Toivon, että 2026 on vuosi, jolloin saan taas käsityöfiiliksen kunnolla takaisin.
Yyteriin ja yöpyminen autossa
Kesälle minulla on yksi asia, joka on roikkunut mielessä jo pitkään: Yyteri ja yöpyminen autossa. Ei hotellia, ei mökkiä, vaan ihan vain muutama yö omassa pienessä liikkuvassa pesässä. Se ajatus tuntuu jotenkin vapauttavalta, rennolta, seikkailulliselta ja hiukan hullulta juuri sopivalla tavalla. Haluan kokeilla, millaista on pysähtyä, olla yksinkertaisesti, kuunnella merta ja nauttia siitä, ettei ole aikatauluja. Uskon, että tästä tulee yksi kesän tärkeimmistä muistoista.
Haalari: Torstai A Club haalari on ostettu UFFista. Pipo sekä lapaset on Tallinnan reissuilta hankittuja. Kauluri itse tehty ja saapikkaat synttärilahja.
Kotimaan matkailua, ei pakkoa lentää minnekään
Vuoden 2026 matkahaaveet suuntautuvat aika vahvasti Suomeen. En tunne tarvetta lähteä ulkomaille vain siksi, että ”pitäisi”. Jos lähden, lähden, mutta tällä hetkellä sydän vetää kotimaan maisemiin.
Suomessa riittää nähtävää ja koettavaa enemmän kuin muistaa. Haluan kierrellä pieniä paikkoja, merenrantaa, järvimaisemia, metsiä, kyliä ja kaupunkeja. Haluan nähdä Suomea vähän eri kulmista kuin ennen. Se tuntuu oikealta.
Laskettelemaan, edes lähelle
Talvelle toivon yhtä asiaa: pääsyä rinteeseen. Ei tarvitse lähteä Lappiin, ei tarvitse lähteä Zakopaneen, ei tarvitse olla viikon reissu, mutta haluan tuntea sen fiiliksen edes kerran, kun lumi pöllyää, posket punottaa ja mieli tyhjenee kaikesta muusta. Se on yksi niistä asioista, joka palauttaa hetkeen. Talven pieni mutta tärkeä unelma.
Kesällä mökille, rauhaa ja yksinkertaista elämää
Kesään toivon myös mökkeilyä. Ei suorittamista, vaan olemista. Saunaa, järveä, kahvia ulkona, ehkä vähän grilliruokaa ja iltoja, jotka tuntuvat loputtomilta. Mökki on aina ollut paikka, jossa mieli rauhoittuu ja aika hidastuu. Haluan kesällä nauttia siitä enemmän, en vain ohimennen.
Haluan löytää flow-tilan Suomessa, omassa elämässäni
Yksi iso toive vuodelle 2026 on flow-tila. Sellainen tunne, kun tekeminen vie mukanaan, eikä tarvitse miettiä koko ajan, mitä seuraavaksi. Haluan tuntea sen käsitöissä. Haluan tuntea sen kirjoittaessa. Haluan tuntea sen matkoilla Suomessa. Haluan, että tämä vuosi tuntuu siltä, että olen paikassa, jossa minun kuuluu olla, enkä koko ajan matkalla jonnekin muualle.
Vuosi 2026 rauhallista rohkeutta
Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat eivät ole huutavia tavoitteita vaan lempeitä suuntaviivoja. En halua suorittaa niitä listana, vaan elää niitä todeksi pikkuhiljaa.
Haluan tästä vuodesta sellaisen, jossa teen tietoisia valintoja, nautin enemmän pienistä asioista, annan käsille töitä ja mielelle tilaa hengittää.
Jos vuosi 2026 antaa minulle käsityöiloa, pari pientä matkaa Suomessa, Yyterin, mökkikesän, yhden laskettelupäivän ja flow-tilan, olen enemmän kuin tyytyväinen. Tämä vuosi saa tulla, minä olen valmis.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Välillä pitää suunnitella elämäänsä, lisää erilaisia suunnitelmia alla:
Kun kirpputorista tulee aarreaitta – mystinen UFF-kierros
Joskus kaikki alkaa yhdestä lauseesta, joka nousee mieleen ilman syytä: Kun kirpputorista tulee aarreaitta – mystinen UFF-kierros täynnä keijupölyä ja kohtalon löytöjä.
Se ei ole vain otsikko, vaan tunne. Aavistus siitä, että jossain vaaterekissä odottaa jotakin enemmän kuin kangasta ja saumoja. Että kirppistely ei ole ostamista, vaan etsintää. Että vaatteet eivät löydy sattumalta, vaan oikealla hetkellä.
Juuri ennen lomille lähtöä päätin seurata tuota tunnetta. Ilman ostoslistaa, ilman suunnitelmaa. Vain avoimin silmin ja valmiina lukemaan merkkejä. Ja kuten aarteenetsinnässä aina, kun uskaltaa luottaa vaistoon, palkinto löytyy.
Kun kirpputorista tulee aarreaitta – mystinen UFF-kierros
Kirpputorilla aika toimii eri tavalla. Se hidastuu. Jokainen henkarin liike on kuin sivun kääntö vanhassa kirjassa. Kun kirpputorista tulee aarreaitta, ei etsitä trendejä vaan tarinoita, vaatteita, joilla on menneisyys ja mahdollisuus uuteen elämään.
Tällä kierroksella aarrekartta johdatti minut kolmeen Helsingin UFFiin: Citykäytävän UFFiin, Kaisaniemen UFFiin ja Fredan UFFiin. Jokaisessa oli oma tunnelmansa, oma taikansa ja omat piilotetut löydöt.
Aarteenetsintää Helsingin UFFeissa – Citykäytävä, Kaisaniemi ja Freda
Citykäytävän UFF – perusta, kerrokset ja villi vaisto
Citykäytävän UFF tuntuu aina hieman salaiselta. Kuin paikka olisi tarkoitettu niille, jotka osaavat katsoa ohi ilmeisen. Täältä löytyivät ne vaatteet, jotka muodostavat aarteen perustan. Mukaani lähtivät neuleliivi, klassinen musta paita, eläinkuosiset leggingsit sekä farkkuhame.
Nämä ovat vaatteita, jotka eivät huuda huomiota, mutta tekevät sen mahdolliseksi. Ne ovat kerroksia, joihin voi rakentaa lukemattomia tarinoita. Eläinkuosiset leggingsit toivat mukaan ripauksen villiä energiaa, muistutuksen siitä, että tyyli saa olla leikkisää ja rohkeaa. Farkkuhame puolestaan ankkuroi kokonaisuuden arkeen, mutta ei vie siltä persoonallisuutta.
Kaisaniemen UFF – punaista voimaa ja keijumaista muotoa
Kaisaniemen UFFissa ilma tuntui latautuneelta. Täällä vaatteet eivät piiloudu, vaan odottavat oikeaa kohtaamista. Täältä löytyi kierroksen yksi voimakkaimmista aarteista: Club A:n punainen toppahaalari.
Tämä vaate on kuin liekki harmaan keskellä. Se on rohkea, iloinen ja suoraan sanottuna vastustamaton. Se ei pyydä lupaa olla näkyvä. Samasta UFFista löytyi myös peplum-neule, pehmeä ja muotoa antava. Se on kuin keijukaisen kädenjälki: kevyt, mutta harkittu. Naisellinen ilman liiallista sievistelyä.
Fredan UFF – kontrasteja, varjoa ja valoa
Fredan UFF on vastakohtien paikka. Täällä syntyy dialogi pehmeän ja kovan, valon ja varjon välille. Mukaani lähti nahkahame sekä upea mustavalkoinen neule.
Nahkahame on kuin musta obsidiaani, vahva, suojaava ja ajaton. Se tuo asuun särmää ja voimaa. Mustavalkoinen neule taas on graafinen ja rauhallinen yhtä aikaa. Se on vaate, joka tuntuu ajattomalta, mutta ei koskaan tylsältä. Täydellinen vastapaino nahalle ja denimille.
Kirppistely on hidasta luksusta
Kirpputorilöydöt eivät ole vain vaatteita. Ne ovat valintoja, kannanottoja ja pieniä kapinoita kertakäyttökulttuuria vastaan. Kun kirpputorista tulee aarreaitta, pukeutuminen muuttuu kysymykseksi: kuka haluan olla tänään?
UFFin tasarahapäivät muistuttivat taas siitä, miksi palaan kirpputoreille yhä uudelleen. Koska sieltä löytyy enemmän kuin vaatteita: kultakimallusta sormenpäihin, keijupölyä hihoihin ja ehkä yksisarvinen, joka nyökkää hyväksyvästi jossain taustalla.
Aarre löytyi. Ja niin löytyi taas pala itseäni.
Ihanaa tiistaita!
Seuraa minua:
Lisää tasarahapäivien löytöjä: