Kuulumisia
6
Kerron hiukan kuulumisia niin koirista kuin minusta. Tai oikeammin vain toisesta koirasta. Nuppu nimittäin on elokuussa täyttänyt 15 vuotta ja on virallisesti nyt vanhus. Vuoden aikana on moni asia muuttunut ja varsinkin nyt syksyn aikana. Minä taas epäilen, että pitkittynyt nuhani on muuttunut joksikin muuksi, eli poskiontelontulehdukseksi.
Kuulumisia
On ehkä parasta aloittaa Nupusta, nimittäin vuosi sitten Nupun sydän tutkittiin ensimmäisen kerran sivuäänen vuoksi ja löydös oli, että Nupulla sydän vuotaa. Lääkkeitä ei tarvittu, sillä oireet olivat niin pikkuruiset, ettei lääkkeitä haluttu vielä antaa. Mutta vuosittain käydään tutkimassa sydämen tila, toki aikaisemminkin, jos alkaa oireita tulla. Nyt oli eilen aika käydä lääkärillä antamassa tytöille rokotteet ja samalla tutkittiin Nupun kuulo sekä näkö. Tytöllä kuulo selkeästi heikentynyt sekä hämäränäkö on jäänyt nuoruuteen, hieman siis kaihia tullut silmään eikä silmäpohja näy kirkkaana. Eli osuimme oikeaan sen kanssa, että Nuppu ei enää kuule, ja näkökin on huonontunut.
Onneksi näistä vanhuuden tuomista ongelmista huolimatta, Nuppu on iloinen, leikkisä sekä virkeä vanhus. Tiibetinspanieleilla yleensä korvat ovat koristeena, mutta Nupun kohdalla nyt oli kyllä kyse jo enemmän muustakin kuin kauniista koristuksesta. Tyttö ei nimittäin reagoi sanoihin, jotka ovat ennen tempaissut tytön ylös nopeasti ja ketterästi. Nuppu myös on selkeästi välillä hämillään kun ei kuule ohjeita tai komentoja. Siksi käytämme paljon käsirkkejä, mutta sekin on hankalaa kun näkö on huonontunut. Eli asiat tehdään ihan Nupun nenän edessä. Tässä voikin olla syy siihen miksi Nuppua ei saa enää oikein kuvattua. Entinen linssilude ei enää kuule kameran ääntä ja valitettavasti ei myöskään näe kauas kun koitetaan ottaa kuvaa. Mutta holjaa hyvää tulee.
Onkohan minulla poskiontelontulehdus?
Minulla tosiaan on ollut koko syksyn kova nuha, joka välillä on äitinyt niin pahaksi, että olen joutunut jäämään sairaslomalle. Nyt olin viime viikolla saikella ja huomasin muutoksia tilanteessani. Nimittäin poskiontelot ja otsa huutaa hoosiannaa. Kipu on kammottava, tukkoinen olo ei tunnu katoavan mineekään ja lääkkeistäkään ei tunnu olevan mitään apua. Vaikka miten huuhtelee nenäkannulla, ruiskuttaa vicksiä ja syö särkylääkkeitä ei tila muutu. Ja nyt tuntuu kuin räkä siirtyisi kohisten korvaan…Alkaako korva niistämään sitten tavaraa vihdoin ulos? Hyvä kysymys, vastausta on vaikea saada siihen. Kuumeelta on onneksi völtytty, mutta koska pelkään tajuttomasti noita RCVS -kohtauksia, niin haluaisin tämän kivun jo kokonaan pois, pian pian.
Kun nyt pääsen irti tästä mäkätyksestä, niin voinkin kertoa sellaisen asian, että minulla ei ole asiaa ollenkaan. Tai noh, olen käynyt kirpparilla ja pari hankintaakin on tullut tehtyä. Eli jotakin kivaakin tähän tilanteeseen. Kovin kuitenkin yritän tässä normaalia elämää viettää, vaikka se ei ihan koko ajan onnistu. Mutta toivottavasti kohta saadaan ompelutöitä valmiiksi ja saadaan myös kuvattua ihanat vaattehet. Tällaisia kuulumisia tänään, huomenna hiukan toisia.
’
Asu: Takki: Itse tehty (Kaava OttoBre) Housut: Tuunattu itse tehdystä haalarista.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Miksi meillä on aina koirat mukana?
Minulta kysyttiin: Miksi meillä on aina koirat mukana joka paikassa? Minäpä kuule vastaan, että eivät ne ole ihan joka paikassa mukana. Mutta useasti ovat kyllä. Miksi haluan ottaa koirat mukaan reissuille ja retkille? Miksi ne ovat välillä myös ravintolassa mukana? Yksi iso syy on se, että joskus se nälkä sattuu reissuillakin yllättämään, enkä autoon niitä jätä. Siksipä ne ovat välillä myös ravintolassa mukana.
Miksi meillä on aina koirat mukana?
Meidän vanhempi koira on päässyt jo siihen ikään, ettei kovin pitkään enää elä. Nuppu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Tämä on yksi suurin syy sille miksi Nuppu ja Söpö kulkevat useasti meidän mukana. Poikkeuksena ovat ulkomaan reissut. Mutta voi olla, että tulevaisuudessa tytöt ovat mukana myös ulkomaan reissuilla. Se tosin jää nähtäväksi. Tytöt ovat myös oppineet matkustamaan meidän kanssa. Autossa on kivaa ja uudet tuoksut kiinnostaa. Tietenkin myös jos matkaamme Länsi-Suomeen haluavat meidän läheiset nähdä tyttöjä myöskin.
Välillä kesäisin saatamme piipahtaa syömässä terassilla ja tytöt ovat mukana. Eivät ne hiljaisia ole, mutta onneksi sekin on hetkittäistä, se kiukkuaminen. Emme koirien kanssa viihdy terassilla kuin sen hetken kun ollaan syöty ja poistumme aika nopeasti ruokailun jälkeen. Vatsaa voi leputella puistossakin. Talvisin tytöt ovat mukana pulkkamäessä ja välillä käykin niin, että jompi kumpi pääsee pulkkaankin. Varsinkin Söpö haluaa uudelleen laskemaan. Vauhtihirmu kun on.
Nuppu ja Söpö matkustaa
Onko koirille matkustaminen stressaavaa? Eipä se ole ollut. Hotellissa nukkuvat sen ajan kun olemme poissa ja elelevät samojen sääntöjen mukaan kuin kotonakin. Toki aina kun tulemme uuteen paikkaan, vietämme aikaa koirien kanssa ensin. Että tytöt kotiutuu paikkaan ja sen jälkeen voimme myös keskenämme lähteä tutustumaan paikkoihin. On myös ihanaa kun koirat voi ottaa mukaan esimerkiksi hotelliin.
Onko suunnitteilla seuraavaa matkaa, jossa koirat on mukana? On, kesälle. Mutta katsotaan nyt miten hommat etenee. Toki Turkuun mennään aina koirien kanssa, koska viettävät aikaa niin anoppini kanssa kuin lastenikin. Joten sinne nyt ainakin tytöt lähtee mukaan joka kerta. Mutta jos olemme matkustamassa muualle Suomessa, niin tytöt lähtevät melko varmaan mukaan tälläkin kerralla.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: