Tilkuista syntyneet – vaatteita ennen käyttöä
6
Tilkuista syntyneet – vaatteita ennen käyttöä on kirjoitus hitaasta muodista, refashion-ajattelusta ja siitä hetkestä, kun vaate saa vielä olla vain vaate. Ennen stailausta, ennen käyttöä, ennen rooleja. Tässä postauksessa pysähdyn katsomaan itse tekemiäni vaatteita rauhassa ja annan niiden kertoa, keitä ne ovat tai keitä ne ehkä vielä tulevat olemaan.
Tilkuista syntyneet – vaatteita ennen käyttöä
Hidas muoti ei synny kiireessä. Eikä vaate aina synny valmiina tarinana. Tässä postauksessa en esittele asuja, enkä vielä käyttöä. Halusin tehdä toisin: katsoa vaatteita sellaisina kuin ne nyt ovat. Tasona ja henkarilla. Ilman kehoa, ilman kontekstia, ilman valmista vastausta.
Kaikki nämä vaatteet ovat syntyneet refashionin ja kierrätyksen kautta, farkkuhameesta, lakanasta ja erilaisista tilkuista. Materiaaleista, joilla on jo ollut elämä. Tässä vaiheessa ne eivät vielä ole osa kenenkään päivää tai hetkeä. Ne ovat vasta olemassa. Ja juuri siinä kohtaa ne kiinnostavat minua eniten.
HIDAS MUOTI ALKAA KUUNTELEMISESTA
Hitaassa muodissa ei ole kyse vain ekologisista valinnoista tai kierrätysmateriaaleista, vaan ajattelutavasta. Siitä, että vaatteelle annetaan aikaa. Aikaa syntyä, aikaa asettua ja aikaa löytää paikkansa. VillaNannan maailmassa vaate ei ole kertakäyttöinen idea tai nopeasti kulutettava trendi. Se on esine, jolla on luonne. Ja luonne ei avaudu heti. Siksi päätin olla stailaamatta näitä vaatteita vielä. Halusin oppia tuntemaan ne ensin.
MAATA VASTEN – FARKKUTOPPI ENTISESTÄ FARKKUHAMEESTA
Farkkutoppi on tehty vanhasta farkkuhameesta. Se on kulkenut matkan alhaalta ylöspäin: askelten rytmistä hengityksen tasolle. Tämä muutos näkyy myös vaatteen luonteessa. Farkku tuo mukanaan kestävyyden ja arjen muistin, mutta toppimainen muoto tekee siitä intiimimmän. Tämä ei ole vaate, joka huutaa huomiota. Se seisoo rauhassa omalla paikallaan.
Ruutujen väliin – tilkuista koottu ruutupaita
Ruutupaita syntyi useista pienistä paloista. Yksinään ne eivät olisi riittäneet, mutta yhdessä niistä muodostui rytmi. Tämä paita edustaa refashionin ydintä: mitään ei tarvitse olla liikaa, kunhan palat keskustelevat keskenään. Ruutujen väliin jää tilaa hengittää. Tämä on vaate, joka viihtyy hitaassa arjessa ja toistuvissa hetkissä.
VALKOINEN LEPO – LAKANA MUUTTUI PAIDAKSI
Valkoinen paita on tehty lakanasta. Materiaalista, joka on nähnyt unia, pysähtymistä ja lepoa. Lakanakangas tuo vaatteeseen pehmeyttä, joka ei ole hentoa vaan turvallista. Valkoinen ei tässä ole puhtautta, vaan tilaa. Tämä paita ei määrittele käyttäjäänsä, vaan antaa mahdollisuuden olla.
MONESTA YKSI – FARKKUPAITA TILKUISTA
Tämä vaate on kerroksellinen. Se on koottu eri farkkupaloista, eri sävyistä ja eri elämistä. Monesta yksi ei yritä piilottaa historiaansa. Päinvastoin: juuri se tekee siitä kokonaisen. Välillä paita, välillä melkein mekko. Tämä vaate ei lukitse itseään yhteen muotoon tai käyttöön.
JÄLJELLE JÄÄNYT SININEN – FARKKUPAITA TILKUSTA
Farkkupaita syntyi siitä, mikä jäi. Tilkusta, joka olisi voinut unohtua. Tässä vaatteessa on hiljaista kestävyyttä. Se ei ole herkkä eikä koristeellinen, mutta siinä on rauhaa. Se edustaa ajatusta, että jäljelle jäänyt ei ole toissijaista, usein juuri päinvastoin.
Vaatteita ennen käyttöä
En vielä tiedä, millaisiin päiviin nämä vaatteet tulevat. Tai keitä ne haluavat olla käytössä. Ehkä vaatteetkin saavat ensin olla rauhassa. Ennen kuin niistä tulee osa jonkun elämää. Tämä on hidasta muotia. Katsotaan missä vaiheessa tulen näitä stailaamaan tänne blogiin. Mutta nyt on rätti ja lumppu -projekti nytkähtänyt jälleen eteen päin ja lisää on odottamassa kuvaamista.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää inspiraatiota tuunaukseen:
Paidan osista uusi uniikki paita – Luova hulluus muutti vaatteen
Talvinen kierrätysmuotiasu – romanttinen pitsihame
Talvituuli puraisee poskia Jätkäsaaressa, mutta sydämessä läikähtää lämmin ylpeys siitä, että päälläni on tarinoita, ei vain vaatteita. Vanha pitsiverho muuttui unelmien hameeksi, Kierrätyskeskuksen neule lämmittää muistoineen, Fidasta löytynyt talvitakki kietoo minut turvaan, ja jämälangoista virkattu hattu on kuin villainen halaus, jonka tein itselleni. Tämä kokonaisuus päällä tuntui kuin olisi astunut omaan satuun, paikkaan, jossa ekologisuus ja estetiikka kohtaavat, ja jossa jokainen kerros kertoo: Talvinen kierrätysmuotiasu – romanttinen pitsihame, lämmin lammastakki ja jämälangoista virkattu hattu luovat unelman Jätkäsaaren tuuliin.
Talvinen kierrätysmuotiasu – romanttinen pitsihame, lämmin lammastakki ja jämälangoista virkattu hattu luovat unelman Jätkäsaaren tuuliin
On hetkiä, jolloin asu ei ole vain asu, se on mielentila, tarina, kokemus. Tämä kokonaisuus syntyi halusta yhdistää lämpö, kauneus ja vastuullisuus samaan näkyyn. Halusin näyttää, että talvinen pukeutuminen voi olla yhtä aikaa kodikasta ja kaunista, leikkisää ja ajatonta, ja että kierrätetty voi olla kaikkein upeinta, mitä päällä voi kantaa.
Pitsihame syntyi menneistä tarinoista
Päälläni hulmuava pitsihame ei ole kaupasta ostettu, se on joskus ollut pitsiverho. Kevyt, herkkä ja romanttinen kangas sai uuden elämän ompelupöydälläni. En halunnut sen tarinan päättyvän ikkunaan, kun siitä saattoi tulla jotain vielä kauniimpaa.
Talvituulessa pitsi liikkuu kuin tanssisi. Se ei piiloudu paksujen kerrosten alle, vaan saa näkyä rohkeasti. Se tekee talvi-lookista pehmeän, feminiinisen ja ripauksen taianomaisen. Tämä hame muistuttaa minua siitä, että luovuus on paras tyylivinkki, jonka voi omistaa.
Kierrätyskeskuksen neule – lämmin kuin halaus
Neule, jonka löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, on täydellinen turvavaate. Se kietoutuu ympärille lempeästi, eikä tunnu muoviselta tai kiireiseltä, vaan siltä kuin silläkin olisi ollut jo monta tarinaa ennen minun elämääni. Juuri tällaisista löydöistä tulee vaatekaapin rakastetuimpia kappaleita.
Fidasta löytynyt takki – talven supervoima
Fidasta vuosia sitten bongattu lämmin takki on kuin oma talvilinna. Se suojaa, lämmittää ja antaa asulle vahvan siluetin. Sen ruskea sävy ja pehmeät saumat tuovat mieleen perinteisen talvimuodin, sellaisen, jossa ei ole kiire, vaan rauha.
Hattu jämälangoista – oma kädenjälki tekee tyylistä todellisen
Kun ottaa koukun ja käden ulottuvilla pyörivät jämät, syntyy jotain ainutlaatuista. Tämä virkattu hattu ei ole trendituote, vaan henkilökohtainen tarina. Se on lämmin, kodikas ja juuri minulle tehty. Siksi se myös tuntuu erityisen rakkaalta osalta kokonaisuutta.
Talvipäivä, Jätkäsaari ja Mashiro – täydellinen päätös
Jätkäsaari on talvella täynnä merta, valoa ja hiljaisia hetkiä. Siihen tunnelmaan sopii täydellisesti myös ruokaelämys ja tällä kertaa pysähdyimme nauttimaan Japanista keskellä Helsinkiä.
Mashiro – Japanilainen ravintola, joka yllättää
Mashiro Jätkäsaaressa on paikka, jossa yksinkertaisuus, laatu ja rauha kohtaavat. Ravintolassa on lämmin, rauhallinen tunnelma ja kauniisti viimeistelty annoskulttuuri. Se ei huuda olevansa trendikäs, se vain on.
Ruoka on autenttista, raikasta ja täynnä makuja, jotka herättävät talvipäivän vielä elävämmäksi. Kun ulkona tuulee ja meri kuohuu, sisällä höyryävä annos lohduttaa, lämmittää ja saa hymyilemään.
Mashiro on ravintola, johon haluaa palata, se on lempeä, tyylikäs ja miellyttävän aito. Täydellinen paikka talviselle kierrätysmuotiretkelle.
Kierrätysmuoti on kauneinta, mitä voi pukea päälle
Tämä asu ei ole synnyttänyt uutta kulutusta. Se on syntynyt rakkaudesta, luovuudesta ja löydöistä. Se on pehmeä, lämmin, persoonallinen ja näkyvästi minun. Juuri siksi se tuntuu niin merkitykselliseltä.
Se muistuttaa, että kauneus ei katoa käytön myötä, se vain vaihtaa muotoaan.
Ja talvipäivä Jätkäsaaressa, meren äärellä, pitsihame hulmuten ja Mashiron herkkujen jälkeen hymyillen, se on niitä hetkiä, jotka haluan tallettaa.
Mukavaa keskiviikkoa!
Seuraa minua:
Lisää erilaisia pitsihameita inspiraatioksi: