Kun pinna palaa ja kori täyttyy
0
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi! Kävitkö joskus kirpparilla lohduttamassa itseäsi? Et ole yksin. Mutta onko kiukkushoppailu koskaan oikeasti ekologista – edes silloin, kun ostaa käytettyä? Minulla on teille tähän liittyvä tarina, jonka haluan jakaa. Tämä on tarina, josta en ole ylpeä, enkä edes ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kerron sen teille, jotta ette itse lankea samaan harhaan.
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi?
Aloitetaan siitä kun kiukku nousee ja nousee, sitä ei saa pysäytettyä millään, ei sitten millään. Tila vain pahenee ja pahenee, tuntuu kuin olisit höyryveturi, jonka korvista nousee savu ja ääni on kuin junan pilli. Siitä olotilasta ei voi seurata mitään hyvään.
Kiukku, kävely ja UFF
Töissä ei mennyt hyvin. Itse asiassa meni niin huonosti, että teki mieli paiskata tietokone ikkunasta ja hypätä itse perässä. Ja sitten suutuin vielä miehelleni – en ehkä edes oikeasti hänen tekemisistään, vaan siitä, että joku oli lähettyvillä ja hengitti väärään tahtiin. Lähdin kävelemään. Kiukulla. Tarkoitus oli tuulettaa päätä, mutta päädyinkin UFFiin. Ja sieltä kotiin tulin kolmen hameen (ei istu), seitsemän kynttilänjalan (ei tarvita) ja palapelin (muka perheaktiviteetti?) kanssa.
odellisuudessa kori täyttyi UFFissa yliäyräiden, mutta jostain sain kuitenkin sen verran järkeä päähäni, että mukaan lähti vain ja ainoastaan yksi hame, kahdet housut, body ja kaksi takkia. Totta on se, että en ole sovittanut vaatteita, kerran ollut yksi takeista päälle kun mentiin viemään koiria ulos. Mutta jatketaan..
Kirppis ei ole synninpäästö
Kiukkushoppailu tuntuu lohdulta. Ja kun ostaa käytettynä, se tuntuu melkein sankariteolta – eikö niin?Mutta ekologisuus ei ole tunneostos. Jos ostos päätyy käyttämättömänä takaisin kiertoon, sen elinkaari ei pitene. Se on ekologinen bumerangi, joka käy kääntymässä kodissasi ennen kuin jatkaa matkaa.
”Mutta se oli vain kolme euroa!” Kolmen euron paita ei ole ilmainen – se maksaa tilaa, aikaa ja joskus mielenrauhaa. Kun kymmenen halpaa ostosta kertyy, on taskussa vähemmän rahaa ja kaapissa enemmän hämmennystä. Ongelma ei ole ostaminen, vaan miksi me ostamme. Usein haemme kontrollia, lohtua tai hetken hallinnan tunnetta, kun maailma ympärillä tuntuu keikahtaneen.
Mikä sitten auttaa?
Jos tekee mieli ostaa jotain kiukulla, ehkä ensin kannattaa:
- Kirjoittaa päiväkirjaan sivu täyteen rumia sanoja
- Käydä kävelyllä ilman lompakkoa
- Soittaa ystävälle ja kertoa kaikki
- Piirtää kiukkukukka
- Ottaa kuva jostain kummallisesta kirpparilöydöstä ja postata se someen: #kiukkukirppisfiilis
Loppusanat ja kahvihöyryt
Kirppari ei ole vihollinen. Se on mahdollisuus – kun siellä käydään, eikä paeta. Kiukkushoppailu on vähän kuin suklaalevy: lohduttaa hetken, mutta ei täytä sitä oikeaa tarvetta. Joten ensi kerralla kun tekee mieli ostaa oranssi huivi, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko sitä, vai tarvitsetko hetken hiljaisuutta ja teetä? Tavara ei ratkaise tunnetta. Mutta tunne, kun et tarvitse mitään – se voi olla parempi kuin yksikään palapelirasia.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Uffin tasarahapäivät ovat käynnissä, joten minun Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi. Ei suuresti, mutta pienesti kuitenkin. Vain muutama pieni ostos, joita kaappini vielä tarvitsee. Toki tällä hetkellä tarkoituksenani on vain tehdä ja tuunata vaatteita ja unohdan kokonaan hetkeksi kaikki second hand kaupat. Mutta nyt kävi kuitenkin näin.
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Minun listalla on muutama vaate, joita etsin ja normaalisti, jos ei niitä löydy, en osta mitään. Mutta nyt on ollut hiukan höllempi mieli monin tavoin ja ensimmäiset merkit höllentämisestä koin tässä muuton tiimellyksessä viime kuussa. Tein pari isompaa kierrosta ja ostin aika monta kivaa juttua Fredan liikkeistä. Nyt kävin Ison omenan UFFissa sekä Fredalla, tietenkin ja molemmista UFFeista ostin muutaman jutun, joita en voinut tosiaan jättää ostamatta.
Molemmilla kerroilla mietin tarkkaan mitä kaappiini haluan ja mitä en. Haluan pysyä omalle tyylilleni uskollisena ihan loppuun asti. Siksi, vaikka ostan harkitsen tarkaan tarvitsenko ja tuleeko sitä käytettyä. Tässä on nyt sellaisia vaatteita, joita odotan kovasti käyttöön. Housuja pitää hiukan fiksata, mutta muita ei tarvitse.
Kaappiin löysi tiensä:
- 2xtrikoomekko, Ivana Helsinki
- Farkkumekko, Voglia
- Juhlahame
- Tuulipusakka, Adidas
- Reisitaskufarkut, GrannGården
En ole minimalisti, vaan maksimalisti
Pitkään on ollut vallalla ajatus, että minimalismi on oikea ratkaisu kaikkeen. Itse allekirjoitan joitain kohtia siitä, mutta en kaikkea. Itse olen maksimalisti, joka ei kykene minimalismiin. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta silloin minulle iskee aina tyhjän kaapin syndrooma, aina. Vaikka olisi miten harkitusti rakennettu vaatekaappi. Kun kaappi on täynnä lempivaatteita ja voin pukea oman fiiliksen mukaan, niin tyhjän kaapin syndroomaa ei tule. Nytkin muutossa, olin jättänyt harkitusti itselleni vaatteita käyttöön kun kaikki muut pakattiin, niin itkin monet aamut kun valmiiksi valitut eivät toimineet.
Toisin sanoen, ei ole väärin olla maksimalisti. Ehkä asia muuttuu sen mukaan kun vanhenen, mutta tällä hetkellä nautin ihan jokaisesta vaatteesta, joita minulla on. Toki tässä sängyn vieressä on kaksi isoa Ikean kassia, jotka ovat menossa kirppikselle myyntiin, koska en enää rakasta niitä samalla tavoin kuin ennen. Useimmiten silloin tuunaan ne, mutta tosiasiassa nyt materiaaliakin on niin paljon, että mieluiten annan vaatteille mahdollisuuden löytää uusi rakastava koti.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: