VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti
0
Tammikuussa alkoi VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti, jonka tarkoituksena oli innostaa kaikkia kierrätykseen, tuunaamiseen ja luovaan muodin uudistamiseen. VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti syntyi halusta jakaa ideoita, avata ovia yhteisöllisyydelle ja tuoda näkyviin arjen refashion-projekteja vuoden ajalta.
VillaNanna ReFashion -Yhteisprojekti
Tammikuussa käynnistynyt VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti oli minulle itselleni tärkeä, kokeileva ja rohkea idea: vuoden mittainen matka kohti kestävämpää muotia, luovuutta ja omannäköistä tyyliä. Halusin luoda projektin, johon kuka tahansa voisi osallistua, pelkkä tägäys Instagramissa riitti, ja minä saisin luvan jakaa työt blogissa ja somessa. Ajatus oli avoimuus, yhteisöllisyys ja luova ilo.
Kun vuosi on nyt lopuillaan, voin sanoa ääneen sen tosiasian, joka näkyi pitkin matkaa: projektiin ei osallistunut muita kuin minä itse. Samaan aikaan myös oma panokseni jäi huomattavasti suunniteltua pienemmäksi. Tämä ei kuitenkaan tee projektista merkityksetöntä, päinvastoin, se kertoo jotain tärkeää luovista prosesseista, arjesta ja siitä, miten ideat elävät.
ReFashion-projekti, mitä alun perin tavoittelin? Projektin alkuperäiset tavoitteet olivat selkeät:
Halusin innostaa ihmisiä tuunaamaan
- Refashion-kulttuuri kasvaa, mutta usein ihmiset kaipaavat matalan kynnyksen projektia tai pientä tönäisyä aloittaakseen. Toivoin, että yhteisprojekti voisi toimia inspiraationa ja tarjoaisi tilan, jossa luovuutta voi jakaa ilman suorituspaineita.
Halusin näyttää, että muotia voi tehdä omilla ehdoillaan
- Korjaaminen, muokkaaminen ja uudelleenrakentaminen ovat olleet aina osa käsityöidentiteettiäni. ReFashion-projekti oli tapa tuoda tämä ajattelu näkyviin vuoden mittaisena sarjana.
Halusin rakentaa pienen luovan yhteisön
- Ajatus oli, että vuoden aikana syntyisi pieni, mutta innokas porukka, joka jakaa ideoita ja kuvia omista tuunauksistaan. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt, mutta se avasi uudenlaisen näkökulman.
Kun projektissa on osallistujana vain itsesi
Kun yhteisprojekti on lopulta yhden ihmisen projekti, se herättää väistämättä ajatuksia. Minulle tämä vuosi opetti kolme asiaa:
Luovuus ei ole aikataulutettava asia
- Vaikka suunnitelma oli hieno, elämä kulkee omia polkujaan. Vuoden aikana oli jaksoja, jolloin inspiraatio loisti poissaolollaan, ja hetkiä, jolloin projektin jatkaminen tuntui tärkeältä mutta ei kiireelliseltä. Tämä on luovassa työssä täysin normaalia.
Kaikkien ideoiden ei ole tarkoitus kasvaa yhteisöiksi
- Jotkut projektit ovat enemmän sisäisiä. Ne ovat tapa kokeilla, etsiä ja tutkia omaa suuntaa. VillaNanna ReFashion oli lopulta ennen kaikkea matka itseäni varten ja ehkä niin oli tarkoituskin.
Kestävä tyyli syntyy pienistä teoista
- Vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se muistutti minua siitä, että refashion ei ole kilpailua eikä keräilyä. Se on hiljaista arkea: yhden vaatteen korjaamista, toisen uudelleensuunnittelua, kolmannen pelastamista roskalta.
Mitä ReFashion-projektin aikana syntyi?
Vuoden aikana tein useita pieniä ja suurempia tuunauksia, osa valmistui, osa jäi ajatuksen tasolle, osa odottaa vieläkin viimeistä silauksen hetkeä. Niissä on kuitenkin sama ydin:
- halu käyttää vanhaa uudelleen
- halu tehdä omannäköistä tyyliä
- halu olla ostamatta uutta, jos se ei ole tarpeen
Nämä projektit olivat pieniä askelia kohti kestävämpää arkea ja ne ovat edelleen nähtävissä blogissa ja Instagramissani.
Onko ReFashion-projekti epäonnistuminen?
SEO-maailman näkökulmasta vastaus on: ei todellakaan. Sillä vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se tuotti silti sisältöä seuraavista hakuteemoista, jotka kiinnostavat jatkuvasti:
- refashion ideat
- vaatteiden tuunaus
- kierrätys muoti
- slow fashion vinkit
- tee se itse muoti
Nämä aiheet ovat ajankohtaisia, kasvavia ja erittäin hakukoneystävällisiä. Blogipostaukseni, kuvat ja refashion-prosessit ovat edelleen löydettävissä ja toimivat inspiraationa niille, jotka hakevat ideoita myöhemmin.
Mitä seuraavaksi?
Vaikka vuoden mittainen yhteisprojekti ei saanut tuulta alleen, en ole lopettamassa refashion-sisältöä, päinvastoin. Ensi vuoden puolella aion tehdä:
- kevyempiä minihaasteita
- uusia refashion-ideoita
- inspiraatiopostauksia ennen–jälkeen -muutoksista
- selkeitä ohjeita pieniin tuunauksiin
Yhteisöllisyys ei katoa, vaikka virallinen projekti ei kasvanut suureksi. Ehkä seuraava muoto sopii paremmin sekä minulle että niille, jotka kaipaavat ohjausta pienemmissä paloissa.
miksi jatkan refashionia?
Koska se tuntuu oikealta. Koska se on ekologista. Koska vanhasta voi aina tehdä kauniimpaa. Ja koska inspiraatio syntyy usein pienistä, hiljaisista hetkistä, ei suurista yleisöistä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vuoden 2017 tyylit
Vuoden 2017 tyylit olivat minulla aika sekavat, tai ainakin koen näin. Jälkeen päin kun katselee kuvia, niin tavallaan minulla oli tarkka suora, mutta tavallaan taas ei. Oikeastaan kaikki vaatteeni oli tuunattuja, joko saaduista vaatteista tai sitten ilmaisosaston löydöistä väsättyjä. Ja totuus on se, että kaikki asut, jotka näette tässä postauksessa on edelleen minulla. Osa valitettavasti varastossa, kun eivät enää mene päälle, mutta kuitenkin iso osa on käytössä.
Vuoden 2017 tyylit
Tavallaan kaipaan tuota aikaa, ompelin paljon, neuloin paljon. Aika oli käsityön iloittelua, boheemia runsautta. Tein melkein kaikesta jotakin uutta ja kivaa. Rakastin tuota tyyliäni paljon. Tuohon aikaan tavaramerkkejäni olivat erilaiset haalarit sekä tunikat. Tein myös paljon paita+hame mekkoja. Näitä yhdistelmiä käytän edelleen. Tähän aikaan tuunaus ei ollut enää minulle kokeilua, vaan se kuului isona osana tyyliini. Minua myös kritisoitiin paljon, niin itse tuunaamisesta kuin siitä, että haen materiaalia ilmaisosastoilta. Mutta kaikkinensa tämä aika oli minun kulta-aikaani.
Tuunaus on haastavaa ja sain enemmän irti siitä, kuin, että olisin ommellut kankaista. En ollut hankkinut enää vuosiin yhtäkään metriä kangasta, vaan kaikki tein vanhoista vaatteista, välillä kyllä lakanoista ja verhoista. Mutta vähemmän. Keskityin niin siihen tuunaukseen, oli mahtavaa nähdä mitä kaikkea saan aikaan.
Pienestä isoksi ja isosta pieneksi
Metsästin liian pieniä, liian suuria ja rikkinäisiä vaatteita. Näistä oli helppo rakentaa uusia itselle sopivampia vaatteita. Helpoin ajatus oli leikata paidasta helma pois ja lisätä helmaksi joko hame tai sitten kauluspaita. Näin sain mekkoja ja tunikoita kaappiin. Tällaiset työt olivat nopeita tehdä. Vähitellen kuitenkin halusin vähän enemmän haastetta ja pian mukaan tuli haasteellisemmat työt.
Yksi sellainen työ oli villakangastakki, josta tein itselleni toisenlaisen takin. Takki oli kasari-ysärilukua, aivan liian suuri minulle ja aivan liian väärän mallinen minulle. Mutta siitä valmistui aivan ihana peplum -takki, jota käytin pitkään päivittäin talvisin. Kyseinen takki ei mene enää päälle, mutta on vielä varastoituna olemassa.
Tilkut tuli mukaan kuvioon
Tässä vaiheessa olin aika vähän tehnyt tilkuista juttuja, olin tehnyt, mutta vähän. Koska hain enemmän haastetta, niin pian minulla olikin kokelma tilkuista tehtyjä vaatteita. Tässä olikin haastetta pitkäksi aikaa ja tästä haasteesta olen tykännyt edelleen. Tilkkutöitä olin aikaisemmin tehnyt niin, että olin yhdistänyt eri vaatteita toisiinsa ja muutaman kerran tehnyt ihan oikeista leikkuujätteistä jotakin. Nyt leikkuujätteet tuli osaksi arkea ja aloin tehdä niistä useammin kuin yhdistelemällä eri vaatteita toisiinsa.
Kun aloitin eri projekteja, esimerkiksi Läjäprojekti, laatikkoprojekti ja kasaprojekti tuotti myös sen sivuprojektin, joka keskittyi kaikkiin leikkuusta ylijäämiin paloihin. Tarkoitus oli siis valmistaa jokin läjä tai kasa joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi ja siitä ylijäänyt materiaali myös joksikin järkeväksi. Tällaisia projekteja minulla on edelleen. Vaikkakin tällä hetkellä käynnissä oleva projekti lähinnä seisoo.
Mitä voisin sanoa vuoden 2017 tyylistä?
Se oli runsasta ja juuri sellaista minua. Paljon on tuosta ajasta jäänyt edelleen tyyliini, vaikka tyyli onkin muuttunut hitusen rauhallisempaan suuntaan, vähän toisella tavalla runsaaksi, mutta edelleen teen tilkuista, edelleen suurennan liian pieniä ja pienen liian suurta. Edelleen leikittelen ja yhdistelen kaikkea toisiinsa ja luon samalla idealla kuin vuonna 2017. Osa idoista on jäänyt tuohon aikaan, eivät ole enää minun juttu, ainakaan ihan arkikäytössä. Mutta ehkä joskus saatan laittaa taas päälleni tunikan, joka on tehty trikoopaidan ja kauluspaidan yhdistelmästä. Mene ja tiedä. Mutta vuosi oli yhtä iloittelua ja hauskaa tekemistä.
Olitko mukanani jo silloin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: