Oodi farkkutakille
4
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui
Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.
Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?
farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto
farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.
SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?
Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit, jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).
Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.
Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.
Ihanaa päivää kaikille,
Nanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tyyliä vuonna 2015
Minun tyyliä vuonna 2015 on jatkoa tyyliä menneiltä vuosilta -sarjan tiimoilta. Tuona vuonna valmistuin nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi ja tuunaus vimmani kasvoi yli äyräiden. Tyyli oli mitä sattuu ja olin hyvin kokeilunhaluinen monin tavoin. Yhdistin kaikkea kaikkeen ja osa on minulla edelleen menossa mukana, osa on jäänyt kokonaan unholaan ja osa on tallessa varastossa.
Huomioi, että myös kuvat ovat menneistä ajoilta ja eivät ole ihan nykyisten vaatimusten mukaisia.
Tyyliä vuonna 2015
Olin kova testailemaan ja kokeilemaan kaikenlaista. Yhdistelin mielelläni paitoja ja hameita toisiinsa luodakseni mekkoja. Tein paljon myös maksimekoista haalareita yms. Mielikuvitus oli kovassa koetuksessa kun kehittelin erilaisia juttuja. Kaikki eivät menneet ihan putkeen, mutta koska materiaali oli pääasiassa ilmaista, en miettinyt asiaa sen kummemmin, vaan tuunasin uudelleen. Mielenkiintoista aikaa monin tavoin. Kuvasin lähinnä tasokuvia, en niinkään päällä mitään. Nykyään haluan esitellä ehdottomasti kaiken myös päälläni, en vain tasona.
Keräsin tätä postausta varten muutamia minulle sellaisia tyylejä, joista pidin ja joita käytin koko ajan. Tuona aikana lähes kaikki vaatteet olivat itse tehtyjä, tuunattuja tai jotain hyvin vanhoja. En ostanut uutena mitään. Minulla oli monta vuotta niin, etten ostanut mitään uutena, kaikki käytettynä. Vain alushousut ja sukat ostin. Korona muutti sen hetkeksi.
Tyllihameen pystyi toteuttamaan pitsiverhoista, alushame on lakana.
Tuunasin itse tehdyn mekon helman hiukan kevyemmäksi itselleni.
Haalarin toteutin mekosta, jonka olin tehnyt itse jo muutama vuosi aikaisemmin.
Neuleet ja liivit oli mun juttu. Itse tehtynä tietenkin.
Ilmaisosaston housut muuttuivat käsissäni haalariksi.
Vanha paita ja tilkku yhdistettiin haalariksi.
Viskoosi sopii haalariksi todella hyvin.
Tein haalareita myös kankaista, joita olin ostanut vuosia aikaisemmin.
Vanhoista farkuista sai myös suloisia haalareita.
Söpöilyä monessa muodossa
Söpöys oli se minun the juttu. Pitsit tuli kuin iskusta, vaikka olin vannonut, etten hurahda koskaan pitsiin. Pitsi on tullut jäädäkseen oli ne sitten missä muodossa tahansa. Vannoutuneena mekkotyttönä, alkoi kuitenkin kaapista löytymään jos jonkinmoisia haalareita ja sillä tiellä olen edelleen. Nimittäin haalareita on ja tulee lisää tasaiseen tahtiin.
Mitkä oli in?
- viskoosi
- söpöt ja tyttömäiset kuosit
- pitsit eri muodoissaan
- runsaus
- värikkyys
Kaapista löytyi jo tuolloin työvaatteet, klassinen sekä runsas bohotyyli. Mori girl aika oli vasta tuloillaan, mutta jo vähän kolkutteli ja tiiraili ikkunasta sisälle. Vielä ei kuitenkaan sille ollut sijaa elämässä. Vähitellen kuitenkin alkoi muodostua se tyyli, joka minulla on nykyäänkin. Eli kaikki käy tyyli. Tuo aika oli jotenkin niin ihanaa, kokeilevaa ja hakevaa. Suloisen raikasta. Lemppareitani ehdottomasti oli kaikki ihanat haalarit, pitsihameet ja erilaiset hauskat korjailut vaatteisiin, että sain niistä uudestaan käyttökelpoisia.
Maksimekosta tulikin suloinen mekko.
Yhdistin rikkinäiset vaatteet toisiinsa ja hyödynsin reikää paidassa kuvion tekemiseen ja näin sain söpön paidan.
Itse tein pöksyni.
Miesten kauluspaidoista ja t-paidoista sai ihan uusia vaatteita.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: